Näin ne ajat muuttuvat. Vuosi sitten moni pc-pelaaja katseli vierestä kateellisena, kun Xbox 360:n omistajat nauttivat huipputason räiskintäpelistä, jonka vieläpä julkaisi eräs arvostetuimmista pc-kehitystaloista. Epic ei kuitenkaan ole unohtanut juuriaan, ja
Gears of War on saapunut vihdoin myös pc:lle. Tämä versio on myös pelin paras versio.
Jotkut konsolien vastustajat ovat voineet vuosi sitten painaa päänsä puskaan ja tieten tahtoen välttää
Gears of Wariin tutustumista, joten kerrataanpa perusteet.
Synkeässä lähitulevaisuudessa ihmiskunta on taas kerran katastrofin partaalla. Päivänä, joka tulee jäämään uljaan lajimme muutenkin ikimuistoisia synkkyyden hetkiä täynnä olevaan historiaan, locusteiksi kutsutut örmelöt ponnahtivat esiin maankuoren alta. Sota oli ohi hetkessä, ja sen viimeiset tahdit lyötiin, kun ihmiskunta yritti viimeisenä epätoivoisena iskunaan kääntää omat joukkotuhoaseensa vihollisia vastaan.
Nyt ihmiskunnan rippeet taistelevat epätoivoisesti selviytymisestään luvuiltaan ylivertaista ja salaa maan alla liikkuvaa vihollista vastaan. Toivo elää kuitenkin yhä, sillä kokeellinen ase voisi kääntää sodan kulun ihmiskunnan eduksi. Jostain pitäisi vain löytää tarpeeksi hullu mies toimittamaan se keskelle vihollisen tiheintä pesää. Se mies on Marcus Phoenix, kiveäkin kovempi tappaja, joka vain tällä hetkellä istuu linnassa. Ase käteen, sotilas - sitä tullaan tarvitsemaan.
Sotahyppelypeli
 |
| Toisella puolella. Moninpelissä ihmiset ottavat yhteen locustien kanssa. Tällä kertaa arpa heitti vihollisen haiseviin riveihin. |
Vaikka juonta ja taustatarinaa löytyy, tärkeintä pelissä on adrenaliinitykitys. Jättikokoiset miehet taistelupuvuissaan syöksyvät suojasta toiseen ja ampuvat laukauksia sekä heittävät kranaatteja ja herjoja vielä suurempia ja rumempia vihollisia kohti. Yhtymäkohdat
Warhammer 40K:n maailmaan ovat ilmeiset.
Peli tarjoilee tiukkaa ryhmätason toimintaa, jossa Phoenix ja kourallinen jääkaapin kokoisia kavereita etenevät sivilisaation raunioissa sangen suoraviivaisesti. Tiellä paikasta A paikkaan B on vino pino vihollisia, väijytyksiä ja vaarallisia tilanteita, mutta kovin vähän valinnanvapautta. Muutamissa erikoistilanteissa saa valita parin reitin väliltä. Kaksinpelissä toinen pelaaja lähetetään kulkemaan toista reittiä pitkin. Poikkeama reitistä kestää vain muutamia minuutteja, minkä jälkeen tunnelijuoksu jatkuu.
Gears of Waria kuvailtiin ennen julkaisua tasohyppelypelin ja räiskinnän yhdistelmäksi, mikä pitää hyvin paikkansa. Selainta ei kannata sulkea ilmojen halki liitävä Phoenix silmissään ja kirosana kielellään, sillä kuvaus ei ole kirjaimellinen. Pelaaja oppii nopeasti, että suoja ei ole
Gears of Warissa luksusta, vaan elinehto. Alkupään tiheiden kuolemien jälkeen kenttiin ripoteltua runsasta suojamateriaalia oppii käyttämään kuin tasohyppelypelien ilmassa kelluvia alustoja. Pelaaja etenee nopeilla sprinteillä suojasta toiseen ja pysähtyy välillä vaihtamaan laukauksia vihollisten kanssa sekä suunnittelemaan seuraavaa etappiaan.
Vuosi sitten
Gears of Warin suojautumissysteemi tuntui vielä kelvolliselta, mutta sitä olisi voinut viilata hieman pc-versiota varten. Idea yhdestä napista, jolla Phoenix väistelee, heittäytyy ja syöksyy kiinni suojapaikkoihin, ei toimi käytännössä yhtä hyvin kuin paperilla. Tiukassa tulitaistelussa hyppy pois kranaatin läheltä muuttuu turhan usein kyyristymiseksi kranaatin vieressä olevan kivenmurikan kylkeen, jolloin peli päättyy veriseen muhjuun.
 |
| Uutta sisältöä. Delta-ryhmä pakenee epätoivoisesti jättimäistä Brumakia rauniokaupungin halki. Lopulta välit toki selvitetään kunnolla. |
Muuten pelattavuus kyllä toimii. pc-versiossa se on jopa originaalia parempi erinomaisen hiiriohjauksen ansiosta.
Gears of Waria voi toki pelata pad-ohjaimellakin, mutta se ei alkuharjoittelun jälkeen tunnu kiinnostavalta vaihtoehdolta. Liikkuminen, lähitaistelu ja aseiden valinta hoituvat oivasti näppäimistöllä, ja kaiken muun voi tehdä hiirellä. Tähtäys on sujuvaa, ja kranaatit lentävät millilleen sinne mihin pitikin. Näin
Gearsia pitääkin pelata.
Gears of Warin todellinen oivallus ja lahja räiskintäpeleille on lataussysteemi, jossa pelaajan pitää pysäyttää nopeasti liikkuva latausmittari oikeaan kohtaan. Nappiosuma tekee lippaallisesta tavallista tehokkaamman. Huti taas tarkoittaa, että lataus menee pieleen ja ase on taistelutilanteessa käyttökelvoton, kunnes sen ehtii roplaamaan puhtaaksi.
Sodan keinot
 |
| Saumaton tiimipeli. Paras tapa kokea pelin salat on pelata sitä kaksinpelinä kaverin kanssa korkealla vaikeustasolla. |
Vaikka
Gears of War on vihollisiltaan ja kalustoltaan melkoista peruskauraa, tyylin vaikutus on huomioitava. Sillä osa-alueella
Gears hurmaa ainakin vanhan
Warhammer-veteraanin. Suurikokoiset, karunnäköiset ja huonotapaiset sotilaat sopivat kuin nyrkki silmään sodan runtelemaan maailmaan.
Vähintään yhtä rumia ovat heidän vihollisensa, joita tulee vastaan monissa eri muodoissa. Yhteistä kaikille vihollisille on biomekaanisen kauhun teema. Perussotilas on raskaasti panssaroitu, kantaa tehokasta rynnäkkökivääriä ja osaa tehokkaasti turvautua kaveriensa ja ympäristön tarjoamaan apuun. Muiden vihollisten joukossa on perussotilasta kooltaan ja aseistukseltaan raskaampia ja kevyempiä vastustajia.
Ikävämpiä vihollisia ovat singoilla varustetut kolossit, joihin uppoaa pari lippaallista ammuksia, ja vihollisjohtajat, jotka suojan takaa sniputtelevat pelaajaa pirullisen tarkasti räjähtävin nuolin varustetuilla varsijousillaan. Haastetta löytyy joka tapauksessa riittävästi.
Peli ei sisällä kovinkaan monta suoranaista pomotaistelua, mutta vähän väliä D-ryhmä törmää tavallista kovempiin örmyihin, joiden kellistäminen vaatii joko huippuluokan taitoa, erityisaseistusta tai ympäristön hyödyntämistä. Joskus on turvauduttava niihin kaikkiin.
 |
| Saavutuksia! Pc-versio sisältää uudet 1250 saavutuspistettä kaikkien Live-pelaajien tavoiteltaviksi. Joko meni ostoon? |
Vihollisia vastaan ei suinkaan käydä vain roisilla asenteella, sillä
Gears of Warin aseistuksessa on sitä kuuluisaa munaa yllin kyllin. Hyvien jätkien perusase on perinteinen rynnäkkökivääri, jonka piipun alle on tosin pultattu hilpeä moottorisaha, jolla viholliset halkeavat kerralla kahtia. Muita kokoelman tärppejä ovat jo mainittu jousipyssy, jolla ammutaan kivoja kaaria, sekä huipputehokas Magnum, joka pysäyttää kovemmankin jätkän yhdellä pääosumalla.
Jokaisessa aseessa on tyyliä. Tehon vaikutelma on voimakas, kun osumat lennättävät ilmoille hirvittäviä pöly- tai veripilviä, ja tulitaistelun jyrinä herättää parin talon päässä nukkuvat naapurit. Mukana on myös huipputylyä meininkiä, kuten mahdollisuus lopettaa kitumaan jäänyt vastustaja polkaisemalla tämän pää lattiaa vasten. 18 vuoden ikäraja ei todellakaan ole vitsi.
Lisäsisältöä
 |
| Suojassa on hyvä olla. Oikeaoppinen tuliasema: suoja vihollisen tulelta ja tähystykseltä sekä helppo perääntymisreitti. Tästä kelpaa räiskiä! |
Gears of Warin pc-versio päihittää 360-version myös sisällön määrässä. Alkuperäisen peruspelin kesto vaihteli taitojen ja vaikeustason mukaan, mutta yleensä se oli noin kymmenen tuntia. Pc-versio sisältää kokonaan uuden yksinpelikappaleen, jossa D-ryhmä pakenee jättimäistä Brumak-hirviötä
Resident Evil: Nemesis -tyyliin. Uudet kentät ovat selvästi suurempia ja avarampia kuin alkuperäiset, eikä niitä tulla Epicin mukaan koskaan näkemään 360-versiossa teknisten rajoitusten vuoksi.
Myös moninpeli on saanut tulitukea. Maksimissaan kahdeksan pelaajaa voi ottaa yhteen erilaisissa deathmatchin varianteissa. Mukavana yllätyksenä pc-versio sisältää kaikki vuoden aikana julkaistut lisäkentät ja -pelitilat, joten tältäkin osin kyseessä on paras mahdollinen paketti.
Moninpeli toimi testijakson aikana mainiosti. Peliseuran puutteen vuoksi sitä ei kuitenkaan päästy testaamaan tarpeeksi, joten sitä ei uskalla suositella varauksetta. Jo menneiden kokemusten perusteella voi kuitenkin sanoa, että
Gears of War on moninpelinä armottoman viihdyttävä, kunhan löytää hyvää peliseuraa.
Pc-versiota ei voi ohittaa puhumatta teknisistä puolista, vaikka ne ovatkin siinä hyvällä mallilla – ainakin jos konehuoneessa riittää muskelia. Pelin yksityiskohtia pystyy karsimaan siinä määrin, että peli pyörii hieman vanhemmallakin laitteistolla, mutta minimiasetuksillakin peli vaatii laitteistolta paljon. Tämän tosin ymmärtää, sillä
Gears of War on tautisen upean näköinen peli. Jos vaatimukset täyttyvät, se myös pyörii pehmeästi.
Kokonaisuutena peli on erinomainen. Tykästyin
Gears of Wariin muun maailman ohella jo vuosi sitten, ja pc-versio on ilokseni vieläkin parempi. Käännöstä on mukavampi pelata, se näyttää paremmalta ja pelattavaa on enemmän kuin originaalissa. Mitä muuta voisi enää peliltään toivoa?
Miikka Lehtonen... ei saanut armeijassa moottorisahakoulutusta.
