Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: Activision / Splash Damage & id Software
Kotisivut: http://www.enemyterritory.com
Laitteistovaatimukset: 2,4 GHz, GeForce 5700 tai Radeon 9600, 512 Mt muistia (suositeltu)
Testattu: Windows XP SP2, Intel Pentium 4 3,2-ghz, 1 Gt RAM, Geforce 7600GT 256Mt
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: -

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Verkkoräiskintäpelejä hallitsevat tällä hetkellä Battlefieldin kaltaiset kaoottiset tiimipelit, joissa ryhmä pelaajia taistelee samojen, ympäri pelikarttoja olevien tavoitteiden takia yleensä kuitenkaan sen enempää ryhmätoimintaan panostaen. Järjestäytyneempi pelaaminen on vaatinut aktiivista klaanipelaamista, joka ei kuitenkaan kaikki kiinnosta. Missä ovat uudet ilmaisen Enemy Territoryn kaltaiset pelit, joissa joka pelaajalla on tarkka rooli ja vain yhteen hiileen tarkasti puhaltaminen johtaa voittoon? Niinpä lisää järjestystä verkkoräiskintään toivovat ovat odottaneet Enemy Territory: Quake Warsia kuin kuuta nousevaa.

Kahvitauko. Tai ei nyt ihan. Sotilaat palaavat kentille 25 sekunnin aalloissa, ellei lääkintämies ehdi sitä ennen elvyttää.

Quake Wars modernisoi alkuperäisen Enemy Territoryn ideaa Battlefieldeistä lainatuilla ideoilla, mutta vie niitä myös vähän pidemmälle. Tällä kertaa vastakkain sotivat liittoutuneiden ja natsien sijaan ihmisten puolustusvoimat ja biomekaaniset, Quake II- ja 4-peleistä tutut strogg-muukalaiset. Stroggit yrittävät vallata Maan ja ihmiset sotivat vastaan. Sen enempää taustaa ei juuri kerrota, muttei sitä tarvitakaan.

Pelin pääasiallisin pelitila on kampanja, joka kattaa neljä kolmen kentän tehtävää ympäri Maapalloa. Sijoittuupa yksi pelikenttä jopa Suomen Lappiin, jossa stroggit yrittävät tuhota ihmisten tutkimuskeskuksen. Jokainen kenttä on oma tehtävänsä, jossa toinen puoli yrittää hyökätä ja toinen puolustaa. Tehtävät on jaettu hyökkääjien eri tavoitteisiin, kuten suojageneraattoreiden räjäytykseen tai tietojen hakkerointiin, jotka on suoritettava tietyssä järjestyksessä. Battlefieldien kaltaisesta valloituspistepelistä ei siis ole kysymys, vaan taistelut keskittyvät selkeästi aina yhden pisteen ympärille. Näin taisteluille muodostuu etulinja, jossa kumpikin puoli ottaa raivokkaasti yhteen taistelun edetessä asteittain.

Ime sinistä sädettä, ihminen! Huolimatta stroggien ja ihmisten arsenaalin ulkoisista eroista, ovat ne tehoiltaan lähes samanlaiset.

Etulinjaa korostaa myös ratkaisu, jossa kuolleet pelaajat syntyvät uudelleen 25 sekunnin välisissä sykleissä. Näin täydennykset saapuvat aina aalloissa, eivätkä yksitellen ripotellen. Ymmärrettävästi joitakin tällainen odottelu voi harmittaa, mutta se kuuluu tämän pelin luonteeseen.

Aggressiivisesti toimiva hyökkääjä voi nopeasti saavuttaa vaikka viimeisen tavoitteen, mutta silti puolustajat voivat onnistua pidättelemään heitä loppuun saakka sen ympärillä. Välillä hyökkääjä ei taas tunnu pääsevän edes ensimmäistä tavoitetta pidemmälle. Parhaimmat taistelut käydään yleensä viimeisen tavoitteen lähistöllä, kun puolustajilla ei enää ole mahdollisuutta perääntyä ja hyökkääjät painavat päälle. Silloin otetaan miehestä ja stroggista todella mittaa.

Kumpi väistää ensin? Ajoneuvot eivät Quake Warsissa ole niin isossa roolissa kuin Battlefieldeissa.

Koska ryhmätoiminta on Quake Warsissa kaiken a ja o, on tärkeää hallita roolinsa. Nimityksiä ja pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta sekä ihmisillä että stroggeilla on kummallakin valittavanaan viisi samaa hahmoluokkaa: sotilas, lääkintämies, insinööri, tiedustelija ja tukisotilas. Jokaisella on omat varusteensa ja erikoisuutensa, joita muut luokat eivät omaa. Jos tehtävän joku tavoite vaatii esimerkiksi jonkin kohteen räjäyttämistä, siihen pystyy vain räjähdyspanoksilla varustettu sotilas. Räjähteet voi taas purkaa vain insinööri ja vain tiedustelija voi hakkeroida kohteita.

Takalinjan tärkeitä tekijöitä ovat insinööri ja tukisotilas. Insinöörit voivat rakentaa tutkia ja tykkitorneja ja tukisotilaat puolestaan kranaatinheittimiä sekä tykkejä, joiden tulta ne myös ohjaavat. Takalinjan hoitaminen on aivan yhtä tärkeää kuin eturivissä sotiminen, joten oman roolin oikein pelaaminen korostuu. Eniten sooloiluun soveltuva luokka on tiedustelija, jonka asearsenaaliin kuuluu myös tarkka-ammuntakivääri.

Rynkky vai kiikarikivääri? Melkein jokaisella hahmoluokalla on aina valittavana muutama eri ase.

Rooliaan pelaamalla ja tehtävän tavoitteita suorittamalla kerää myös erilaista taistelukokemusta, joka avaa hahmoluokkien käyttöön erilaisia bonuksia ja uusi varusteita. Nämä eivät kuitenkaan ole Battlefieldien tapaan pysyviä, vaan ne ovat käytössä vain pelisession ajan. Ratkaisu on silti toimiva, koska se rohkaisee koko ajan myös suorittamaan hahmoluokan omia tehtäviä kokemuksen kartuttamiseksi. Pelaajat voivat pyytää komentosysteemin kautta muita pelaajia rakentamaan tykkitorneja, parantamaan, korjaamaan jotakin ja niin edelleen. Nämä pyynnöt näkyvät tehtävinä niille hahmoluokille, jotka niitä voivat suorittaa.

Ainoa oudompi puute kommunikaatiojärjestelmässä on sisäänrakennetun äänituen puuttuminen. Etenkin näin paljon yhteispeliä painottavassa pelissä sitä olisi kaivannut.

Rakentaja-Reiska. Tykkitornit, tutkat ja tykkiasemat sijoitetaan kentälle rakennustyökalun avulla. Varsinaisten laitteiden tulo kestää kuitenkin hetken.

Quake Warsin taistelut muistuttavat pelin sinkohippajuurista. Tulitaistelut ovat huomattavasti nopeatempoisempia kuin muissa vastaavissa tiimiverkkoräiskinnöissä. Aseet ovat kuitenkin realistisen epätarkkoja, joten mistään perus-Quakesta ei silti ole kyse. Eri aseissa on itse asiassa todella hyvä tuntuma ja ne ovat keskenään hyvin tasapainotettuja. Stroggien ja ihmisten aseet ovat ehkä nimiltään ja ulkoasultaan erilaisia, mutta käytännössä ne ovat teholtaan vastaavia keskenään. Jotain eroavaisuuksia kuitenkin löytyy. Esimerkiksi stroggien tiedustelijan kauko-ohjattava pommikamera on ihmisillä heitettävä pommikamera, jonka voi jättää odottamaan sopivaa hetkeä sen aktivointiin.

Kentiltä löytyy myös erilaisia kulkuneuvoja, kuten tankkeja, jeeppejä ja helikopterimaisia lentolaitteita. Ajoneuvoja ei kuitenkaan ole liikaa, eikä kenttien koko ole niin mittava, että niitä tarvittaisiin juuri muuhun kuin taisteluun. Painopiste pysyy jalkaväkitaisteluissa. Useimmat kentät sisältävät myös runsaasti sisätiloja, joihin ei ajoneuvoilla ole asiaa.

Mielenkiintoisimmat menopelit löytyvät stroggien puolelta. Taistelukävelijät ja etenkin heittopommeilla varustetut lentoreput ovat mielenkiintoisia laitteita.

Verkkosodassa voi maksimissaan toimia yhteensä 32 pelaajaa. Määrä on sopiva ja pelin ratkaisut etulinjan ja täydennysaaltojen suhteen pitävät toiminnan koko ajan tiiviinä. Suuremmalla pelaajamäärällä tiimipelaaminen myös vaikeutuisi.

Mitalinkiilto silmissä. Verkkosodasta kerätään tietenkin jos jonkinlaista mitalia ja kunniamerkkiä, joilla voi leveillä kavereilleen.

On sanomattakin selvää, että Quake Wars on tehty pelkkään verkkomoninpeliin. Sen yksinpeli jää pelkäksi harjoitteluksi koneen ohjaamia botteja vastaan. On kuitenkin myönnettävä, että botit ovat yllättävän pätevä vastus, joten tälläkin tapaa saa ihan hyvää harjoitusta. Se on aloittelijoille myös suotavaa, sillä Quake Wars ei ole varsinaisesti aloittelijaystävällinen. Eri hahmoluokkien roolit, aseet ja varusteet, tehtävien tavoitteet ja pelikentät on syytä olla hallussa ennen kuin peliin pääsee kunnolla sisään. Siksi pelaaminen voi aluksi olla melkoista säheltämistä. Minkäänlaista opetuspelitilaa pelin ominaisuuksista ei löydy. Siperia opettaa, kuten sanonta kuuluu.

Quake-teknologialla pyörivä peli takkuilee myös hyvin vähän. Pelin ei silti voi sanoa kalastelevan pelaajia hienolla grafiikalla, sillä pelin värimaailma koostuu pitkälti harmaanruskean ja ruskeanharmaan eri sävyistä. Ulkoasulla ei verkkoräiskinnässä luonnollisesti ole kovin tärkeä rooli, mutta ilman tehokasta pelikonetta Quake Warsin ulkoasu jättää kuitenkin hieman vanhahtavan maun. Syy voi toki olla myös pelin metallivoittoisessa tyylissä. Toisaalta peli pyörii todella hyvin myös useita vuosia vanhoilla pelikoneilla.

Kun Quake Warsiin lopulta pääsee sisään, avautuu pelaajalle Battlefieldeistä merkittävällä tavalla eroava verkkoräiskintä. Etenkin ensimmäisen Enemy Territoryn pelaajat ovat nopeasti kuin kotonaan. Nopeampi tempo, aidot tavoitteet ja selkeästi toisiaan tukemaan tehdyt hahmoluokat luovat raivoisia taisteluita, joissa kaveria todella kaivataan. Samoista syistä peliä voi kuitenkin hyvin pelata yleisillä palvelimilla ventovieraiden kanssa ilman, että taisteluista tulee kaoottista säheltämistä. Tämä onkin yksi pelin suurimmista onnistumisista.

Miika Huttunen... löysi omansa stroggien riveistä.


Lataa pelin demo tästä.