Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: Ubisoft / Ubisoft Montreal
Kotisivut: http://www.assassinscreed.com
Laitteistovaatimukset: Windows XP/Vista, Dual Core -prosessori, 256 Mt:n DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain, 1 Gt muistia
Testattu: Vista, Intel Core 2 Duo E6600+, GeForce 8800 GTS, 2 Gt muistia
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Xbox 360, PS3

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Assassin's Creed iskeytyi viime vuonna pelaajien tietoisuuteen höyrylekan lailla. Ubisoftilla aavistettiin selvästi, että heidän käsissään oli kova hitti, ja ennakkomainonta oli sen mukaista. Vaiva ei mennyt hukkaan, sillä ristiriitaisesta vastaanotosta huolimatta peliä myytiin arviolta kuusi miljoonaa kappaletta. Myyntiluvut varmistavat, että pelille on tulossa monta jatko-osaa.

Kun hype ja Internetin keskustelupalstojen häly olivat laantuneet, pc-pelaajilla oli edessään vielä pitkä odotus. Palkkioksi kärsivällisyydestä lupailtiin uutta sisältöä ja hiotumpaa pelikokemusta, mutta samalla pelaajia peloteltiin suorastaan tragikoomisen kovilla laitevaatimuksilla. Nyt on totuuden hetki: lunastaako Assassin's Creed odotukset, ja onko kenelläkään konetta, jolla sitä voi pelata?

Kissan lailla. Kun Altaïr pääsee vauhtiin, hän osaa edetä millaisella alustalla tahansa ja vaikka hyppiä kattopuomeilla.

Assassin's Creedin tarina on melko epäsovinnainen. Pelaaja ei varsinaisesti ole salamurhaaja Altaïr, vaan tämän nykyajassa elävä jälkeläinen, jonka salaperäinen virasto on siepannut omia tarkoitusperiään varten. Tiedemies, jota voisi luonnehtia hulluksi, on keksinyt ihmeellisyyksiä DNA:sta. Hänen teoriansa mukaan eliöt perivät esi-isiensä tietouden DNA:ssa, mikä selittää muun muassa sen, miksi linnut osaavat lentää etelään talveksi.

Baarimikko Desmond voi hullun tohtorin laitteella palata ajatuksissaan ajassa taaksepäin esi-isänsä saappaisiin. Kun Desmond saapuu ristiretken runtelemaan Lähi-itään, Altaïr on vaikeuksissa. Neste on kihahtanut mestarimurhaajan kuuppaan, ja mies on unohtanut salaseuransa tärkeimmät periaatteet. Salaseuran johtaja opettaa Altaïrille nöyryyttä alentamalla hänet.

Altaïrin on saatava kunniansa takaisin, joten hän lähtee jahtaamaan yhdeksää pahaa miestä, jotka teoillaan pitkittävät ristiretkien aiheuttamaa kärsimystä. Rauhan kallis hinta voidaan maksaa vain heidän verellään. Taustalla tuntuu kuitenkin piilevän jotain vielä syvempää, eikä kaikki ole aivan sitä, miltä vaikuttaa.

Juoni alkaa mystisistä asetelmista, mutta pelin edetessä se muuttuu suorastaan mauttomaksi. Peli on trilogian ensimmäinen osa, mikä rajoittaa tarinankerrontaa, mutta se ei riitä syyksi juonen luokattomuudelle. Pelissä vilisee salaviestejä ja mystisiä tapahtumia, joista pelaaja ei tunnu ikinä pääsevän osalliseksi. Jos tarkoitus on sekoittaa ja turhauttaa pelaajaa, siinä on onnistuttu.

Tuttu tv:stä. Pelissä nähdään ja kuullaan Veronica Marsista tuttu Kristen Bell, joka on tosin kadottanut parhaan hehkeytensä skannausvaiheessa.

Assassin's Creediä luonnehdittiin ennakkoon GTA:ksi, jossa on hevosia, ja kuvaus on osuva. Kun pelaaja on saanut tehtävän, hän voi melko vapaasti pyöriä oudon pieneksi kutistuneen Lähi-idän kanjoneissa, murhata vastaantulijoita ja keräillä jos jonkinlaista rihkamaa.

Pelin kolme kaupunkia on jaettu sektoreihin, jotka aukeavat, kun pelaaja sopeutuu esi-isänsä ajatusmaailmaan, eli suomeksi pelin edetessä. Murhan kohde on tiedossa heti tehtävän alussa, mutta kaikki muu pitää selvittää itse. Sivutehtäviä suorittamalla saa selville, missä, miten ja miksi tapetaan.

Muutaman sivutehtävän toistaminen yhä uudelleen oli Assassin's Creedin suurin heikkous. Taskuvarkaudet, despoottien pahoinpitelyt ja salakuuntelut kuulostavat jännittävältä puuhalta, mutta käytännössä niistä tulee jo muutaman kerran jälkeen rutiinia, josta on jännitys ja tunnelma kaukana.

Pc-versio yrittää paikata ongelmaa lisäämällä peliin muutaman uuden tehtävätyypin. Uusissa tehtävissä pitää murhata jousiampujia kaupungin katoilla, juosta kilpaa pisteestä A pisteeseen B, saattaa tietolähde turvallisesti tämän kotiovelle ja rikkoa kauppamiesten kojuja syöksymällä niiden läpi. Ongelma on prikulleen sama kuin aiemmin, sillä tehtävät toistavat hyvin nopeasti itseään eivätkä tuo peliin tarpeeksi kaivattua vaihtelua. Ne tekevät pc-pelistä vain pikkuisen konsoliversioita mielekkäämmän.

Altaïrilla on paljon muutakin tekemistä kuin banaanikojujen potkiminen. Kaupungin kaduilla voi esimerkiksi pelastaa viattomia sivullisia murhanhimoisilta vartijoilta ja huligaaneilta. Avuliaisuus kannattaa, sillä vastapalveluksena ihmiset auttavat Altaïria, kun vartijat jahtaavat häntä.

Ie Jesu domine... Tylyinkään vartija ei uskalla pysäyttää kaduilla vaeltavia munkkeja, joiden joukkoon murhaajamme voi soluttautua.

Sivutehtävät ovat puisevia, mutta samaa ei voi sanoa muista pelin osa-alueista ja itse salamurhista. Pelin vallankumoukselliset massatekoälyt ja sulautuminen yleisöjoukkoihin osoittautuvat nopeasti pelkäksi hypetykseksi, mutta Lähi-idän kaupunkien kaduilla riittää kyllä tunnelmaa. Altaïr ei tosin juuri kaduilla viihdy, ja pelin kiipeilymekaniikka onkin sen parasta antia.

Kun napin painaa pohjaan, Altaïr siirtyy kiipeilytilaan, jolloin häntä voi ohjata seinillä ja katoilla pelkän analogitikun avulla, jos sattuu käyttämään peliohjainta. Kiipeily on sulavaa ja jännittävää puuhaa, jossa pelaaja saa pidättää hengitystään, kun sankari roikkuu kynsiensä varassa minareetin huipulla. Jännittäminen on tosin turhaa, sillä pudota voi vain hyppäämällä tarkoituksella tyhjyyteen.

Salamurhissa on hyvä meininki, sillä ne saa toteuttaa haluamallaan tavalla. Ennakkotutkimuksissa voi saada selville esimerkiksi sen, että tietyn paikan vartija on juoppo ja nukkuu vartiopaikallaan tai että tietty portti on aina vahingossa auki. Näiden tietojen pohjalta pelaaja voi kehittää oman suunnitelmansa ja valita parhaan tavan kohteen eliminoimiseen.

Kauniit maisemat. Näissä ympäristöissä on enemmän tunnelmaa kuin neonloisteisilla kaduilla ja juoksuhaudoissa.

Kun Altaïrin puukko on vilahtanut, pelaaja pääsee seuraamaan pitkää keskustelua murhaajan ja tämän uhrin välillä. Keskustelun aikana käy yleensä ilmi, että pelaajan saamat tiedot poikkeavat uhrien omasta näkemyksestä. Pelissä olisi voitu pohtia enemmänkin sitä, kenen totuus on oikea, jos kenenkään.

Uhrin kuoltua päästään viimeistään kokeilemaan pelin taistelumoottoria, sillä kaupungissa tehdään yleishälytys ja kaikki vartijat säntäilevät miekat kädessä etsimässä salamurhaajaa. Taistelu on toimivaa mutta tympeää. Pelin edetessä keinot lisääntyvät, ja kohta Altaïr osaa väistellä, torjua, tehdä vastaiskuja ja heitellä vartijoita.

Taistelusta katoaa kaikki into viimeistään silloin, kun vastaiskut tulevat mukaan, sillä pelaaja pystyy tappamaan vartijan kuin vartijan painamalla nappia oikeaan aikaan. Oma ennätykseni oli matsi noin 50 vartijaa vastaan, jossa vartijat saivat yhden osuman hahmooni. Siihen loppui into.

Counter-strike. Pelaaja voi muuttaa vastustajansa kömpelön sivalluksen tappavaksi vastaiskuksi. Tässä vaiheessa pelin taisteluiden tunnelma katoaa.

Huolet Assassin's Creedin hirvittävistä laitteistovaatimuksista osoittautuvat nopeasti turhiksi. Vaikka peli vaatii koneelta kohtalaiset tehot, oma testialustani pyöritti peliä täysin pelattavalla vauhdilla, kun resoluutio oli 1680x1050 ja miltei kaikki mittarit olivat kaakossa. Jos raudasta löytyy vääntöä, peli näyttää selkeästi paremmalta kuin konsoliversiot.

Ohjauksen saralla pc-pelaajan pitää tosin kumartaa konsolien suuntaan. Peliä voi teoriassa pelata näppäimistön ja hiiren avulla, mutta ratkaisu ei missään vaiheessa tuntunut luontevalta. Pelituntuma on parempi pad-ohjaimella. Testikäytössä ollut langallinen Xbox 360 -ohjain tunnistettiin automaattisesti, ja peli osasi valita samat ohjausnapit kuin konsoliversiossa, joten pelaamisesta tuli heti paljon mukavampaa. Jotkut ovat tosin netissä valittaneet, että kaikkien ohjaimien käyttäminen ei ole ongelmatonta eikä esimerkiksi langattoman Xbox 360 -ohjaimen kaikkia nappeja tunnisteta.

Assassin's Creedin pc-versio on ilahduttavan hyvin viimeistelty. Peli ei läpipeluun aikana kaatunut tai jumittunut kertaakaan, vaikka harrastin ilkeää hyppelyä pelin ja työpöydän välillä. Pelin koodi on siis laadukasta.

Pc-versio ei valitettavasti korjaa konsolipelin teknisiä hölmöyksiä, kuten telepaattisia vartijoita. Esimerkiksi hevosmatkailu on yhä todella tympeää puuhaa, koska kaikki vastaantulijat arvaavat Altaïrin olevan salamurhaaja, mikäli tämä ratsastaa hevosellaan yli löntystelyvauhtia.

Elokuvamaista tunnelmaa. Ennen salamurhaa Altaïr pääsee seuraamaan uhriensa käyttäytymistä. Yleensä tässä vaiheessa käy selväksi, että teräs on heille parasta lääkettä.

Kun Assassin's Creed ilmestyi, se sai melko ristiriitaisen vastaanoton. Pelitoimittajilla riitti huomauteltavaa, mutta suurin osa pelaajista rakastui peliin. Syy tähän on todennäköisesti se, ettei peliä ole tehty nopeasti pelattavaksi. Nokkela käsikirjoitus ja letkeä toiminta talojen katoilla jäävät arvostelijan pelitahdilla itseään toistavien sivutehtävien varjoon, mikä latistaa pelikokemuksen. Näin kävi myös minulle, kun pelasin Assassin's Creedin läpi Xbox 360:lla alle viikossa. Pelasin pc-versiota huomattavasti kauemmin, ja huomioni kiinnittyi enemmän huippuhetkiin. Sivutehtävätkään eivät tuntuneet enää niin tympeiltä.

Assassin's Creed on pelaamisen arvoinen. Se on kunnianhimoinen ja parhaimmillaan ratkiriemukas peli, joka tarjoaa ainutlaatuisia maisemia ja kokemuksia.

Miikka Lehtonen... löytäisi Altaïrille töitä nykyaikanakin.