Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: Ubisoft / Funcom
Kotisivut: http://www.ageofconan.com/
Laitteistovaatimukset: Windows XP / Vista, 2,4 Ghz Intel Core 2 Duo tai vastaava, 2 Gt RAM, 516Mt näyttökortti (GeForce 7900 GTX tai vastaava)
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Quad, 4Gt RAM, Nvidia 8800GT
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: -

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

On tietovisan aika, ja kysymyskategoriana historia ja hyborinen aika: Tiedätkö, minkä vuoksi Age of Conania kannattaa pelata kaverin kanssa kahdestaan? Jos kyseessä olisi Lord of the Rings Online tai World of Warcraft, vastauksena olisi tietenkin helpompi tehtävien läpäisy. Conanissa totuus on raadollisempi: puskissa väijyvät psykotappajat (eli kanssapelaajat) valitsevat aina yksinäisen uhrin.

Norjalaisen Funcomin Age of Conan: Hyborian Adventures on miehinen nettiroolipeli. Se on kuin tehty vetoamaan Dark Age of Camelotin ja Ultima Onlinen kaltaisten MMO-pelien veteraanipelaajiin, jotka saavat huvinsa toisten pelaajien kanssa tappelemisesta. Toki Conanissa on PVE- eli Player vs. Environment -palvelimia, joilla vastuksina ovat ainoastaan tietokoneen ohjaamat hirviöt. Conanin verinen ja raaka meininki antaa kuitenkin paljon PVP- eli Player vs. Player -pelaajille, jotka ovat jo ottaneet paljon irti pelin riemukkaasta tappelujärjestelmästä. Harmillista taas on se, että pelin tekniset ongelmat herättävät tällä hetkellä pelaajissa verenhimoa myös Funcomin suuntaan.

"Ruma kuin hyrkanialainen äpärä!" Kasvoeditorin luomusten ääripäissä ovat styygialainen velho ja kimmerialainen neito. Huomaa styygin trendikäs otsatatuointi.

Ensiaskeleet hyboriseen maailmaan astutaan Barachan merirosvosaarilla, joilla seikkaillessa näkyvät vielä pelintekijöiden aiemmat aikeet tehdä Age of Conanin alusta täysiverinen yksinpeli. Pelihahmo haaksirikkoutuu orjakaleerilta Tortagen saaren rantaan. Siellä opetellaan pelaamista ensimmäiset 20 kokemustasoa, ja kokemus on suurimmaksi osaksi turvallista totuttelua. Vastaantulijoille on siellä annettu ääninäytellyt repliikit, ja tapahtumia siivittävät välianimaatiot. Sellaisesta herkusta nautitaan opettelujakson jälkeen vain parinkymmenen kokemustason välein ilmestyvissä Destiny-tehtävissä, ja suurimmassa osassa peliä dialogi on pelkkää tekstiä. Alun seikkailu esittelee arkkivelho Thoth-Amonin juonet maailmanvalloitukseen, ja tekee samalla hyvin selväksi Conanin maailman karun luonteen. Siitä voit lukea lisää Conan-ennakostamme.

Pelihahmoa luotaessa valittavana on kolme ihmiskansaa: kimmerialaiset, akvilonialaiset ja styygialaiset, joiden kotimaat ja kaupungit muodostavat täysin Tortagen jälkeisen peliympäristön. Tarjolla on lisäksi kaksitoista hahmoluokkaa, jotka on jaettu karkeasti neljään alakategoriaan. Hiippailijat lyövät kovaa, sotilaat kestävät paljon, papit parantavat ja maagit ampuvat taikoja pyjamat yllään. MMO-pelien perinteistä roolijakoa rikotaan kuitenkin vahvasti. Pappien ei tarvitse parannustaikoja tehdessään tuijottaa ryhmän elinmittareita, ja kaverien hengissäpito hoidetaan parilla napinpainalluksella. Lisäksi uskonmiehet tekevät rumaa jälkeä tappelussa. Maagien erikoisuutena on demonijumalalta voimansa saava Herald of Xotli, joka ryntää eturiviin kahdenkäden miekan kera, vaikka panssarin puute ja matalat osumapisteet varmistavat, että ukko kaatuu jo kovassa tuulessa. Sen ei luulisi toimivan, mutta Herald on todella viihdyttävä hahmo aggressiivisen pelaajan käsissä. Tankkienkaan ei tarvitse olla pelkkiä nyrkkeilysäkkejä, sillä jopa raskaimmin panssaroitu Guardian kykenee kaatamaan vihollisia omillaan, varsinkin alemmilla kokemustasoilla.

MMO-pelien pyhän kolminaisuuden eli pappi-tankki-tappaja-akselin rikkominen tekee pelistä mielekkäämpää kaikille, mutta aiheuttaa valitettavasti tasapainopulmia, joista lisää myöhemmin.

Hahmon ulkonäön muokkaukseen on riittävät mahdollisuudet. Hahmostaan saa yhtä helposti nätin kaunottaren kuin naamapuolen mutantin. Muiden realismiin pyrkivien roolipelien hahmoista Conanin sankarit erottuvat eniten tatuoinneilla. Erilaisia vartalo- ja kasvokuvioita on enemmän kuin tarpeeksi. Ruumiinrakennettakin voi säätää, vaikka liukusäätimien ääripäät eivät ole hirvittävän kaukana toisistaan. Tukevat, laihat ja lihaksikkaat hahmot kyllä erottuvat toisistaan, vaikka useimmat pelaajat pyrkivät tietenkin tekemään mahdollisimman pitkiä ja leveitä steroidipeikkoja.

"Hänen pantterimaiset lihaksensa värähtelivät kuin teräsjouset." Hahmoilla on useita perustaitoja, jotka vaihtelevat hyödyttömästä olennaiseen. Parhaasta päästä on kiipeily, johon on käytännössä pakko panostaa.

Age of Conan oikeuttaa olemassaolonsa jo pelkällä tappelusysteemillään. Loitsuja heittävien Mitran ja Setin pappien sekä necromancerien ja demonologien pelaaminen muistuttaa läheisesti normaalia massiivimoninpelaamista. Mikä tahansa miekkaan tai nuijaan tarttuva hahmo opettaa pelaajan nopeasti Conanin kombosysteemiin, joka on lähempänä "oikeiden" toimintapelien tappamista kuin WoWin ja kumppaneiden rauhallista napsuttelua. Pelissä ei ole lainkaan automaatti-iskuja, vaan jokainen peruslyönti tehdään painamalla yhtä kolmesta (myöhemmin viidestä) suuntahyökkäysnapista. Välittömästi painalluksesta lähtevä huitaisu tekee vauriota riippuen siitä, kuinka suuri osa vihollisen suojauksesta eli kolmesta "kilvestä" on asetettu kyseiselle suunnalle. Tekoälyn ohjaamat viholliset säätävät kilpensä yleensä siihen suuntaan, josta iskuja satelee, mikä antaa mahdollisuuksia yksinkertaiseen hämäykseen: ensin pakotetaan suojat yhteen suuntaan ja sitten isketään isoa iskua suojaamattomaan sivuun.

Varsinainen tappaminen tehdään komboilla. Ne ovat hahmoluokasta riippuvia erikoishyökkäyksiä, jotka käynnistetään loitsujen tapaan ja viedään loppuun asti painelemalla kombosta riippuva lyöntisarja, joka voi olla yhden tai vaikkapa neljän hyökkäyksen mittainen. Viimeinen perushyökkäys käynnistää varsinaisen erikoisliikkeen, jonka aikana pelihahmo riehuu näyttävästi ja lyö normaalihyökkäyksiä runsaasti kovempaa. Pahamaineisimmat sarjat, kuten barbaarien leikkuupuimuri Cyclone of Steel, tekevät niin kauheaa jälkeä, että valmistautumaton vihollinen saattaa kaatua kertalaakista. Kuten voi arvata, se tekee väistelystä ja sivuttain liikkumisesta oleellista PVP-taistelussa. Lisäksi selviytymistä auttaa Active Block -torjunta, joka kuluttaa runsaasti omien lyöntien vaatimaa staminaa, mutta puolittaa vahingon. Kombojen onnistunut käyttö vaatii lisäksi hahmon oikeanlaista asemointia. Sopivassa kulmassa isketty sarja voi osua kolmeen tai jopa useampaan viholliseen.

Kombot voivat käynnistää lisäksi erityisen kovaa iskeviä Fatality-hyökkäyksiä, jotka ovat kuin Mortal Kombat -mätkinnöistä. Hahmo saattaa tökätä miekan vihollisen rintaan, päästää irti kahvasta ja päästää makeat hörönaurut. Kahden käden lihanuijalla irtoaa taas "golflyönti", jolla maahan tyrkätyn vihollisen nuppi muuttuu taianomaisesti metrin pituiseksi veriroiskeeksi. Älyttömin lienee I Eat Your Heart -liike, jossa pelihahmo tyrkkää nyrkkinsä pahan kätyrin rintaan ja repäisee sydämen matkaevääksi. Komboanimaation aikana pelihahmo on haavoittumaton, joten vihollisen henkiin jääneet kaverit voivat vain tuijottaa kauhistuneena vieressä. Onnistunut Fatality antaa suuren tyydytyksen erityisesti PVP-taistelussa.

"En ole tarpeeksi sivistynyt pettämään ystäviäni!" Vanha Tarantia on Conanin oman kuningaskunnan eli Akvilonian pääkaupunki. Sen valkea arkkitehtuuri on henkeäsalpaavan kaunista.

Kombosysteemille on todella käyttöä, sillä hyborialaisessa ajassa riittää tapettavaa. Toisin kuin useimmissa fantasiamaailmoissa, Conanin epäihmiset eivät ole mitään runoilevia suippokorvia. Useimmat viholliset ovat pelattavien kansojen rakkaita naapureita, kuten Kimmeriaa ryösteleviä vanireita tai Akvilonian rajaseudulla rellestäviä nemedialaisia sotilaita. Koska kyseessä on kuitenkin miekka & magia -tyyppinen fantasia, myös erilaisia demoneja ja muita verenhimoisia hirviöitä teurastetaan enemmän kuin tarpeeksi. Parhaat tavarat kerätään tietenkin erilaisissa luolastoissa ja temppeleissä, joiden asukit ovat järjestään isoja ja rumia. Näiden eliittihirviöiden tappaminen vaatii tasapainoista seikkailijaryhmää, sillä ne eivät kaadu kovin nopeasti komboillakaan. Tankkien ja parantajien etsiminen ryhmiä varten ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa, sillä molempia riittää enemmän kuin tarpeeksi.

Pienryhmien ja suurempien raid-porukoiden menoa haittaa tällä hetkellä vielä Conanin niin kutsutun loppupelin keskeneräisyys. Korkeampien tasojen hahmoille on vielä tällä hetkellä yllättävän vähän tekemistä. Olemassa on jo useita joukolla raidattavia pomoja, mutta monet korkean tason taisteluista ovat vielä teknisten ongelmien riivaamia, mikä tekee niistä riskipeliä. Suurempi ongelma on aseiden ja haarniskojen omituinen tilanne. Monien luokkakohtaisten haarniskasettien ominaisuudet ovat rempallaan, ja pelaajalle ei anneta tarpeeksi tietoa erilaisten numeroarvojen vaikutuksista. Niinpä on välillä vaikea sanoa, onko uusi ja hieno haarniskankappale oikeasti parempi kuin 30 kokemustasoa sitten löydetyt haisevat nahkahousut. Sama pätee vielä myös pelihahmojen erikoiskykyihin.

Feat-pisteet, jotka vastaavat World of Warcraftin Talent-pisteitä, antavat osin suurta hyötyä ja välillä muutaman pikku prosentin parannusta, eikä totuus välttämättä selviä edes silloin, kun kallisarvoiset pisteet on jo jaettu. Tilanne on vaikein maksimitasolle rynnänneille hätähousuille, ja hitaammin etenevät ovat paremmassa asemassa.

"Crom, laske ruumiit!" Tyypillinen Age of Conan -tehtävä: tapa nemedialainen koira ja tee hänen päästään puutarhakoriste.

Samalla tavoin keskeneräinen on myös pelaajien välinen PVP-taistelu, joka on kylläkin Conanin parasta antia. Kombojärjestelmän takia taistelu vaatii taitoa, mutta loitsuja heittävät pelihahmot selviävät huomattavasti helpommalla. Counter-Strike-räiskinnästä tuttu surullisenkuuluisa "bunnyhopping" eli vihollisen ympärillä pomppiminen on ärsyttävän tehokas tapa välttää iskuja. PVP:n tasapainottamista vaikeuttaa se, että kaikille hahmoluokille on haluttu antaa tarpeeksi kovat lyöntikyvyt. Niinpä parannustaioilla ja tehokkailla hyökkäyksillä siunatut papit ovat hallinneet Conanin taistelukenttiä. Raskaasti panssaroitujen ja supersankarin lailla parantuvien sotilaiden keskinäiset matsit taas saattavat kestää vartin verran. Erilaisilla parannusjuomilla on yhtä suuri rooli kuin Diablo-peleissä, sillä erittäin halvat ja perihahmoa vähitellen parantavat juomat ovat käytännössä pakkoevästä jokaisessa PVP-taistelussa. Onnistunut lahtaus vaatii yleensä yllätysiskua, vihollisen kumoon kaatamista ja hyvin ajoitettua viimeistelyä lujaa iskevällä pitkällä kombolla.

Pelissä on mukana PVP-taisteluun keskittyviä gladiaattoriareenoita, mutta suurin huomio kohdistuu korkean kokemustason hahmojen piiritystaisteluihin. Pelaajien killat voivat kehittää kaupunkeja, jotka antavat lopulta mahdollisuuden linnakkeiden omistamiseen. Jokaisella pelipalvelimella on vain rajallinen määrä linnoja, mikä pakottaa killat kilpailemaan niiden omistuksesta piiritystaisteluissa. Erittäin lupaavalta vaikuttavaa piiritystä vaivaavat tässä vaiheessa vielä lukuisat tekniset ongelmat, joita Funcom on tosin korjannut suhteellisen ripeästi. Muutoksia on luvattu runsaasti myös perus-PVP:hen, ja alemman tason hahmojen säälimättömästä kiusaamisesta tullaan tulevaisuudessa rokottamaan tavalla tai toisella.

"Ei ole maailmassa mitään, mihin kylmä teräs ei pystyisi!" Styygian vanhoissa pyramideissa muumion kirous on sääntö eikä poikkeus.

Tekniikkapuolella Conan-pelaajan on hyvä varmistaa, että pelikoneen sisällä oleva rauta on vähintään sinistä kimmerialaista terästä. Laatikon kertomat minimivaatimukset ovat käytännössä vitsi, sillä yhden gigan muistilla lataustauot saattavat kestää kymmenen minuuttia, ja peli nykii suurissa kaupungeissa laittoman paljon. Muisti on nykyisin onneksi halpaa, ja kolmella tai neljällä gigalla latailut vaihtuvat normaalipelien mittoihin. Hieman vanhempi pelikone suoriutuu keskivertoasetuksista, ja uudemmat testimyllyt pyörittivät peliä sujuvasti nupit kaakossa suurten kaupunkien ulkopuolella.

Kalliin tehoraudan omistajat toisaalta myös palkitaan, sillä Conan näyttää nettiroolipeliksi yllättävän hyvältä. Useimmat realistiseen tyyliin pyrkivät roolipelit kompastuvat siihen, että realismi näyttää loppujen lopuksi aika tylsältä. Age of Conanin tekijät ovat selvinneet tästä sudenkuopasta antamalla pelien eri kulttuureille tarpeeksi erityistuntomerkkejä. Styygian autiomaat ja pyramidit ovat pelin tylsimmästä päästä, ja nekin näyttävät hyvältä. Ehkä Funcomin norjalaistausta vaikuttaa asiaan, mutta erityisesti Kimmerian jylhät vuoristot ja havumetsät jäävät mieleen, ja runsaan kasviston käyttö Akvilonian välimerellisissä maisemissa toimii mainiosti. Haarniskojakaan ei ole nyysitty suoraan Kuningas Arthur taukeille -opuksesta, vaan peruspelti on korvattu karvaturkeilla ja roomalaistyylisellä varustukselle. Hirviöviholliset erottuvat yleisen limaisuutensa ja iljettävyytensä avulla.

On tärkeää kuitenkin huomata, että näyttävät maisemat on saatu aikaan runsaan instanssialueiden käytön avulla. Se tarkoittaa sitä, että jokainen ulkoilma-alue on oma minimaailmansa, ja niiden välillä liikutaan vain tiettyjen matkustuspisteiden avulla. Pelissä ei siis ole MMO-pelien täysin vapaata maailmaa. Toisaalta suuremmat alueet ovat todella kookkaita, ja niiden laidasta laitaan juokseminen saattaa kestää vartin tai enemmänkin. Instansointi antaa myös mahdollisuuksia välttää PVP:n aiheuttamia ongelmia. Jos esimerkiksi Akvilonian rajaseudulla on liikaa tungosta ja pelaajantappajia, on mahdollista hypätä toiseen versioon samasta pellosta.

"Taikuutta? Typerys! Minä harrastan älyn tiedettä, en taikauskoa!" Tempest of Set -pappi näyttää, että magialla on pelissä yhtä tärkeä osa kuin miekoilla.

Peliplaneetan Conan-testiryhmälle on tähän mennessä ehtinyt muodostua erikoinen viha-rakkaussuhde pelin kanssa. Onnistunut taistelujärjestelmä ja pelin yleinen tunnelma houkuttavat pelaamaan kaikista ongelmista huolimatta. Tekijöiden arvostus Robert E. Howardin kirjoituksia kohtaan on selkeästi todellista, ja Conan-fanille riittää bongailtavaa sivuhahmoissa ja juonenkäänteissä. Lisäksi peliin on ripoteltu viittauksia Howardin aikalaisten kuten H. P. Lovecraftin ja Clark Ashton Smithin novelleihin.

Pelin K18-ikäleima saattaa tuottaa pettymyksen niin kutsuttua aikuista pelikokemusta hakevalle. Naispuolisten hahmojen nännit kyllä vilahtelevat, mutta barbaariseksiä pelissä ei harrasteta. Pelaajalle kyllä vihjaillaan lihan iloista, mutta pelastetut neitokaiset keksivät aina jonkun tekosyyn, jolla palkkio vaihtuukin pariksi kolikoksi. Lisäksi pelikauppojen ikärajojen valvonnan puute on johtanut luonnollisesti siihen, että Conanin pelaajayhteisö on käytännössä jopa lapsellisempi kuin kilpailijoissaan, mikä on sinänsä melkoinen saavutus. Pelin yleiset keskustelukanavat on pakko vaientaa jo puolen tunnin jälkeen.

Samalla Age of Conanin keskeneräinen luonne nävertää pahasti peli-iloa. Pelin julkaisu onnistui yhdessä mielessä hyvin teknisesti, eikä palvelimilla ole ollut World of Warcraftin alkuaikojen tapaan jonoja tai yhteysongelmia. Samalla peliä riivaavat kuitenkin kaatumiset, muistivuodot ja muut varsinaista peliohjelmaa vaivaavat viat. Pelaajia risoo lisäksi hahmoluokkien heiluva tasapaino, sillä oma pelihahmo saattaa olla parin päivityksen jälkeen huomattavasti heikompi, eikä näille korjauksille ole vielä loppua näkyvissä. Hyvä vertailukohta Conanille näyttää olevan Lord of the Rings Online, toinen fantasiakirjoihin perustuva ja lähdemateriaalilleen uskollinen peli. LotRO on jatkuvan päivittämisen jälkeen aivan toinen peli kuin julkaisunsa aikaan, ja Age of Conan vaikuttaa vastaavalta tapaukselta. Veikkaan, että muutaman kuukauden päästä voimme lisätä Conanin arvosanaan kymmenen pistettä tai enemmänkin, mutta mahtavatko pelaajat jaksaa odottaa siihen saakka?

Janne Pyykkönen ... on pitkän linjan Weird Tales -fani, jolla on hyllyssä kaikki Howardin Conan-tarinat.

*kuvatekstien lainaukset vapaasti käänneetty Conan-tarinoista