MMORPG-markkinat ovat muuttuneet
World of Warcraftin ylivoimaisen ja vääjäämättömän voittokulun myötä. Blizzardin fantasiaeepoksen suorien kilpailijoiden tekeminen on melkein järjetöntä. Uusien verkkoroolipelien on vedottava pelaajiin, jotka kaihtavat
World of Warcraftia, jotta ne voisivat menestyä Blizzardin hallitsemilla markkinoilla. Yksi tällainen yrittäjä on tammikuun lopulla julkaistu
Pirates of the Burning Sea, joka yrittää vedota pelaajiin merirosvoromantiikalla ja miekka- ja laivataisteluilla.
Merten rosvot
 |
| Touché. Miekkataistelussa on kyllä tasapainon kaltaisia hienouksia, mutta lopputulos ei juuri poikkea normista MMORPG-lähitaistelusta. |
Jokaisen pikkupojan unelma-ammatti ei ole nykypäivänä entisensä. Merirosvoromantiikka on murentunut, kun aarteita metsästävien ja jännittäviä valtataisteluita käyvien herrasmiesmerirosvojen tilalle ovat tulleet Afrikan rannikoita terrorisoivat epämääräiset asejengit. Karibian meren julman kaunis unelma elää kuitenkin ikuisesti elokuvissa, kirjoissa ja peleissä. Parhaita merirosvopelejä ovat kiistatta nerokkaan
Sid Meierin Pirates!-peli ja sen nykyversiot.
Piratesin jännittävä maailma aarteenetsintöineen ja huimine miekka- ja laivataisteluineen on erinomainen ympäristö verkkoroolipelille, minkä on tajunnut myös seattlelainen Flying Lab Software. Se on tehnyt
Pirates of the Burning Sea -verkkoroolipelin, jonka lähes kuusivuotisen kehityskaaren aikana Flying Lab on saanut tuekseen viihdejätti Sonyn ja tuplannut henkilöstömääränsä. Peli oli betatestauksessa useamman vuoden, ja nyt se on vihdoin julkaistu.
Pirates of the Burning Seassa on neljä eri ryhmittymää. Suurvallat Espanja, Ranska ja Englanti käyvät loputonta taistelua Karibian verkkovaltakunnasta, ja merirosvot pyrkivät hyödyntämään tilannetta häikäilemättömästi. Mittelöön voi osallistua suurvaltojen puolella kolmessa eri ammatissa: meriupseerit ovat isoihin laivoihin ja suuriin tykkeihin luottavia suoran toiminnan miehiä tai naisia, kaapparit ovat laivojen kaappaamiseen erikoistuneita likaisen pelin mestareita, ja vapaakauppiaat hankkivat elantonsa mieluummin kuskaamalla arvoesineitä ja hyödykkeitä kuin likaamalla käsiään vereen.
Maalla ja merellä
 |
| Synnit anteeksi. Kaupungeista löytyvät kaikki tärkeät perusrakennukset, joista saa niin apua kuin tehtäviäkin. |
Kun pelaaja on luonut hahmon, hänet sysätään yllättävän kauan kestävän totuttelujakson jälkeen aloituskaupungin laitureille. Siitä alkaa pitkä ja raskas matka valtamerten herraksi tai narriksi. Matkan varrella purjehditaan ja taistellaan merellä, kolutaan kaupunkeja ja suoritetaan instansseina toteutettuja tehtäviä.
Kaupunkien tutkiminen on samanlaista kuin
Piratesissa mutta monimutkaisempaa. Asutukset vaihtelevat pienistä kyläpahasista suuriin kaupunkeihin, ja suurin osa niistä tarjoaa peruspalvelut, kuten kuvernöörin toimiston, tavernan, kauppoja ja kouluttajia. Kadut ja talot ovat tuttuun MMORPG-tyyliin täynnä enemmän tai vähemmän kunniallisia henkilöitä, jotka tarjoavat tehtäviä. Joissain tehtävissä on astuttava vaaralliseen ulkomaailmaan, mutta useimmissa tehtävissä pelaaja tai ryhmä siirtyy suoraan varta vasten luotuun instanssiin.
Tehtävät ovat pääosin lyhyitä, ja niissä liikutaan sekä laivalla että kävellen. Lähitaistelu on varsin perinteistä verkkoroolipelien taistelua. Aloitekyvyillä ja tasapainoilulla kikkailu on teoriassa kivaa, mutta taisteleminen alkaa hyvin pian toistaa itseään ja siitä tulee tylsää erikoistaitojen latautumisen odottelua.
Pelin pääpaino on laivojen välisessä taistelussa, joka toimii huomattavasti lähitaistelua paremmin. Laivatyyppejä on kymmeniä, ja ne vaihtelevat aseistamattomista kauppalaivoista massiivisiin kelluviin linnoituksiin. Meritaistelu tuo myös mieleen
Piratesin, mutta se on monipuolisempaa. Kapteenien on pyrittävä ajamaan vastustaja epäedulliseen asemaan, jolloin laivojen heikot osat paljastuvat. Koska tykkien lataamiseen menee aikaa, hyviä laukaisutilanteita kannattaa odottaa. Erilaiset erikoislaukaukset tuovat taisteluun vaihtelua, ja taistelutaktiikoissa on myös eroja.
 |
| Vahdinvaihto. Laivan kaapatakseen on sen pian entinen miehistö ja kapteeni ensin nujerrettava. |
Jos kapteeni haluaa kaapata laivan, hän voi keskittyä vihollisen mastojen ja miehistön tuhoamiseen. Jos tavoitteena on laivan tuhoaminen, kapteeni voi murjoa kaljuunan rungon tuusan nuuskaksi. Oman mausteensa taisteluun tuo se, että vihollisia on harvoin vain yksi, joten myös muihin laivoihin joutuu kiinnittämään huomiota.
Sinänsä hyvin toteutetut meritaistelut ovat kuitenkin pitkästyttäviä erityisesti tietokonetta vastaan. Liikkuminen on todella hidasta, taistelut kestävät kauan, eivätkä niistä saadut palkinnot ole vaivan arvoisia. Jos vastassa on muita pelaajia, hidas tempo toimii paremmin, mutta moni lupaava kapteeni kuolee taatusti tylsyyteen ennen ihmisvastustajien ilmaantumista.
Pelaajien varassa
 |
| Tuuletusaukkoja. Laivataistelut ovat komeita, mutta helppojakin vastustajia vastaan turhan pitkäveteisiä. |
Meritaisteluiden lisäksi
Pirates of the Burning Sea luottaa vahvaan pelaajavetoisuuteen. Merirosvot ja suurvallat käyvät jatkuvaa taistoa alueen kaupungeista ja niiden tuottamista raaka-aineista. Erityisesti merirosvoilla voi aluksi olla tukalat paikat, koska he ovat varsin vapaata riistaa muille merenkulkijoille.
Pelaajien välinen kamppailu huipentuu kymmenien laivojen välisiin taisteluihin, joissa ratkaistaan kaupunkien herruus. Ne ovat pelin lähin vastine tavallisten verkkoroolipelien raidaukselle.
Pirates of the Burning Sean pelaajavetoisuus ei rajoitu taisteluihin. Käytännössä koko pelin talous raaka-aineiden tuotantoa ja uusien laivamallien rakentamista myöten on pelaajien harteilla. Tämä pelin osa-alue tuo mieleen
EVE Onlinen.
EVEstä tuttua on myös se, ettei jokaisen pelaajan kannata hamuta merten suurinta ja mahtavinta alusta, sillä jokaisella alustyypillä on pelissä virkansa. Jopa uraansa aloitteleva märkäkorvakin voi olla tarpeellinen, jos hän vain tyytyy syötin osaan taisteluissa.
Pelissä on paljon hyvää, mutta valitettavasti se on haudattu liian syvälle. Tekninen toteutus ei häikäise, mutta pelimoottori toimii tasaisen sulavasti ja vakaasti. Pienet yksityiskohdat, kuten laivan kannella kipittävät miehistön jäsenet, piristävät. Taisteluiden ja ohi lipuvien maisemien tiirailu oman laivan kannelta on myös kiehtovaa.
Pirates of the Burning Seassa on hienoja ja jopa hatunnoston arvoisia ideoita, mutta nykymaailmassa verkkoroolipelien täytyy olla helposti lähestyttäviä. Kehnosti toteutettu PvE-puoli, hieman kliininen ja steriili ulkoasu sekä pienet puutteet karkottavat monet potentiaaliset asiakkaat.
Aika näyttää, saako
Pirates of the Burning Sea tarpeeksi lihaa luidensa ympärille. Tällä hetkellä siitä voi nauttia kunnolla vain muiden pelaajien kanssa, sillä muuta mielekästä tekemistä ei ole tarpeeksi. Toivottavasti lisäsisältöä on tulossa pian.
Tero Lehtiniemi... risteilee mielellään Tallinnaan
