Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: Microsoft / Mistwalker & Feelplus
Kotisivut: http://www.xbox.com/fi-FI/games/l/lostodyssey
Laitteistovaatimukset: Xbox 360
Testattu: Xbox 360
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: -

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Microsoft päätti panostaa Xbox 360:lla japanilaisiin konsoliroolipeleihin, jotka ovat perinteisesti olleet Sonyn pelikoneiden valtteja. Pelien laatu pyrittiin varmistamaan kutsumalla apuun Final Fantasy -sarjan isän Hironobu Sakaguchin oma Mistwalker-studio. Sen ensimmäinen Xbox 360 -roolipeli Blue Dragon julkaistiin viime vuoden puolella. Nyt julkaistu Lost Odyssey on saman studion suunnittelema vähän aikuismaisempi peli. Se noudattaa lajityyppinsä perinteitä varsin onnistuneesti.

Katu-uskottavaa? Uskottavan sankarin vaatteisiin kuuluu tietenkin napapaita.

Lost Odyssey sijoittuu japanilaisille konsoliroolipeleille ominaiseen tapaan fantasiamaailmaan, jossa taikuus ja teknologia kohtaavat toisensa. Pelin päähenkilö on Kaim Argonar, tuhat vuotta vanha kuolematon mies. Hän ajautuu suurten valtioiden väliseen poliittiseen vehkeilyyn, joka tietenkin uhkaa lopulta koko maailman kohtaloa.

Kaim on kliseisesti menettänyt muistinsa, joka palaa pätkittäin pelin edetessä.

Lost Odysseyn ehdottomia vahvuuksia ovat sen tarina ja pelihahmot. Lajityyppiin ensimmäistä kertaa törmääville juonen ja hahmojen japanilainen melodraama voi aluksi vaikuttaa jopa kiusalliselta, mutta se on tottumiskysymys. Tästä huolimatta neljälle levylle jaetun tarinan lopussa sorrutaan kyllä sellaiseen hölmöilyyn, että japanilaisten konsoliroolipelien ystäviäkin voi hieman nolottaa.

Tarina alkaa perinteiden mukaisesti hitaasti ja kasvaa lopulta todella eeppisiin mittasuhteisiin. Juonessa on runsaasti sivukoukeroita ja hahmojen omia tarinoita. Sivujuonet ovat usein pääjuonta kiinnostavampia. Parhaimmillaan Lost Odysseyn tarina onnistuu vetoamaan pelaajaan tunteisiin, mihin vain harva peli pystyy.

Takarivin taikurit. Kuolevaiset on hyvä pitää taisteluissa takarivissa kuolemattomien ottaessa iskua edessä.

Tarinan vahvuus piilee hahmoissa. Kaimin seuraan liittyy matkan varrella kolme muuta kuolematonta tavallisten kuolevaisten lisäksi. Kuolemattomilla on tietenkin kaikilla takanaan satoja vuosia elämää, eikä peli kuvaa kuolemattomuutta erityisen miellyttävänä asiana. Kaim itse on aluksi pelityypin perinteinen yksinäinen, angstinen ja vähäsanainen synkistelijä, mutta hän muuttuu sekä puheliaammaksi että kiinnostavammaksi, kun hänen muistinsa palautuu. Myös muiden kuolemattomien menneisyydet ovat täynnä ikäviä muistoja. Peli käsittelee kuolemattomuuden varjopuolia varsin monipuolisesti.

Vastapainona synkistelylle on aluksi lähes sietämättömän ärsyttävältä koomiselta sivuhahmolta tuntuva kuolevainen Jansen, joka kuitenkin kasvaa nopeasti ihan oikeaksi persoonaksi ja ryhmän järjen ääneksi.

Pelin ehdottomia helmiä ovat Kaimin unet, jotka kertovat hänen pitkästä elämästään. Nämä yleensä surumieliset ja jopa synkät tarinat kerrotaan vain tekstipohjaisesti musiikin säestyksellä. Ne avautuvat aina, kun Kaim törmää pelissä johonkin, joka muistuttaa häntä menneestä. Nämä novellit on kirjoittanut palkittu japanilainen kirjailija Kiyoshi Shigematsu, joka on vastuussa myös pelin tarinasta. Novellit on julkaistu myös kokoelmakirjana.

Refleksit kunnossa. Taisteluiden taikasormussyteemi antaa hyökkäyksissä pelaajalle tekemistä.

Lost Odyssey on perinteinen japanilainen konsoliroolipeli. Länsimaisiin roolipeleihin verrattuna pelissä liikutaan hyvin pitkälti ennalta määrättyä reittiä, eikä keskusteluissa voi vaikuttaa hahmojen puheisiin. Lost Odysseyn tarina koetaan ja eletään mukana, ja pelin pituus auttaa siihen uppoutumista. Kaimin ja kumppaneiden seikkailut kestävät jopa yli 50 tuntia.

Ryhmää ohjataan paikasta toiseen upeissa mutta yleensä hyvin staattisissa ympäristöissä. Niistä etsitään uusia tapahtumapaikkoja sekä kaikenlaisia ruukkuja, arkkuja ja muita säilytyspaikkoja, joissa saattaa olla esineitä ja rahaa.

Paikkojen tutkimisen ohella suurin osa ajasta käytetään taistelemalla satunnaisesti ilmaantuvia vastustajia tai tarinaan liittyviä pomovastustajia vastaan. Taistelut ovat tuttuun tapaan valikko- ja vuoropohjaisia. Ryhmäläiset ja vastustajat hyökkäävät, loitsivat ja käyttävät kykyjään vuoron perään. Perinteisiä vuoropohjaisia taisteluita on kuitenkin terästetty muutamalla eri tavalla.

Kuolemattomat ovat tosiaan kuolemattomia ja hyppäävät pystyyn muutama vuoro kellistymisensä jälkeen. Kuolevaiset eivät tietenkään pysty samaan, ja heidät voi herättää henkiin vain taikuudella. Toinen uudistus on se, että taistelijat sijaitsevat kahdessa rivissä, joista etummainen suojaa takaosaa.

Tapahtui 400 vuotta sitten...Kaimin muistot palautuvat pelissä luettavina unina.

Tämä ei tietenkään ole täysin ennennäkemätöntä lajityypin peleissä, mutta nyt järjestelmä on käännetty suoraan numeroiksi. Kun eturivi ottaa iskua vastaan, suojan taso alenee ja takariviin kohdistettujen hyökkäysten teho kasvaa. Tämä merkitsee sitä, että hyökkäykset eri riveihin täytyy ajoittaa oikein. Takariviin on syytä päästä käsiksi nopeasti, sillä siellä sijaitsevat yleensä vihollisen parantajat ja loihtijat.

Taisteluiden erikoisin lisä on sormusminipeli. Hahmot voi varustaa erilaisilla taikasormuksilla, jotka tuovat hyökkäyksiin reaktiominipelin. Oikea-aikaisella napinpainalluksella saa lisää potkua iskuihin. Sormusten ansiosta taisteluissa on koko ajan jotain muutakin tekemistä kuin valikkojen käyttö. Lisäksi sormukset muuttuvat pelin edetessä entistä tärkeämmäksi, sillä pelaaja voi rakentaa erilaisia taikasormuksia ja niiden lisävaikutus taisteluissa korostuu.

Eeppiset ympäristöt. Uuden sukupolven konetehot piirtävät ruudulle todella upeita maisemia.

Hahmonkehityspuolella kuolevaisten ja kuolemattomien taidot on sidottu toisiinsa. Kuolevaiset oppivat uusia taitoja, kun he saavat kokemuspisteitä, ja voivat aina käyttää niistä kaikkia. Kuolemattomat sen sijaan eivät opi uusia taitoja automaattisesti, vaan heidän pitää opetella ne yksi kerrallaan kuolevaisilta ja erikoisesineistä. Lisäksi kuolemattomilla voi olla taitoja käytössä vain rajoitettu määrä kerrallaan. Näin pelkkien kuolemattomien käyttö taisteluissa ei ole itsestäänselvyys. Koko ryhmän taitojen, esineiden ja sormusten hallinnointi on tärkeä osa peliä.

Taitojen ja sormusten oikeanlaiset yhdistelmät on pakko hallita, sillä lähes kaikki pomovastustajat ovat kovia paloja. Etenkin kaksi ensimmäistä lyövät luun kurkkuun niin pahasti, ettei pelaaja edes tajua, mitä tapahtui. Pomoistakin selviää lopulta, kun tajuaa niiden vaatimat taktiikat sekä taitojen ja sormusten oikean käyttötavan.

Lost Odyssey onnistuu välttämään lajityypin perinteisen kompastuskiven eli ryhmän kouluttamisen jatkuvissa satunnaistaisteluissa. Hahmot kehittyvät tasaiseen tahtiin sopivin väliajoin tapahtuvien satunnaistaisteluiden myötä. Se on suuri plussa, sillä juuri tämä lajityypin piirre on tylsistyttänyt monia pelaajia.

Taistelemisen lisäksi pelissä on muutamia minipelejä, jotka tarjoavat vaihtelua. Eräs hiippailutehtävä kuitenkin rasittaa hermoja todella pahasti. Perinteiseen tyyliin koko pelimaailma aukeaa ennen loppua pelaajan koluttavaksi. Pelaaja voi silloin suorittaa sivutehtäviä, jotka ovat jääneet tekemättä, sekä etsiä aarteita.

Jaetulla ruudulla. Kuva kuvassa tai ruudun jakamisella lisätään välianimaatioiden dramatiikkaa.

Lost Odysseyssa on kaikkiaan neljä pelilevyä, joista suuren osan täyttävät pelin lukuiset välianimaatiot. Tarinaa edistetään niiden avulla vähän väliä, joten pelaaja tuntee elävänsä suuressa tarinassa. Välianimaatioissa käytetään ajoittain kuva kuvassa -kikkaa, jolla korostetaan hahmojen ilmeitä tiettyjen tapahtumien aikana.

Ulkoisesti peli on todella upea. Mielikuvitukselliset ja monimuotoiset viholliset, taikatehosteet sekä komeat maisemat tekevät pelistä visuaalisesti hienon kokemuksen. Pelin graafisesta suunnittelusta vastaa kuuluisia japanilainen mangataiteilija Takehiko Inoue, ja hän on tehnyt loistavaa työtä.

Myös äänipuolesta vastaa kuuluisa tekijä. Pelin musiikin on luonut Sakaguchin hovisäveltäjä Nobuo Uematsu, joka on loihtinut peliin useita todella upeita sävellyksiä. Englanninkielisen ääninäyttelyn laatu on melko vaihtelevaa, ja etenkin Jansenin ääninäyttelijä ärsytti aivan käsittämättömästi. Vaihtoehtona on onneksi myös alkuperäinen japaninkielinen ääninäyttely.

Lost Odyssey on kaikin tavoin laadukas, mutta se on myös hyvin perinteinen japanilainen konsoliroolipeli. Se ei yritä keksiä pyörää uudelleen. Lajityyppiin kyllästyneille se tuskin tarjoaa mitään uutta, mutta sen ystäville luvassa on jälleen kerran yksi unohtumaton seikkailu mielenkiintoisissa puitteissa.

Suurimmat puutteet ovat pelin teknisessä toteutuksessa. Eniten pelaamista häiritsevät lähes jatkuva latailu etenkin taisteluiden alussa sekä ruudunpäivityksen pieni tökkiminen taisteluissa ja kuva kuvassa -animaatioissa. Latailua lukuun ottamatta puutteet eivät kuitenkaan vaikuta ratkaisevasti pelikokemukseen.

Miika Huttunen... eläisi mielellään ainakin parisataa vuotta.