Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: Ubisoft / Grasshopper Manufacture
Kotisivut: http://www.no-more-heroes.co.uk
Laitteistovaatimukset: Wii
Testattu: Wii
Arvosteluversio: Lehdistöversio
Muut alustat: -

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Omaperäisyydestään tunnetun japanilaisen pelintekijän Goichi Sudan Wii-debyytti on vauhdikas toimintapeli No More Heroes. Monet muistavat miehen parhaiten GameCubelle julkaistusta brutaalista Killer 7 -pelistä. Sudan veristä linjaa jatkavaa No More Heroesia on hehkutettu mediassa jopa kaikkien aikojen parhaimmaksi GTA-klooniksi.

Oman ajoneuvon voi kutsua paikalle napinpainalluksella. Ajaminen ei valitettavasti ole kovin nautinnollista.

Pelissä seurataan Travis Touchdown -nimisen nuorukaisen nousua maailman salamurhaajaeliittiin. Ennen leikkiin joutumistaan Travis listii miehen, joka sattuu olemaan salamurhaajaliiton tasolistan sijalla 11. Pian salaperäinen kaunotar Sylvia Christel ottaa Travisiin yhteyttä ja tarjoaa tälle mahdollisuuden otella listan 10. sijalla olevaa murhaajaa vastaan. Yhtäkkiä Travis huomaa olevansa ansassa, josta ei voi paeta. Selän takana vaanii aina haastajia, jotka haluavat hänen paikkansa listalla.

Travis asuu Kaliforniaan sijoittuvassa kuvitteellisessa Santa Destroyn rantakaupungissa. Hänen poikamiesluukussaan on muun muassa tilava vaatekomero, lemmikkikissa, televisio ja jääkaappi. Pelaaja voi ajankulukseen vaihtaa Travisin vaatteita tai katsella musiikkivideoita.

Santa Destroy ei ole malliesimerkki hyvästä kaupunkisuunnittelusta. Katujen varsilla on työnhakutoimisto, kuntosali sekä muutama putiikki, joista Travis voi hankkia aseita ja vaatteita. Paikasta toiseen liikutaan modernilla moottoripyörällä, jonka ohjaaminen on todella epätarkkaa ja ärsyttävää. Kadut ovat pääasiassa autioita, eikä jalankulkijoiden kanssa ole minkäänlaista kanssakäymistä. Autojakaan ei voi varastaa tai hajottaa.

Travis löytää tehtävien aikana keräilykortteja, jotka lisätään hänen kämpässään olevaan kokoelmaan. Muuta keräiltävää pelissä ei juuri ole.

Pelin rakenne on erittäin yksinkertainen. Tavoitteena on nousta salamurhaajaorganisaation kärkipaikalle kaatamalla muut tappajat yksi kerrallaan. Organisaatio järjestää tiettyä rahasummaa vastaan kaksintaistelun listalla ylempänä olevan tappajan kanssa. Travisin on siis paiskittava hommia, jotta hän voi haastaa muita salamurhaajia. Väliaikaisia työpaikkoja saa työnhakutoimistosta, jossa on tarjolla esimerkiksi kookospähkinöiden keräilyä, ruohonleikkaamista ja autojen tankkaamista. Murhakeikkoja voi hakea organisaation omasta toimipisteestä.

Pätkätyöt ovat yleensä minipelejä, jotka eivät ole kovin monipuolisia. Ohjaus on kankeaa, minkä vuoksi rahan kerääminen on puuduttavaa. Asiaa ei auta lainkaan se, että jos tehtävän haluaa aloittaa alusta, se on käytävä hakemassa uudelleen kaukana sijaitsevasta työnhakutoimistosta.

Tappokeikoilla on yleensä tarkoitus nirhata mahdollisimman monta uhria mahdollisimman ripeästi. Palkkiot kasvavat koko ajan, mutta niin kasvavat organisaatiolle maksettavat haastekorvauksetkin. Työn määrä säilyy siis valitettavasti koko ajan samana.

Asearsenaalia voi laajentaa kaupungin varustekaupassa. Santa Destroyssa on myös vaatekauppa.

Kun Travis on kerännyt tarpeeksi rahaa, on aika siirtyä pelin nautinnollisimman osa-alueen eli kaksintaistelujen pariin. Pelaajan on ennen kaksintaistelua selvitettävä monta peräkkäistä huonetta, jotka ovat täynnä vihollisia. Suoraviivaisten tasojen lopussa odottaa haastava ja eeppinen pomotaistelu, joka palkitsee kaiken raatamisen. Hahmot ovat Sudan tyyliin mitä mielenkiintoisimpia persoonia, ja niitä vastaan taisteleminen on hauskaa.

Kun Travis on kukistanut vastustajan, hän nousee listalla yhden pykälän ja aloittaa säästämisen seuraavaa kohtaamista varten. Samaan aikaan seurataan pientä sivujuonta, jossa nuorukainen yrittää iskeä salaperäistä työnantajaansa.

Taisteleminen on No More Heroesissa pelkistettyä. Ohjaus on yksinkertainen, mutta erityisesti pomotaistelussa sen täydellisestä hallitsemisesta on paljon hyötyä. Travisilla on tukku hienoja lopetusliikkeitä, joita voi oppia lisää. Pelissä on runsaasti päätöntä hakkaamista, mutta taistelusysteemi jaksaa yllättää hauskuudellaan kerta toisensa jälkeen. Wiin liikkeentunnistusominaisuuksia käytetään lähinnä Travisin lopetusliikkeissä.

Pelaaja voi kasvattaa Travisin lihasmassaa käymällä kuntosalilla säännöllisesti.

Pelin ulkoasu on tyylitelty ja todella erikoinen. Piirrosmainen grafiikka ei yritä olla kaunista mutta onnistuu vakuuttamaan kauniiden tehosteiden ansiosta. Välillä ruudulla vilisee niin paljon tavaraa, ettei Wii jaksa pyörittää peliä kunnolla. Pelin värimaailma on mukavan aurinkoinen. Ruudun vasemmassa alareunassa on GTA:sta tuttu pyöreä kartta, jota on kuitenkin muokattu yksinkertaisemmaksi. Pelin selkeitä valikoita on mukava käyttää.

Pelin äänimaailma ei ole ei aivan yhtä laadukas kuin sen ulkoasu, mutta ääninäyttelijät hoitavat osuutensa riittävän hyvin. Taustamusiikki rupeaa ärsyttämään nopeasti, eivätkä äänitehosteet säväytä missään vaiheessa.
Yksi pelin pahimmista ongelmista on sen suoraviivaisuus ja kankeus.

Pelimaailma ei ole niin vapaa kuin miltä se näyttää. Käytännössä se on vain suuri huone, josta pelaaja siirtyy suorittamaan tehtäviä erilaisiin sisätiloihin, joihin ei ole asiaa tehtävien ulkopuolella. Travisin saamat työkeikat ovat pidemmän päälle vain tylsää puurtamista. Sudalle on annettava kuitenkin tunnustusta siitä, että hän saa pelaajan innostumaan. Mikään ei ole niin jännittävää kuin lähteä tappamaan arvostettua salamurhaajaa, kun haasteen eteen on ensin tehty runsaasti töitä.

Travis oppii uusia taisteluliikkeitä paininaamareiden avulla.

Pelissä on monia todella siistejä ominaisuuksia. Kun Travis esimerkiksi vastaa puhelimeen, ääni kuuluu Wiin kaukosäätimen kaiuttimesta, joten pelaajan on laitettava säädin korvalleen. Travis oppii myös uusia taisteluliikkeitä, kun hän löytää tehtävien aikana piilotettuja paininaamareita. Tällaiset lisämausteet tekevät pelaamisesta hauskempaa.

No More Heroes on äärimmäisen tyylitelty ja raaka peli, mutta siinä ei ole tarpeeksi tekemistä. Salamurhaajalistalla kipuaminen ja loistavat pomotaistelut saavat kuitenkin pelaajan viihtymään pelin parissa jonkin aikaa. Keväällä ei ilmesty paljon pelejä, joten uutta peliä kaipaavalle No More Heroes saattaa olla oiva valinta. Muita suosittelen odottamaan, kunnes peli siirretään alennuskoriin, sillä tämä GTA-kopio ei vedä vertoja alkuperäiselle.

Ossi Saarinen... ei viihtynyt Santa Destroyssa viikkoa kauempaa.