Maailmaan mahtuu jos jonkinlaisia pelejä, joista useimmat yrittävät kilpailla keskenään toinen toistaan huikeammilla jipoilla ja ominaisuuslistoilla. Tähänkin porukkaan toki mahtuu huippupelejä, mutta todelliset merkkipelit hurmaavat yksinkertaisella ideallaan ja tappavan toimivalla pelattavuudellaan.
Suomalaisen RedLynxin uutukainen on petollisen yksinkertainen.
Trials-sarjan ympärille on jo muodostunut pieni kultti, joka kasvaa päivä päivältä. Eipä olisi uskonut pelistä, jossa tarkoituksena on ajaa moottoripyörällä lyhyen radan alusta loppuun. Suosion salaisuus piileekin toteutuksessa.
Hyppää voltti!
 |
| Kohta sattuu! Mitäpä olisi prätkäpeli ilman näyttäviä ja tuskallisia kaatumisia? Trials 2:ssa niitä riittää vaikka muille jakaa. |
Trials 2: Second Edition on pintapuolisesti todella yksinkertainen peli. Voiko pelistä, jossa ajetaan prätkällä vasemmalta oikealle, muka löytyä jotain syvällistä tai kiinnostavaa? Voi, kunhan homma on tehty näin hyvin.
Yksinkertainen prätkärällästys saa nimittäin tukea mainiolta fysiikkamoottorilta, joka on yhdistetty raivostuttavan kiikkerään mutta äärimmäisen hiottuun ohjaukseen. Pelaaja saa jatkuvasti taistella paitsi ympäristöään myös prätkäänsä vastaan. Se piru kun ei tunnu ikinä tekevän, mitä sen pitäisi tehdä. Useimmissa peleissä tämä olisi suuri miinus, mutta
Trials 2 Second Editionin tapauksessa kyseessä on vain jyrkkä oppimiskäyrä. Todelliset mestarit voivat tehdä prätkillään aivan mitä tahansa.
Pelaajan käytössä on vain neljä nappia: kaasu ja pakki sekä nojaus eteen ja taakse. Näillä napeilla prätkän saa keulimaan, nousemaan ylös jyrkkiä mäkiä, kiipeämään rengaspinojen huipuille, tekemään ilmassa voltteja ja kippaamaan kuskinsa kymmeniä kertoja turvalleen asfaltille. Kun riemukas ajo päättyy haaveriin, peli ei pysähdy pitkäksi aikaa. Napin läimäisy palauttaa pelaajan välittömästi edellisen välietapin luo, ja uusi yritys alkaa. Välitön ja kaiken turhan karsiva toteutus on suuri osa pelin charmista, sillä se ei yritä olla mitään muuta kuin yksinkertainen ja tappavan addiktiivinen moottoripyörähuristelu.
Ei sovi myöskään unohtaa kenttäsuunnittelua, joka on enimmäkseen huippuluokkaa. Jo alun radat, joissa pelaaja joutuu kiipeilemään ylös ja alas erilaisia ramppeja ja esinepinoja, tuntuvat haastavilta. Tuntuu mahdottoman vaikealta yrittää tuuppia prätkää eteenpäin ja säilyttää samalla tasapaino, koska pienikin kaasutus uhkaa kipata rassin katolleen.
 |
| Ilmalentoa. Vaikka useissa kentissä pääsee ottamaan reilusti ilmaa alleen, se ei ole aina paras vaihtoehto. Kohta taitaa käydä köpelösti. |
Taitojen kasvaessa myös vaatimustaso nousee ja radat muuttuvat painajaismaisiksi. Pelaaja tasapainottelee prätkällään pikkuisten lautakolmioiden päällä kymmenien metrien korkeudessa, syöksyy sieltä alas lautaramppien muodostamaan sokkeloon ja yrittää epätoivoisesti väistellä esteitä, jotka on kierosti asetettu juuri pään korkeudelle.
Valtaosa radoista on hiottu täydellisiksi. Välietapit, kierot ansat ja mahdottomalta tuntuvat hypyt saavat sydämen jyskyttämään ylikierroksilla, mutta silti on vain pakko yrittää vielä kerran. Mukaan mahtuu myös muutama rata, joissa välietapit ovat hieman liian kaukana toisistaan ja pelaaminen on enemmän turhauttavaa kuin haastavaa. Tai sitten en vain ole tarpeeksi hyvä.
Perusta tiimi
 |
| Kikkakamera. Kamerakulmia on useita, mutta niistä vain peruskamera on pelikelpoinen. Muut kuvakulmat näyttävät hyviltä, mutta tarkka ohjaus on niissä mahdotonta. |
Trials 2: Second Edition tarjoaa muutakin kuin huristelua, sillä pääpelin ympärille on kasattu jos jonkinlaista oheistoimintaa. Kun pelaaja ajaa prätkällään kohti varmaa kuolemaa, peli pitää kirjaa yritykseen käytetystä ajasta, murtuneista luista, tehdyistä volteista ja keulitusta matkasta. Volteille ja keulimiselle on muuten myös omat erikoisratansa, joissa tavoitteena voi olla esimerkiksi kymmenen voltin heittäminen. Se ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Kun ajo päättyy, pelaaja laitetaan ranking-listalle kaikkien muiden pelaajien seuraan. On masentavaa, kun omasta mielestään nappiin menneen kierroksen jälkeen saa kuulla olevansa maailmanlistalla sijalla 1300. Peli tarjoaa meidän nyyppien riemuksi opastusta. Ranking-listalta voi katsella muiden kuskien suorituksia, ja peli näyttää tarkalleen, mitä nappeja he painelivat ja milloin. Haastetta voi kasvattaa myös nykäisemällä maailman kovimman kuskin ennätyssuorituksen haamuajajaksi omalle yritykselleen.
 |
| Väriloistoa. Peli sijoittuu tylsän harmaaseen halliin, mutta sen kenttiin on saatu ihmeen paljon persoonallisuutta. |
Mainion yhteisötoiminnan hohtoa heikentää tökerö toteutus. Parin tuhannen pelaajan joukosta on vaikea löytää tuttuja nimiä, sillä peli ei sisällä minkäänlaista hakutoimintoa. Pelaajat voivat toki muodostaa tiimejä, joiden sisällä aikojen ja suoritusten vertailu on helppoa, mutta tämä tuntuu silti köyhältä esimerkiksi Steamin yhteisöominaisuuksiin verrattuna. Päivityksiä siis kaivataan.
Riemastuttavan raivostuttava
 |
| Onneksi olkoon! Xbox 360 -pelien tapaan Trials 2 palkitsee voittajia saavutuksilla. Mukaan mahtuu myös muutama humoristinen palkinto, kuten kaikkien luiden murtamisesta yhdellä pudotuksella jaettava mitali. |
Trials 2: Second Edition on peli, jota ei kannata tuomita ensimmäisen illan perusteella. Pelit pyrkivät nykyään suojaamaan ja hemmottelemaan pelaajiaan, joista kasvaa sen myötä selkärangattomia nössöjä.
Trials 2 läpsäisee aloittelijaa suoraan avokämmenellä naamaan. Meno on armotonta ja oppimiskäyrä jyrkkä, mutta voittajan fiilis on mahtava, kun 50 kertaa yritetty ajo menee vihdoin nappiin.
Petollisen yksinkertainen arcade-huristelu on jo sinänsä ostosuosituksen arvoinen, ja vajaan 15 euron hintalappu ja suomalainen kehitystiimi tekevät pelistä vieläkin houkuttelevamman. Ostajia pitää tosin varoittaa: älkää pelatko peliä lasten lähettyvillä, ellette halua opettaa heille koko kirosanavarastoanne ja paria peliä varten keksimäänne uutuutta.
Miikka Lehtonen... nosti verenpainettaan parillakymmenellä prosentilla tämän pelin ääressä.
