Siinä missä Sonyn Euroopan pelistudiot ovat viime vuosina kunnostautuneet kevyemmillä pelisarjoilla, kuten
Buzz-tietovisapeleillä ja
SingStarilla, sen Yhdysvaltain studiot ovat takoneet enemmän meille tosipelaajille suunnattuja pelejä. Näistä parhaana voidaan pitää
God of War -sarjaa, jonka kaksi PlayStation 2:lle julkaistua peliä ovat olleet suurmenestyksiä.
Oli vain ajan kysymys, milloin
God of War ilmestyisi PSP:lle. Sarja on lähtöisin Sonyn Santa Monican studioilta, mutta uuden
Chains of Olympuksen on tehnyt toinen amerikkalainen tiimi, Ready at Dawn. Sen ensimmäinen peli oli erinomainen
Daxter, joka myös julkaistiin PSP:lle. Se pohjautui PS2:n
Jak and Daxter -sarjaan, jonka parissa monet studion työtekijät olivat aiemmin työskennelleet.
Chains of Olympus on tehty läheisessä yhteistyössä Sony Santa Monican kanssa, mutta siitä paistaa myös läpi Ready at Dawnin oivallinen silmä yksityiskohdille ja mestarillinen PSP-osaaminen.
Ready at Dawn onkin tehnyt uskomatonta jälkeä.
Chains of Olympus ei menetä pienellä ruudulla yhtään aiempien pelien vetovoimasta tai toimivuudesta.
Jumalten pelinappula
 |
| Suojaudu! Kratos saa pelin aikana kilven, jolla hän voi suojautua hyökkäyksiltä ja kivettäviltä katseilta. Kilpeä tarvitaan myös joissakin pulmissa valonsäteiden ohjaamiseen. |
Pelisarja rakentuu vahvasti antisankari Kratoksen karismaan sekä antiikin mytologiaa mukaileviin tapahtumiin. Kratos on väkivaltainen toiminnan mies, ja pelin tavaramerkiksi onkin muodostunut hänen verinen ja ylilyövä tapansa rankaista myyttisiä vihollisiaan.
Chains of Olympuksen tapahtumat sijoittuvat aikaan kymmenen vuotta ennen ensimmäisen PS2-pelin tapahtumia. Kratos on vielä silloin Olympoksen jumalten palveluksessa ja suojelee Attikan kaupunkia persialaisten hyökkäykseltä. Piiritystaistelun lopussa aurinko kuitenkin tipahtaa maan pinnalle untenjumalan Morpheuksen toimesta, ja pian ollaan jälleen selvittämässä jumalien riitaisia välejä. Kratos on tietenkin taas pelinappulana ja juoksupoikana. Miehellä tapetaan antiikin myyttisiä olentoja ja hahmoja sellaisella tahdilla, että sukupuutto on lähellä. Se on edelleen yhtä hauskaa kuin ennenkin.
Kratoksen uusi seikkailu vie jälleen mielikuvituksellisiin ja upeasti kuvitettuihin ympäristöihin. Ne ovat ehdottomasti osa sarjan viehätysvoimaa. Pelin lumo piilee kuitenkin sen mahtavassa toiminnassa, jota höystetään kevyellä ongelmanratkonnalla.
Turpiin vaan ja onnea!
 |
| Hirviögalleria. Erilaisia vastustajia voisi olla jonkin verran enemmän. Pelin loppupuolella alkaa jo hieman kyllästyä samoihin vastaan tuleviin mörköihin. |
Kratoksen aseet ovat hänen käsiinsä kettingeillä kiinnitetyt kaaoksen terät. Matkan aikana saadaan vielä lisää aseita, kuten nyrkkeilyhanskaa muistuttava kapistus, jolla voi tuhota tiettyjä ovia ja osan ympäristöstä. Suurimman osan aikaa vihollisia kuitenkin pistetään poikki ja pinoon kaaosterillä tehdyillä iskuilla ja komboilla.
Aseiden tehokkuutta voi lisätä sijoittamalla niihin tapettujen vihollisten jälkeensä jättämiä sieluja. Aseiden kehittäminen tuo mukanaan myös uusia hyökkäyksiä ja hyökkäyssarjoja. Järjestelmän mukava puoli on se, että pelaajat voivat itse päättää, mitä aseita he tehostavat. Aseiden lisäksi apuna on myös erilaisia taikahyökkäyksiä.
Kaikki liikkeet tehdään kahdella toimintanapilla. Kratos voi myös tarttua kiinni vihollisista, heilauttaa vihollisen ilmaan ja takoa tätä aseellaan ilmalennon aikana. Kun vihollisen on takonut tarpeeksi huonoon kuntoon, sen päälle ilmestyy yleensä symboli, jolloin voi tehdä verisen lopetusliikkeen. Se edellyttää yleensä muutamaa napinpainallusta tai ohjaustikun pyöräytystä ruudulla näkyvien ohjeiden mukaan. Nämä lopetusliikkeet ovat aina äärimmäisen brutaaleja, mutta ne on tehty tyylillä ja pilke silmäkulmassa. Monet muut pelit ovat sittemmin lainanneet lopetusminipelit
God of Warista.
 |
| Tikulla silmään! Kratos repii taas raajoja ja silmiä irti lopettaessaan myyttisen hirviöiden kärsimykset. |
Mättämisen ohella pelissä on sopivasti suvantohetkiä ja erilaisia kevyitä pulmia, jotka edellyttävät yleensä oikean kulkureitin löytämistä tai patsaiden tai muiden esineiden liikuttelua.
PSP-versiossa on tallennuspisteitä hieman enemmän kuin PS2:lla, joten pelistä voi nauttia pieni pala kerrallaan. Tekijät ovat siis muistaneet, että kyseessä on kaikesta huolimatta taskupeli.
Pienessä vara parempi
 |
| Dum-dum-DUM! Mahtipontisia maisemia säestää yhtä mahtipontinen musiikki. |
Pelin ohjausmalli herätti etukäteen hieman huolta, sillä PSP:ssä on vähemmän nappeja kuin PS2:n ohjaimessa. Ohjaus on kuitenkin kyetty siirtämään käsikonsolille hyvin. Kuvakulman liikuttamisesta ei pelisarjassa ole koskaan tarvinnut huolehtia, ja toista analogitikkua käytettiinkin väistöliikkeisiin. PSP:llä väistöliikkeiden tekeminen vaatii vain kummankin olkanapin pohjassa pitämistä ja ohjaustikun liikuttamista. Se toimii hyvin mutta aiheuttaa ajoittain pientä sekaannusta, kun toiminnan lomassa on pidettävä sormet oikeilla napeilla. Väistely voi tuottaa harmaita hiuksia etenkin korkeammalla vaikeustasolla. Muutoin ohjauksesta ei ole mitään pahaa sanottavaa.
Chains of Olympus on erinomainen, joskaan ei kovin pitkä toimintapeli. Seikkailun pelaa läpi noin kuudessa tunnissa, mutta käsikonsolipeliksi pituus tuntuu melko sopivalta. Peli kannattaa nauttia lyhyinä paloina. Se sisältää tuttuun tapaan myös runsaasti bonusmateriaalia, läpipeluun jälkeen avautuvia uusia vaikeustasoja sekä erilaisia haasteminipelejä.
Pelin juoni ei kuitenkaan ole aivan yhtä iskevä kuin aiemmissa peleissä. Kratos on pohjimmiltaan aika yksinkertainen hahmo, ja olisi ollut kivaa, jos häneen olisi tutustuttu tällä kertaa paremmin.
Pienistä napinoista huolimatta
Chains of Olympus on PSP:n toimintapelien ja koko pelitarjonnan parhaimmistoa. Se on äärimmäisen hyvin tehty, ja muiden pelien tekijät saisivat ottaa siitä oppia.
Jussi Malinen... on seikkaillut Kratoksen varjossa ensimmäisestä pelistä lähtien.
