On ironista, että kalliin konsolin ykköspeli tulee sieltä, mistä sitä vähiten odotettiin. Jotakin PlayStation 3:n pelitarjonnan suppeudesta kertoo se, että allekirjoittaneella suurin syy konsolin käynnistämiseen on netistä ladattava, kotimaisen Housemarquen räiskintäpeli
Super Stardust HD. Ei siis mikään megabudjetin Blu-ray-julkaisu tai jatko-osa, vaan rautaisen kovalla ammattitaidolla ja visiolla toteutettu ns. kahden tikun räiskintäpeli.
Super Stardust HD vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta mitä pidemmälle sitä pelaa, sitä enemmän pelimekaniikasta paljastuu nyansseja ja näppäriä ideoita.
Ammu kaikkea mikä liikkuu
 |
| Gold Melter -energiaruoskan voi kääräistä suojaksi aluksen ympärille. |
Pelaaja ohjaa planeetan ilmakehässä kiitävää alusta, ja tehtävänä on tuhota kaikki asteroidit ja muut ilmakehää saastuttavat kohteet. Planeettoja on viisi, ja jokainen sisältää viisi vaihetta. Viimeisessä vaiheessa taistellaan tietenkin loppupomoa vastaan.
Alusta ohjataan vasemmalla tikulla, ja oikealla ammutaan mihin tahansa ilmasuuntaan - siinä homma kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ohjaus on äärimmäisen hiottua, eikä sitä tai törmäyksentunnistusta voi syyttää missään vaiheessa, jos henki lähtee. Mokat ovat aina itse aiheutettuja.
Aluksi tuntuu siltä, että hengissä pysyminen on jo ensimmäisen planeetan viimeisissä osioissa lähes mahdoton tehtävä. Kyvyt kuitenkin kehittyvät hitaasti mutta varmasti, ja ennätyspisteet paranevat kerta toisensa jälkeen.
Aseen valinta on tärkeää
 |
| Värikoodatussa pelissä sinisiin jääasteroideihin tehoaa tietenkin parhaiten sininen ase. |
Alus on varustettu kolmella erityyppisellä aseella. Yksi tuhoaa tehokkaasti asteroideja, toinen jäätä ja kolmas kullanvärisiä murikoita. Jälkimmäinen ase on siistein, sillä se ampuu liekin kaltaisen säteen, jota voi ohjata. Tehokkaimmillaan säteen voi melkeinpä kietoa aluksensa ympärille eräänlaiseksi suojakilveksi. Aseiden tehokkuutta nostetaan keräämällä asteroidien jättämiä asekuvakkeita.
Aseisiin on jaksettu panostaa joka osa-alueella. Ne ovat visuaalisesti kivan näköisiä ja myös pelimekaanisesti hyvin mietittyjä. Jokainen ase tehoaa hieman eri tavalla eri kohteisiin. Asteroidien tuhoamiseen soveltuva ase hajottaa myös jäätä, mutta räjähdykset jättävät jälkeensä suuren määrän pirstaleita, kun taas jääase pommittaa jäälohkareet nopeasti pölyksi. Periaatteessa jokaisella aseella pärjää, mutta pidemmän päälle on tärkeää osata hyödyntää hommaan parhaiten soveltuvaa välinettä.
Avaruusromua
 |
| Kun niskaan sataa kivikeskitys, pulasta pääsee pommien tai jälkipolttimen avulla. |
Peli on kaunis, ja ruudulla vilisee kymmeniätuhansia kappaleita ilman ruudunpäivityksen pätkimistä. Olisin toivonut hieman enemmän visuaalista vaihtelua planeettojen välillä, mutta pelistä ei puutu pieniä näppäriä graafisia yksityiskohtia. Musiikkikin on kunnon demoskene-paukutusta, joka on kerännyt runsaasti kehuja ympäri maailman. Musiikista muuten vastaa myös kotimaisen Frozenbyten
Ari Pulkkinen.
 |
| Joka planeetan lopussa odottaa pomo tai kaksi. |
Pistejahdistahan tässä on loppujen lopuksi kyse. Aluksi tuntuu mahdottomalta päästä lähellekään maailmanlaajuisten ennätyslistojen kärkipaikkoja. Miten ihmeessä joku voi saavuttaa sellaisia pistemääriä? Vähitellen sitä alkaa kuitenkin tajuta, kuinka paljon syvyyttä pelimekaniikassa on. Pisteitä kasvattaa räiskimisen tahti ja valittu ase sekä superpommien käyttö. Muitakin muuttujia varmasti löytyy.
Super Stardust HD on todella koukuttava peli. En ole pitkään aikaan jaksanut takoa pelejä piste-ennätysten takia - kunnes nyt. Tukekaa kotimaista pelinkehitystä ja käyttäkää kahdeksan euroa tämän pelin lataamiseen PlayStation Networkista. Ette tule katumaan.
Miika Huttunen ... tuhoaa asteroidit talossa ja puutarhassa.
