Arvostelija: Mikko Heinonen
Pelityyppi: Urheilu- ja ajopelit
Julkaisija/kehittäjä: Sony
Kotisivut: http://www.scee.com/gt3
Laitteistovaatimukset: PlayStation 2
Testattu: PlayStation 2
Arvosteluversio: Myyntiversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Gran Turismo oli kova juttu. Vaikka näin jälkeenpäin on helppo olla kyyninen ja osoittaa siitä virheitä, oli pelin dominaatio vuonna -98 niin täydellinen, että paljon mitään muita autopelejä ei ainakaan minun telkkarissani sinä kesänä näkynyt. GT määritteli nippelihullun autofriikin toiveunen ja tarjosi upean ajotuntuman. Samalla se oli viimeinen naula kilpailijoiden arkkuun: PlayStation oli tullut jäädäkseen.

Kakkososan sen sijaan olisi saanut minun puolestani julkaista lisälevynä. Kaikesta hypetyksestä ja yltiöpäisen kehuvista arvosteluista huolimatta se oli aivan sama peli, lisänä vain satoja autoja ja - ainakin minusta - naurettava ja epärealistinen ralliosuus. Jo tuolloin, syksyllä 1999, kuitenkin huhuttiin PlayStation 2:sta ja sen uudesta Gran Turismosta, joka ainakin pelilehdistön mukaan tulisi muuttamaan käsityksemme realismista ja grafiikasta ikuisesti. Ja nyt, pitkän odotuksen ja armottoman ennakkomainonnan jälkeen, se sitten on täällä.

Päävalikko on nyt aika lailla simppelimpi.

On oikeastaan epäreilua asettaa millekään pelille sellaisia odotuksia kuin GT3:een kohdistuu. Sen tulee olla äärimmäinen autopeli, joka esittelee PS2:n äärimmäisen tehon ja käännyttää viimeisetkin epäilijät Sonyn uuden superkoneen faneiksi. Kaiken tulee olla täydellistä, eikä mikään vähempi kelpaa, sori vaan. Eipä olisi kivaa olla teidän housuissanne, Polyphony Digital.

Ensimmäinen ilta GT3:n kanssa sujuukin kovin ristiriitaisin miettein. Tässäkö tämä nyt sitten on? Kaikki on periaatteessa kunnossa, näyttää kivalta ja toimii hyvin, mutta tajunta ei räjähdä. Tiedättehän, ei tule sitä tunnetta, jonka koki kun näki ensimmäisen kerran Amigan Shadow of the Beastin tai Dreamcastin Soul Caliburin. Grafiikka on päivitetty, autoja vähennetty ja valikot sekoitettu, mutta muuten kaikki on ennallaan. Onko suurta yleisöä siis viilattu linssiin taas kerran? Jääkö PS2 yhä ilman huippupeliään? Vai olenko vain niin peleillä kyllästetty, ettei mikään enää vaikuta? Päätän sammuttaa Pleikkarin ja nukkua yön yli.

Unessani Yu Suzuki ilmestyy minulle ja sanoo, että voin puhtain sydämin pitää myös jonkun muun tekemästä pelistä ja päästä silti hänen kanssaan taivaaseen pelaamaan Segan arcade-käännöksiä. Levänneenä katsonkin GT3:a uusin silmin. Kyllähän tässä ainakin yritystä on.



Alkuperäisen GT:n yksi myyntiargumentti oli valtava määrä autoja. GT2:ssa ajopelien määrä meni sitten jo läpi katon, eikä sen kasvattaminen enää oikein ollut järkisyin perusteltavissa. Niinpä Polyphony on päättänyt kääntää kelkkansa ja vähentää automäärää - GT3 A-spec sisältääkin "vain" 138 erilaista autoa. Käytännössä ero on vähemmän dramaattinen kuin luulisi, vain suuri määrä täysin turhia malliversioita on pudotettu pois ja korvattu mielenkiintoisemmilla. Samalla Wiegert Vectorin tyyliset, typerän epäreilut autot on suurelta osin poistettu. Suurempi menetys on kuitenkin se, että käytettyjä autoja ei enää ole kaupan, jolloin pelaajan vaihtoehdot alussa ovat varsin rajoitetut.

Chrysleriltä on mukana hauska PT Cruiser.

Muutenkin pelin runkoa on peukaloitu. Kilpailuista voittaa bonusauton vain kerran, joten loputon rahan kerääminen yhtä sarjaa ajamalla ei ole enää mahdollista. Kisat jakautuvat Beginner-, Amateur- ja Professional-sarjoihin, joissa vastus kovenee vaikka osa kilpailuista onkin samoja. Erilaisia cupeja eri autotyypeille on tarjolla runsaasti, ja ennen kaikkea nyt niihin voi osallistua vain sopivalla autolla (toisin kuin GT2:ssa, mistä "ominaisuudesta" aikanaan vaiettiin). Ratoja on kaiken kaikkiaan 36, peilikuvat mukaan lukien.

Valikoiden muutoksiin sen sijaan en ole tyytyväinen. Se on kyllä hyvä, että kaikki autot saa viritettyä saman valikon kautta ja nappeja on muutenkin karsittu, mutta muuten ergonomia on aika kyseenalaista. Päävalikkoon täytyy palata "takaperin" askel kerrallaan, eikä lisenssikokeissa pääse siirtymään suoraan seuraavaan testiin.




Kuten sanottu, alkuperäinen Gran Turismo pyrki tarjoamaan todenmukaisen ajotuntuman. Samaan aikaan esitellyllä Dual Shock -ohjaimella se lähes toteutuikin, mutta aikaa myöten aika moni konsoliautopeli - mm. Colin McRae ja Metropolis Street Racer - on päässyt tasoihin GT:n kanssa, ellei jopa ajanut ohi. GT3:n helppona tehtävänä oli tietysti kaapata valtikka takaisin.

Mukana on paljon kilpasarjoja eri automerkeille.

Ja kyllä, olen valmis sanomaan sen. Tällaista otetta autoon ei ole vielä saanut yhdessäkään konsolipelissä. GT3:n ohjaus on mainio heti alusta alkaen, ja helpoimmilla tasoilla pelaajaa vielä avustetaan luiston ja spinnauksen estojärjestelmillä. Samalla fysiikka on kehittynyt entisestään, jolloin autot vastaavat ohjaukseen siten kuin pitäisikin ja tehokkailla takavetoisilla voi heittää kunnon luisuksi. Auto pysyy käsissä mainiosti, eikä vanhaa kunnon "seinästä suuntaa" -tekniikkaa enää juuri tarvita. Myös ralliosuus on tällä kertaa onnistunut ja tuntuu samalta kuin muut varsinaiset rallisimulaatiot. Törmäykset muihin autoihin ovat tosin edelleen "vähän sinne päin", ja tietokoneautot kolauttelevat aika surutta pelaajan niskaan.

Lisäbonuksena GT3 tukee myös uutta force feedback -rattiohjainta. Sitä emme ainakaan vielä saaneet testiin.



Niin, miltä se sitten näyttää. Hyvältä? Kyllä. Parhaalta PS2-autopeliltä? Kyllä. Parhaalta autopeliltä ikinä? No jaa. Autoissa on kyllä pahuksesti tasoja, ne on mallinnettu tarkasti ja radanvarsi heijastuu niistä hienosti, mutta jotenkin se äärimmäinen "wow" jää syntymättä. Autojen maali on ikään kuin mattapintaista, radanvarret ovat pääosin aika tyhjiä ja taustapeilin näkymät karuja, eikä autoja ole edelleenkään kuin kuusi. Special Stage Route 5 näyttää tietysti hyvältä, varsinkin märkäpintaisena - mutta silloin radalla on vain kaksi autoa. Samoin renkaanjäljet loistavat edelleen poissaolollaan, eikä se paljon puhuttu pölykään nyt niin älyttömän hienoa ole. Eli rehellisesti sanoen ei ihan sitä mitä odotin. Markkinoinnin vikahan tämä on, meidän kun käskettiin vartoa jotakin ennennäkemätöntä. GT3 on hienon näköinen peli, jossa on yhtä jos toistakin pientä jippoa, mutta tätä taustaa vasten se ei valitettavasti riitä.

Kaksi uutta Subaru Imprezaa kulki pitkin hiekkaläjää.

Äänipuoli on musiikin osalta tyypillistä. Mukana on tuttuja (mm. mainio Death in Vegas) ja sitten niitä hieman tuntemattomampia bändejä, jotka soittavat enimmäkseen itseään toistavaa kitararokkia. Mitään isompaa ei musiikin osalta jää mieleen. Moottorin äänet sen sijaan, kuten jokainen varmasti jo tässä vaiheessa tietää, on äänitetty oikeista autoista, ja ne muuttuvat jopa viritysasteen mukaan. Murinat ovatkin maittavaa kuunneltavaa. Siihen, huomaisiko eroa vaikka rahaa olisi käytetty vähemmänkin, en ota kantaa.



GT3 on hyvä peli, eikä kannata uskoa ketään joka väittää muuta. Se vie konsoliautoilua roiman askeleen eteenpäin, tarjoaa hienoja autoja, upeaa ajotuntumaa ja ennen kaikkea vielä enemmän pelattavaa ja haastetta kuin edeltäjänsä. Mutta aivan purematta sitä ei tarvitse niellä. Grafiikan suhteen se lunastaa vain osan lupauksista ja vyöryttää PS2:n tehon todistustaakkaa Metal Gear Solid 2:n niskaan, ja pohjimmiltaan peli on kuitenkin vain päivitys. Mutta erinomainen päivitys erinomaiseen peliin, eikä se ole vähän se.

Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net