Pelityyppi: Urheilu- ja ajopelit
Julkaisija/kehittäjä: EA / EA Big
Kotisivut: http://www.suomi.ea.com/games/11809
Laitteistovaatimukset: Xbox 360
Testattu: Xbox 360
Arvosteluversio: Lehdistöversio
Muut alustat: PS3, DS

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Kenkämainosten perusteella futismatsit ovat täynnä iloisesti hymyileviä brasilialaisia, jotka tekevät pallon avulla kikkoja, joista itse taivaan isäkin olisi kateellinen. Futisfanit toki tietävät totuuden, mutta ilmeisesti EA:lla luotetaan mielikuvan voimaan, sillä näitä taivaallisia kikkoja esittelevä FIFA Street tulee taas.

Vaikka FIFA Street 3 on pelisarjansa kolmas osa, kehitystiimi on heittänyt hyvästit menneille ja lähtenyt kehittämään peliä uuteen suuntaan. Upouusi sarjakuvamainen grafiikka, uudet pelitilat ja jopa uudenlainen ohjaus merkitsevät sitä, ettei peli tunnu ainakaan heti rahastusjatko-osalta. Vaan onko peli menettänyt uudistusten myötä sen tunnelman, joka teki FIFA Streeteistä hauskoja pelejä?

Maailmanmusiikkia. Taustalla soi taas todella tyylikäs valikoima musiikkia eri puolilta maailmaa. Jopa metallimiehen varvasta nykii!

FIFA Street 3:n näyttävin - joskaan ei pelattavuuden kannalta merkittävin - uudistus on uusi graafinen tyyli, joka tuo mieleen Team Fortress 2:n ja EA:n tulevan Battlefield Heroesin. Aiempien pelien realistiset ja esikuviensa näköiset pelaajat ovat vaihtuneet sarjakuvamaisiin karikatyyreihin, jotka pyrkivät realismin tavoittelun sijaan vangitsemaan pelaajien olemuksen. Peter Crouch on haikaramainen hongankolistaja, Wayne Rooney tuo vantteran ruhonsa ja tylyn ilmeensä ansiosta mieleen bulldoggin, ja Ronaldinho näyttää virnistelevine kuminaamoineen Sylkiäisten hahmolta.

Pelaajat on myös jaoteltu aiempaa tieteellisemmin. Ominaisuudet ovat jääneet taka-alalle, ja niiden tilalla käytetään Madden 08 -tyylisiä stereotyyppejä. Joku on kova taklaaja, toinen taas ampuu pahuksen kovaa. Pelaajien välillä on tietenkin eroja, mutta ne ovat pienempiä. On hieman outoa, ettei pelaajien eikä edes tiimikaverien erikoisuuksia näe, ellei pelaajaa ota hallintaan. Ongelma ei ole suunnaton, mutta maalinedushässäkässä olisi kiva nähdä suoralta kädeltä kovin vetäjä, jolle kannattaa syöttää.

Mualiman ympäri. Totuttuun tapaan pelikenttiä löytyy niin Pariisin katuvalojen alta kuin Afrikan pölyisiltä kujiltakin. Valitettavasti areenan vaihto ei vaikuta millään tavalla itse peliin.

Tärkein pelimoottorin uudistus koskee uratilaa, joka on pistetty kokonaan uusiksi. Kehittyvän hahmon, tiimikaverien kalastelun ja maajoukkueiden haastamisen voi unohtaa, sillä mitään niistä ei nähdä FIFA Street 3:ssa. Tilalla on uusi, täysin tehtäväpohjainen tila, jossa pelaaja saa aina käyttöönsä tietyn joukkueen, jolla pitäisi kyetä voittamaan edessä oleva haaste ja joukkue.

Valmiit joukkueet eivät kuitenkaan ole niin suuri rajoitus kuin voisi kuvitella, sillä yleensä tarjolla on pari erityyppistä joukkuetta, joista voi valita sopivamman. Itse pidin silti reilusti enemmän vanhasta pelaajien kasaamisesta ja tuunailusta. Siinä oli enemmän uratilan tuntua, ja nyt yksinpeli tuntuu hieman viime hetkellä lisätyltä haastetilalta.

Pelityypeissä löytyy vihdoin sitä pitkään kuuluttamaani vaihtelua, sillä otteluiden tavoitteet ovat erilaiset. Tehtävänä voi olla esimerkiksi tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja tai saavuttaa tietty maalimäärä ensimmäisenä. Mukana on myös variantteja, jotka säätelevät hyväksyttyjä maaleja.

Uratilan lisäksi mukana on toki mahdollisuus pelata kavereita vastaan verkon tai saman koneen äärellä tai kasata oma unelmajoukkue yksittäisiin peleihin.

Tässä seison kun en muuta voi. Puolustajat ovat aseettomia tuulimyllyn tapaan pyörivien hyökkääjien edessä. Miksei molemmilla pelaajilla voisi olla kivaa samaan aikaan?

FIFA Street 3 on aiempien pelien tapaan puhdasta kikkailua, kombottelua ja fiilistelyä, jollaista ei oikeasti näe kuin Niken kenkämainoksissa ja Eric Cantonan MM-kisahypessä. Maalit tehdään komeasti kunnon tiimipelin ja yliampuvien kikkojen avulla, eikä suoria vetoja kannata juuri edes yrittää.

Kikat tehdään oikealla analogitikulla ja liipaisimilla. Pelaajan voi pysäyttää paikalleen kikkailemaan tai kannustaa tavallista hurjempaan sprinttiin, jolloin kikkoihin tulee lisää vauhtia ja vaikeutta. Kikkailu on kuitenkin aivan liian helppoa varsinkin passiivisen tekoälyn kanssa pelatuissa peleissä. Pelaaja voi seisoskella oman maalinsa kulmalla vemputtamassa kombomittarin täysille ja lähteä vasta sitten hyökkäämään. Jos joku pakki eksyykin yli keskialueen, syöttö vieressä odottavalle kaverille masentaa karvaajat.

Kun kombo on kaakossa ja fiilis katossa, on aika päästää valloilleen uusittu Gamebreaker-tila, joka ei aiemmista osista poiketen enää riko peliä. Pysäyttämättömän supervedon sijaan Gamebreaker antaa pelaajille hetkeksi reilusti boostia kaikkiin tempauksiin, mutta sen voi myös pysäyttää anastamalla juhlaväeltä pallon ja toimittamalla sen näiden omaan maaliin. Tähän kannattaa myös tottua, sillä tekoäly pelaa parasta futistaan, kun Gamebreaker-valot syttyvät.

Tekoälyn ongelmista ja kombottelun helppoudesta huolimatta hyökkäyspeli on kivaa ja vaivatonta puuhaa, jossa pallo kulkee mieheltä toiselle ja katsomo hurraa. Ongelmiakin on, sillä varsinkin syöttöjen kohdistaminen on epätarkkaa - miten on mahdollista, että metrin päässä seisovalle kaverille tähdätty pallo lähtee kaarena takaisin omalle maalivahdille?

Valopilkku. Muuten puisevan pelin parasta antia ovat näyttävät pelaajahahmot. Koita olla nauramatta, kun Rooney koikkelehtii pitkin kenttää.

Valitettavasti puolustuspeli on täysin torso. FIFA ei halunnut, että kersat yrittävät liukutaklata asfaltilla, joten FIFA Streetissäkään ei liukutaklata. Näin pakit voivat vain seisoskella passiivisesti kikkailijan vieressä ja toivoa yllättävää aivohalvausta tai yrittää kierrekampitusta. Kierrekamppi on muuten kiva, mutta sen väistäminen on lapsellisen helppoa ja se pysäyttää oman pelaajan hetkeksi paikalleen. Tuloksena on turhan usein karkuun pyörivä ja pomppiva hyökkääjä.

Puolustuspelin heikkous johtaa tylsään futikseen, jossa kumpikin kikkailee vuoron perään hirvittävät numerot taululle ja odottaa sitten, että kaveri suvaitsee lopettaa oman brassailunsa ja päättää hyökkäyksensä vetoon.

Epätasaista pelattavuutta suurempi ongelma on pelin perusidea. FIFA Street vielä menetteli, sillä kyseessä oli uudenlainen ja tuore peli-idea. Kolmas kerta maistuu jo puulta, varsinkin kun on vaikea keksiä, kuka pelistä innostuisi. Satunnaiset sunnuntaifutaajat voisivat kiinnostua pelin helppoudesta ja näyttävyydestä, mutta onnistunut kikkailu vaatii sen verran panostusta, että parempi valinta heille olisi Raving Rabbids tai jokin muu aito bilepeli.

Kunnon futisfaneille peli on aivan liian pinnallinen ja tylsä. Miksi katsella, kun Ronaldinho kuljettaa palloa pakkien ympäri takapihalla, kun voi pelata kunnon futista? Mikäli EA aikoo palata saman pelin pariin vielä neljännen kerran, pelissä olisi syytä olla kunnon uudistuksia, sillä tämä katufutis on jo nähty.

Miikka Lehtonen... arvostaa jalkapalloa, ei jalkapallon sirkusversiota.