Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: Microsoft Game Studios / Silicon Knights
Kotisivut: http://www.xbox.com/en-US/games/splash/t/toohuman/
Laitteistovaatimukset: Xbox 360
Testattu: Xbox 360
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: -

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Jos jollakin pelillä on ollut erikoinen kehityshistoria, niin Silicon Knightsin Too Humanilla. Ensin se oli määrä julkaista PlayStationille neljä cd-levyä käsittävänä seikkailuna, jota ehdittiin esitellä vuoden 1999 E3-messuilla. Hieman ennen kehitystyön loppua Nintendo astui väliin ja peliä alettiin kehittää yksinoikeudella GameCubelle. Yhteistyö kuitenkin päättyi, eikä peli nähnyt päivänvaloa.

Armon vuonna 2005 kehittäjä ilmoitti EGM-lehdessä yhteistyösopimuksesta Microsoftin kanssa. Kunnianhimoisena suunnitelmana oli kehittää kokonainen trilogia Xbox 360:lle. Kymmenen vuotta ensiesiintymisensä jälkeen Too Human on vihdoin parrasvaloissa, mutta oliko odotus sen arvoinen?

Samanlaisia robotteja tuhotaan laumoittain. Eikö tämä koskaan lopu?

Too Human perustuu skandinaaviseen mytologiaan, mutta se yhdistää siihen tieteiskirjallisuudesta tuttuja elementtejä. Sankarimme on Baldur, yksi "jumalista", eli kybernetiikalla parannelluista ihmisistä, jotka suojelevat kansakunnan tavallisia pulliaisia uhkaavalta mekaaniselta pahalta. Kuten tarussa, heidän vihollisensa on Loki, jumala, joka on kääntynyt veljiään ja sisariaan vastaan ja hallitsee mahtavaa robottiarmeijaa. Valinta on Baldurin - asentaako voimakkaaksi tekevät kyberneettiset laajennukset vai säilyttääkö inhimillisyys, ja siten vaarantaa ihmiskunnan tulevaisuus.

Maailmaa ei selitellä lainkaan, joten pelaajan hommaksi jää täyttää juonen aukot. Siinä auttaa ohjevihkonen, minkä selaaminen tuo mieleen 1990-luvun alun, kun useissa peleissä ei vielä ollut muuta tarinaa kuin se, mitä ohjekirjassa annettiin.

Baldurin taistelu Lokin kukistamiseksi ei ole kovin eeppinen. Hän matkustaa läpi neljän alueen, joissa jokaisessa on sama päämäärä - hakata jokainen vastaantuleva robotti, oli se sitten iso tai pieni. Jatkuva taistelu ei kuitenkaan ole ongelma, vaan alueiden tarpeeton laajuus. Baldur ei ole mikään sprintteri, joten liikkuminen käy vaivalloiseksi. Jumalien pääkaupunki Midgard, josta ostetaan tavaroita ja jossa jututetaan kavereita, jää kuriositeetiksi.

Seikkailun lomassa vieraillaan kyberavaruudessa, joka on kuvankaunis maailma vailla huolia ja murheita. Siellä opitaan uusia taitoja, joita voi käyttää vain virtuaalimaailmassa, kuten telepaattisia kykyjä raskaiden esteiden nostamiseen. Samanlainen este siirtyy myös oikeassa maailmassa, ja näin ulottuvuudet nivoutuvat toisiinsa. Kyberavaruutta vaivaa kuitenkin sama ongelma kuin muitakin pelin paikkoja - se ei ole mielenkiintoinen eikä siellä ole varsinaisesti tekemistä, jos nappien painamista ei lasketa.

Silicon Knights uskoo pelinsä laatuun enemmän kuin George Lucas Pimeään uhkaan.

Too Humanissa on viisi hahmoluokkaa, mutta jokainen niistä osaa lähi- ja kaukotaistelun. Lähitaistelu on kiivastahtista miekkailua, jossa Baldur saa vihdoin kärpän nopeuden ja refleksit. Hän kiitää robotista toiseen silpoen niitä kuin sulaa voita. Pelaaja ei paina nappeja, vaan miekalla lyödään haluamaansa suuntaan oikeasta tatista. Käyttämällä vasenta ja oikeaa tattia samaan aikaan voi heittää vastustajan ilmaan tai tehdä tehokkaan lopetusliikkeen.

Hauska nahistelu ei pääse loistamaan kauaa. Taisteleminen kaatuu vähintään automaattikameraan, joka näyttää harvoin sinne minne pitää. Tuliaseiden, kuten pistoolien ja kiväärien, käyttäminen on kameraakin tuskallisempaa. Kohteiden lukitseminen on painajaismaista, sillä se ei välttämättä onnistu, vaikka vihollinen seisoisi edessä. Jos vaihtaa itse kohdetta, Baldur ja kamera saattavat kääntyä aivan väärään suuntaan. Vihollisen kupsahdettua kohde ei vaihdu itsestään, vaan jälleen täytyy yrittää hoitaa se manuaalisesti. Tällaista hirvitystä ei voi hyvällä omallatunnollakaan kutsua automaattitähtäykseksi.

Eikä tässä vielä kaikki. Jos et pelaa bioinsinöörillä, Baldur saa energiaa vain lahtaamiltaan vihollisilta, mikä on silkkaa tuuripeliä. On mukavaa joutua kymmenien robottien ympäröimäksi, kun energia on lähellä nollaa, ja kärsiä vielä jäätymishyökkäyksestä, joka estää sankarimme liikkumisen.

Baldur ja kumppanit. Skandimytologiaa hyödynnetään pelissä varsin mielenkiintoisesti.

Kuolema on väistämätön, ja siitä Too Human haluaa rankaista pelaajaa oikein pohjanmaan kautta. Kuolon korjatessa on aina pakko katsoa, kun valkyria nostaa sankarin hitaasti käsivarsilleen ja kohoaa taivaisiin kohti Valhallaa. Koskettavaa ensimmäisellä kerralla, raivostuttavaa 20:llä kerralla. Onneksi sentään Baldurin vihollisiin tekemä vahinko säilyy.

Kaiken tämän voi myös kokea kaverin kanssa Liven kautta, mutta miksi pilata hyvää ystävyyttä?

Lahtauksen ilo. Silloin kun kamera sen sallii, ovat taistelut parhaimmillaan todella eeppisiä kokemuksia.

Roolipelimäinen hahmonkehitys on toteutettu tyydyttävästi, mutta tavaraa löytyy aivan liikaa. Erilaisia haarniskoja, aseita ja miekkoja tunkee seikkaillessa ovista ja ikkunoista. Tavaroita täytyy jossain vaiheessa myydä pois, sillä hitaan valikon selaaminen käy raastavaksi, jos haluaa vaihtaa aseensa parempaan.

Suojausta ja aseistusta voi kehittää liittämällä niihin skandinaavisia riimukirjaimia, jotka antavat erikoiskykyjä. Niiden lisäksi hahmon kehittyessä voi kutsua apuun oman robotin tai tehdä erikoishyökkäyksiä, jotka esimerkiksi nopeuttavat Baldurin taistelutyyliä. Omia panssareita voi luoda, jos ensin löytää sopivat kaavakuvat. Runsaan tavaramäärän vuoksi nikkarointi on käytännössä turhaa, koska nurkan takana odottaa jo fiinimpi panssari.

Ulkoasu on kelvollinen. Tehtäviin painostavaa tunnelmaa luova valaistus herättää ihastusta ja valkyriat ovat mielikuvituksellisia, mutta samantyylisinä toistuvat robottilaumat uuvuttavat. Crispin Freedmanin karhea ääni Baldurina on sinänsä hyvä, mutta dialogissa on sellaisia naurettavuuden kukkasia, että alta pois. Kukaan ei voi vakavissaan sanoa, että: "Sinun pelkosi kastelee panssarisi. Voin haistaa sen.". Musiikki on kenties pelin parasta antia, mutta kuulostaa samalta kuin tusinassa muussa toimintapelissä.

Kymmenisen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti kehityksessä olleeksi peliksi Too Human on katastrofi. Mikään ominaisuus ei toimi täysin ja useat eivät toimi lainkaan. Taisteleminen on hauskaa ja tavaroissa riittää räplättävää, mutta se ei kanna pitkälle. On vaikea kuvitella, miten näin heikon alun jälkeen luotaisiin menestyksekäs trilogia. Silicon Knightsin Denis Dyackilla ei ole lainkaan itsekritiikkiä, jos hän luulee muuta.

Simon Elo... laulaa oodin Odinille ja joutsenlaulun Too Humanille.