Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: EA / BioWare
Kotisivut: http://masseffect.bioware.com/
Laitteistovaatimukset: Windows XP / Vista, 2,4 GHz Single Core -suoritin tai 2,0 Ghz moniydinsuoritin, 1 Gt RAM (2 Gt Windows Vistan kanssa), 256Mt näyttökortti.
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Quad, 4Gt RAM, Nvidia 8800GT
Arvosteluversio: Lehdistöversio
Muut alustat: Xbox 360

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Tervetuloa kotiin, Mass Effect. Xbox 360:n viime vuoden yksinoikeushuippu saapui tietokoneille odotetusti, ja kävi niin kuin toivottiin. Käännös on parempi ja kauniimpi kuin käyttöliittymä- ja tekniikkaongelmista kärsinyt alkuperäisversio.

Mass Effectin juuret ovat Biowaren Star Wars: Knights of the Old Republic -roolipelissä. Baldur's Gate -klassikoista tunnettu yhtiö lähti Tähtien sota -seikkailussa konsoleille ja rukkasi pelejään suuntaan, jossa tietokoneroolipelien numeroita ja nopanheittoja tärkeämpiä asioita ovat dialogi ja toiminta. Mass Effectissä yhtiö karisti harteiltaan Tähtien sodan rajoitteet ja loi oman tieteisuniversuminsa. Se oli hyvä päätös.

Tuhat ja yksi pyssyä. Eri valmistajien aseita tarttuu mukaan liikaakin.

Mass Effectin maailmassa ihmiskunnan kansat yhdistävä Allianssi on uusi tulokas galaktisessa yhteiskunnassa, jonka muodostavat monennäköiset muukalaisrodut. Valtaa pitää kolmen vahvimman rodun muodostama Neuvosto, jonka pääpaikka on Citadel, kauan sitten kadonneiden esimuukalaisten jälkeensä jättämä valtava avaruusasema. Galaktiseen politiikkaan rynnineitä ihmisiä pidetään röyhkeinä tulokkaina, joiden tulisi oppia tapoja ja kärsivällisyyttä ja pitää turpansa tukossa. Peli on selkeästi nappaillut vaikutteensa sekä Babylon 5:n ja uuden Taisteluplaneetta Galactican tyylisestä telkkariscifistä että klassisesta tieteiskirjallisuudesta, ja scififanit voivat bongailla kunnianosoituksia esimerkiksi David Brinin Uplift-kirjoille. Maailman taustaan on upotettu lukemattomia yksityiskohtia, ja kaikenkattavan CODEX-tietokannan lukemiseen voi kuluttaa tuntikausia.

Ohjattava pelihahmo on avaruusalus Normandylla palveleva sotilaskomentaja Shepard, josta maapallon silmäätekevät toivovat ensimmäistä ihmistä Neuvoston Spectre-erikoisjoukkoihin. Spectret ovat avaruuden jamesbondeja, joilla on lupa tappaa tai tehdä yleensäkin mitä tahansa galaktisen rauhan säilyttämiseksi. Suunnitelmat menevät hieman poskelleen, kun vuosisatoja piilossa lymyilleet Geth-tekoälyt pilaavat rutiinitehtävän teurastaessaan ihmisten siirtokuntaonnelan Eden Prime -planeetalla. Kostoretkihän siitä seuraa, ja Allianssin kehittynein tiedustelualus Normandy kuljettaa Shepardia ja mukaan lähteviä apureita planeetalta toiselle pahisten perässä.

Tulta pulteille. Kavereita ja erikoiskykyjä hallitaan pysäytysvalikossa.

Oman Shepardin luominen pelin alussa on Mass Effectissä tärkeä hetki koko peli-ilon kannalta. Tonnikaupalla draamaa ja puhetta sisältävässä pelissä oman hahmon kasvoja tuijotetaan koko ajan, joten pärstästä on syytä tehdä mieleinen. Liukusäätimiin perustuvassa kasvoeditorissa on aluksi vaikeaa luoda mielenkiintoista naama, ja erityisesti naispuolisista Shepardeista tulee helposti toistensa klooneja. Kyse ei ole kuitenkaan Oblivionista, jossa oli mahdotonta luoda kunnon naamaa ilman modeja. Harjoittelun avulla Shepardeista saa lopulta vaikka julkkisten näköiskuvia.

Naaman lisäksi omaan hahmoon vaikuttavat sen taustatarina ja ammatti. Maan slummeista kotoisin oleva fasistisolttu saa erilaisia kommentteja vastaantulijoilta kuin siirtokunnista tuleva jalo sotasankari. Eri taustarinoilla on myös muutama oma erikoistehtävänsä pelin aikana. Ammatit taas rajoittavat käytössä olevia erikoisvoimia, panssareita ja aseita, mikä vaikuttaa tehokkaasti pelin runsaiden taistelujen tyyliin. Kaiken saa koettua pelaamalla Mass Effectin läpi kolmisen kertaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voinkin todeta, että Mass Effectillä on runsaasti uudelleenpeluuarvoa. Pelasin koko roskan kolmella eri vaikeustasolla Xboxilla ja nyt vielä pc:llä, eikä homma ollut lopussakaan pelkkää pakkopullaa.

Perusseikkailu itse on tuttua KOTOReita ja Jade Empirea pelanneille. Olkapään takaa kuvattu Shepard juoksentelee ympäri avaruutta, tappelee paljon ja puhuu vielä enemmän. Dialogi onkin Mass Effectin ydin. Repliikit valitaan piirakkavalikosta, ja vaihtoehdot ovat tilanteesta riippuen yleensä neutraali, miellyttävä ja yrmeä. Pelihahmon hurmaus- ja pelottelutaidoista riippuen valittavana voivat olla myös todella diplomaattinen neuvottelu tai "suus kiinni tai kuolet, äpärä" -tyylinen uhkailu. Ruudulla eivät ääntele vain puhuvat päät, sillä keskustelua maustetaan erinomaisesti kamerakulmien vaihtelulla, eleillä ja toiminnalla.

Kovaakin kovempi. Kroganien taistelumestari Wrex hallitsee pyssyt, raskaat haarniskat ja mass effect -supervoimat.

Pelihahmon valinnat ovatkin Mass Effectin suurin ero Knights of the Old Republiciin nähden. Ilkeämpi pelihahmo ei ole paha Sith-lordi, joka syö mummon lemmikkikoirankin silkkaa pahuuttaan. Ikävä Shepard on se poliisielokuvien sankarietsivä, joka ei jaksa kuunnella esimiehensä valitusta ohjesäännöistä, vaan hoitaa pahikset ruumisarkkuun ennen lopputekstejä. Mass Effectin jälkeen tuleekin muissa peleissä ikävä mahdollisuutta vaientaa rasittavat sivuhahmot ripeällä turpasaunalla. Vaihtelua valintoihin tuo myös se, että pelaaja voi suhtautua avaruusmuukalaisiiin suvaitsevasti tai törkeän rasistisesti ihmiskunnan etua ajaen.

Pelin sivuhahmot ovat nekin onnistuneita. Muukalaiset näyttävät muukalaisilta, ja avaruuden tappajadinosaurus Wrex menee pelien kovien jätkien kunniagalleriaan isolla rytinällä. Sivuhahmot myös osallistuvat juoneen dramaattiseen tyyliin, ja useampikin saattaa päästä hengestään matkan aikana. Paljonpuhuttu romanssi ja vajaan parinkymmenen sekunnin seksikohtaus on toteutettu hyvällä maulla.

Tunteita ja tuskia. Mitä olisi Biowaren peli ilman romanssia, jossa toinen osapuoli kärsii kauhean menneisyyden arvista?

Dialogin ja hahmojen erinomaisuus tuovat kuitenkin esiin ensimmäisen Mass Effectin isoista vioista. Tarinaa kuljetetaan alkutehtävän lisäksi Citadel-avaruusasemalla ja kourallisella juoniplaneettoja. Kun pelaaja eksyy tutkittaville sivuplaneetoille, pelin hieno draama katoaa kuin mustaan aukkoon. Pelin sivutehtävät ovat nekin juoniltaan kiintoisia, mutta niiden muu toteutus on karmeaa. Niiden ympäristöt ovat toistensa kopioita, puhetta ei juuri ole. Kaikki on käytännössä aivotonta tappelua. Loistavien päätehtävien lomassa nämä väliseikkailut ovat kuin huono vitsi. Baldur's Gate -peleistä vastaavalle firmalle huonot sivutehtävät ovat käsittämätön moka.

Näillä sivuplaneetoilla törmätään myös pelin kakkosvikaan, pahamaineiseen Mako-ajoneuvoon. Kuusipyöräisen Makon tulivoima on vaikuttava tykkeineen ja konekivääreineen. Avaruuden Pasi Panssariauto painaa kuitenkin jostain syystä vain noin 5,5 kiloa, joten se sinkoilee ympäri vuoria ja kraatereita tavalla, jonka luulisi tekevän matkustajista tomaattikastiketta. Kun Makoon tottuu, siitä tulee parhaimmillaankin vain siedettävä.

Onni ja riemu vallitsevatkin, kun Makosta hyppää taistelemaan jalan. Mass Effectin taistelu on tuttua GRAW-tyylisiä kevyen taktisia räiskintöjä pelanneille. Ammuskelua harrastetaan nurkan takaa ja suojasta, ja mukana on aina kahden hengen apulaisjoukkue. Tulivoimaa täydennetään loitsuja muistuttavilla erikoisvoimilla, joita voi käyttää tasaisin väliajoin.

Taistelussa näkyvät pelin suurimmat pc-parannukset. Kaverit ovat edelleen melkoisia taukkeja, mutta nyt kumpaakin voi komentaa erikseen. Kun tähän yhdistetään uusi ja monin tavoin alkuperäistä selkeämpi komentoruutu, joka ilmestyy painamalla välilyöntiä, tuloksena on taistelu, jota voi jopa kutsua taktiseksi ihan vakavalla naamalla.

Koska kyseessä on roolipeli, pelihahmon taidot vaikuttavat räiskintään. Pistoolilla osuu kyvytönkin hahmo, mutta kiikarikivääriä ei Xboxilla kannattunut edes koskea ilman lähes maksimitasoista asekykyä. Hiiri- ja näppäimistö -yhdistelmä osoittaa jälleen ylivertaisuutensa, sillä nyt kiikarikiväärin heilunta ja rynnäkkökiväärin kova rekyyli pysyvät hallittavissa rajoissa. Taistelu on pc:n Mass Effectissä erittäin miellyttävää, jos nyt ei vieläkään aivan erinomaista.

Varo rotkoa! Mako-panssariauto on liikennevaara.

Kunnon peli-pc:llä Mass Effectistä katoavat suurimmaksi osaksi myös Xbox 360 -version tekniset ongelmat. Peliä haukuttiin runsaasti kuvan repeilyn takia, mutta V-Sync-ongelmia ei testikoneella näkynyt lainkaan. Tekstuurien hidas latautuminen on pelimoottorin ongelma, josta ei näemmä täysin päästy eroon, mutta nyt epätarkat pinnoitteet vilahtavat kuvassa alle sekunnin. Helvetillisen pitkiksi hissimatkoiksi naamioidut latausajat ovat nekin lyhentyneet. Mukana on myös lukkojen avaamiseen tarkoitettu uusi hakkerointi-minipeli, joka on yhtä kuiva kuin Xboxin vastaava. Paljon puhuttu ja pelätty kopiosuojaus ei ollut mukana testiversiossa, joten sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta emme osaa sanoa.

Pc-version uudistuksiin kuuluu myös paranneltu tavaranhallintajärjestelmä. Xboxilla saalista vain kertyi kassiin, kunnes niistä oli jossain vaiheessa pakko hankkiutua eroon kaupassa. Nyt tavarat on lajiteltu hieman paremmin, mutta roskatavaran määrä rasittaa edelleen.

Mass Effect onkin edelleen kaunis peli, mutta nyt tästä kauneudesta voi nauttia ilman häiritseviä tekijöitä. Tyhjät ja tylsätkin planeetat ovat kauniita, ja pelin scifigrafiikka on perinteisyydestään huolimatta omaperäisen näköistä. Mass Effect hylkää nykypelien suosiman ankean ruskeanharmaan paletin, joten pelihahmot voivat hypähdellä vaikka vaaleanpunaisissa panssaripuvuissa. Kasvojen animaatio on erityisen vaikuttavaa. Pelin grafiikan erikoisuuksia ovat kuvaa likaiseksi tekevä grain-filtteri ja vahva motion blur -tehoste. Näistä kannattaa jättää päälle vain jälkimmäinen, sillä televisioruudulla grafiikalle luonnetta antanut roskafiltteri tekee kuvasta vain heikomman näköisen monitorilla.

Erinomaisuus jatkuu äänipuolella. Aseet ärjyvät miehekkäämmin kuin monissa puhtaissa räiskintäpeleissä. Ääninäyttely on vakuuttavaa kauttaaltaan, ja pelin huipuksi nousee naispuolisen Shepardin esittäjä, lukemattomissa laatupelien äänirooleissa koulittu Jennifer Hale. Hänen Shepardinsa tylyttää koko galaksin sellaisella sotilaallisella uskottavuudella, että äijä-Shepard on vertailussa vikisevä hiirulainen.

Erityisesti on mainittava myös se, että toisin kuin useimmissa tarinaan panostavissa peleissä, Mass Effect ei lässähdä loppumetreillä. Viimeiset neljä tuntia pelin pääjuonta ovat täyttä timanttia, ja lopputekstien jälkeen päällimmäisena on vain suuri tyydytyksen tunne. Näin se tehdään, KotOR 2 ja Fahrenheit. Jatko-osan odottelu tulee olemaan tuskaista.



Joillekin pelaajille Makon ja sivutehtävien kaltaiset selkeät viat ovat ehkä esteitä, jotka estävät koko pelistä nauttimisen. Minun silmissäni Mass Effect on kuitenkin huippupeli, ja sellainen se oli jo ongelmallisempana Xboxillakin. Sen tieteistarina kerrotaan niin tyylillä, että peli seisoo ylpeänä System Shockien ja Star Controlien rinnalla. Tärkeintä Mass Effectissä on kuitenkin se, että se on roolipeli isolla R:llä. Oman Shepardin kasvot, kyvyt, valinnat ja kokemukset yhdistyvät elämää suurempaan tieteistarinaan tavalla, joka saa tuntemaan, että Mass Effect on yhtä paljon minun kuin Biowaren luomus. Siitä on roolipelaamisessa kyse.

Janne Pyykkönen... nauttii scifinsä useimmin paperille painettuna.