Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: Turbine/Codemasters
Kotisivut: http://www.lotro-europe.com
Laitteistovaatimukset: Pentium 4 1,8 GHz, ATI Radeon 8500 tai Geforce 3 64 Mt, 512 Mt RAM, 7 Gt kovalevytilaa
Testattu: Intel Pentium 4 3,4 GHz, 1 Gt RAM, ATI Radeon X1900 512 Mt ja Intel Pentium 4 3,2 GHz, 1 Gt RAM, Geforce 7600GT 256 Mt
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: -

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Ollaan rehellisiä: on aivan hullua julkaista tällä hetkellä nettiroolipeli J. R. R. Tolkienin kirjoista. World of Warcraft on vallannut netin MMORPG-markkinat liiankin tehokkaasti. Lisäksi Taru sormusten herrasta on lisenssinä todella vaarallinen. Kirjojen tosifanit eivät tyydy mihinkään puolivillaiseen, elokuvien ystävillä on omat näkemyksensä Keski-Maasta ja lisenssi asettaa tiukat rajat sisällölle.

Onkin todella ilo nähdä, että Dungeons & Dragons Online -lisenssin karille ajanut Turbine on oppinut virheistään ja osuu tällä kertaa lähes napakymppiin. Lord of The Rings Online: Shadows of Angmar on sekä erinomainen peli että vakavasti itsensä ottava katsaus Keski-Maahan.

Pelinä se tuntuu tutulta heti ensi minuuteilla. Pelintekijät tietävät mikä myy nyt, ja Lord of the Rings Online ammentaa paljon juuri World of Warcraftista. Taistelu, tehtävät ja hahmojen kehitys pohjaavat suosittuihin kaavoihin. Monia kopioiduista asioista on kuitenkin paranneltu fiksusti.

Kirjojen kuuluisuudet toimivat tietyissä kohdissa pelin keskeisten tehtävien antajina.

Kaikki alkaa tietenkin hahmonluonnista. Ihmiset, kääpiöt, hobitit ja haltiat ovat kaikki melko tasaveroisia kyvyiltään. Ulkoisesti hahmoilla on yllättävän paljon persoonallisuutta. Ihmishahmonkin ihon- ja hiustenväri määräytyy kotipaikan mukaan. Lisäksi peli tarjoaa vinkkejä sopivan Tolkien-tyylisen nimen keksimiseen. Heti huomaa, että peli suosii Warcraftin kirjavuuden sijasta tietynasteista realismia, mikä usein johtaa todella tylsännäköisiin ja elottomiin pelihahmoihin. Keski-Maan asukit miellyttävät silmää kuitenkin yllättävän paljon, ja vain fantasiapelien vakiohahmot eli haltiat näyttävät kuluneilta.

Myös hahmoluokkien osalta peli panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Mukana on vain 7 eri ammattia, joilla on jokaisella selkeä lokeronsa. Esimerkiksi guardian ottaa iskut vastaan kilvellään, minstrel pitää joukon pystyssä lauluillaan ja hunter tappaa vauhdikkaasti jousellaan. Jokainen hahmo kykenee seikkailemaan yksinkin, ja kuuden hengen ryhmissä vain minstrel on käytännössä pakollinen. Nettipelien pelätty pyhä kolminaisuus eli tankin, parantajan ja tappajan pakkoyhdistelmä on pelimekaniikassa läsnä, mutta ei häiritsevissä määrin.

Sormuslisenssi tuo hahmoluokkiin oman mausteensa. Koska Keski-Maassa on kirjoissa vain viisi velhoa, taikapuuhia harrastaa loremaster, jonka "tulipallo" on vain läjä vihollisen naamalle heitettäviä kekäleitä. Sankarit eivät myöskään kuole, vaan kun terveysmittarin virkaa toimittava moraali laskee nolliin, on aika "perääntyä". Parannustaiatkin ovat taisteluintoa kasvattavia marssilauluja.

Pelin grafiikka mallintaa pelimaailman luontoa ja maisemia todella tunnelmallisesti.

Kun pelihahmo on valmis, pääsee ihailemaan Keski-Maata. Silloin näkee selkeästi sen, miksi juuri Sormusten herrasta piti tehdä nettiroolipeli. Vaikka pelialue kattaa ennen laajennuksia vain sormustarun luoteiskolkan eli Eriadorin, pelimaailma tuntuu valtavalta ja ennen kaikkea juuri sellaiselta kuin sen kirjojen perusteella kuvitteli. Vaikka Sormusten herra häviää Warcraftille värikylläisyydessä ja liekehtivien miekkojen määrässä, se voittaa selkeästi tunnelmassa. Tyyliä voisi kuvailla eeppiseksi realismiksi, jonka metsien ja vuorenrinteiden jylhyys miellyttää suomalaista silmää. Vuorokaudenrytmit lisäävät toden tuntua, ja jotkut tehtävät onnistuvat vain yöllä tai päivällä.

Alkupään maisemista onnistuneimpia ovat Kontu ja sitä reunustava Vanha Metsä. Hobittilan hilpeä maalaistunnelma on kaukana perusmallin fantasiapelien mitäänsanomattomuudesta. Pahuuden kalvama metsä taas vangitsee kirjan kuvauksen erinomaisesti ulkonäön ja pelimekaniikan kannalta. Peliplaneetan testiryhmä tunsi todellista paniikkia, kun vihaiset puut repivät juurensa maasta ja pieksivät eksyksissä hortoilevat sankarit hengiltä oksillaan. Tapahtuma antoi myös ensimmäiset vihjeet siitä, että peli ei ole aivan yhtä aloittelijaystävällinen kuin menestynyt kilpailijansa.

Muiden massiivisten nettiroolipelien tapaan Lord of the Rings Onlinen ytimenä on tietenkin tappelu. Se on tuttua lajityypin aikaisempia pelejä pelanneille, mutta hyvällä tavalla. Pelihahmot hakkaavat vihollisia itsestäänkin, mutta pelaajan valitsemat erikoishyökkäykset ratkaisevat enemmän. Keskityin itse muita pelihahmoja suojelevan guardian-hahmon pelaamiseen, ja taistelu osoittautui paljon vauhdikkaammaksi kuin oletin.

Vaikka pelimaailma kattaa aluksi vain Keski-maan luoteiskulman, on se silti todella massiivinen

Useimmissa nettipeleissä tankin eli iskuja kestävän hahmon pelaaminen voi käydä tylsäksi, mutta tällä kertaa onnistuminen vaatii nopeita reaktioita. Jo ennen hahmonkehityksen puoliväliä käytössä on neljä peruslyöntiä sekä vastaiskut onnistuneiden ase- ja kilpitorjuntojen jälkeen. Torjunta miekalla voi siis johtaa ensin nopeaan vastaiskuun, jota seuraa voimakas lyönti, vuotavan haavan avaaminen tai kaikkiin ympärillä oleviin vihollisiin osuva pyörähdys.

Pelihahmojen tappelukykyjä voi säätää erikoisen trait-järjestelmän avulla. Kymmeniä örkkejä lahtaava sankari saa ensin örkinsurma-arvonimen ja sitten pienen parannuksen taitoihinsa. Titteleitä ja lisävoimia saa myös tehtävien suorittamisesta ja tutkimusmatkailusta. Niinpä monessa pelissä turhalta tuntuva hirviöiden massalahtaus saa kiinnostavuutta, kun edessä on jatkuvasti jotain saavutettavaa.

Pelin massiiviset pomovastustajat ovat pelottavia vihollisia. Tämäkään peikko ei hevillä mennyt kumoon.

Seikkailujen ja tehtävien osalta Lord of the Rings on esimerkillinen tapaus. MMO-pelien vakiopuuha, eli possunahkojen kerääminen ja surmatehtävät, ovat pelissä mukana, mutta ne eivät pääse häiritsemään. Monet tehtävistä on ketjutettu fiksusti, joten yhdellä reissulla hiisien pesään voi saada tehtyä kolme eri keikkaa. Mukana on lisäksi erillisissä instansseissa tapahtuvia tehtäviä, joissa seikkaillaan usein tietokoneen ohjaamien sankarien kanssa.

Yksi Lord of the Rings Onlinen kiinnostavimpia puolia on pelin pääjuoni. Eeppisessä tarinassa seuraillaan Frodon ja kumppanien touhuja kulissien takaa. Aragorn, Gandalf ja muut julkkikset käskyttävät pelihahmoja, jotta sormuksen saattueella on mahdollisuudet voittoon. Pelaaja tuntee vaikuttavansa Keski-Maan kohtaloon, eikä kirjan juonta ole silvottu sen takia.

Pääjuonen edetessä vaikeustaso kasvaa kuitenkin yllättävän nopeasti. Parinkymmenen kokemustason tienoilla rosvojen ja villieläinten sijasta vastaan käyvät Angmarin Noitakuninkaan joukot, ja silloin karsitaan jyvät akanoista. Jos seikkailijaporukkaan lähteneet pelaajat eivät hallitse ryhmätyötä ja omia ammattejaan, eliittihiisien ja -aaveiden joukot kyydittävät koko porukan jatkuvasti teho-osastolle. Peruspeli tuntuu alun jälkeen huomattavasti haastavammalta ja samalla tyydyttävämmältä kuin World of Warcraft. Toistuva kuoleminen tuntuu lompakossa, sillä haarniskojen ja aseiden korjauskulut ovat yllättävän korkeat.

Kun haaste kovenee, taistelussa on entistä tärkeämpää hyödyntää nk. fellowship-hyökkäyksiä. Useimmat niistä laukaisee burglar-hahmoluokka, joka etsii vihollisten heikkouksia. Pelaajien ruudulle ilmestyy hyökkäyksen alkaessa neljän eri vaihtoehdon kuvio, ja jokainen voi valita mitä niistä napauttaa. Tarkoitus on saada aikaa yhdistelmiä, jotka laukovat superhyökkäyksiä tai parantavat ryhmää. Aluksi koko järjestelmä tuntuu sekavalta ja turhalta, mutta vihollisten vahvistuessa siitä tulee tärkeä ja toimiva osa peliä.

Komiat pärjää aina! Hirviöpelaamisessa voi muun muassa kerätä hobittien jalkoja.

Ihailtavaa pelissä on myös se, miten pelaajien välinen tappelu on hoidettu. Kirjoissa jalot sankarit eivät hakkaa toisiaan, joten tavallinen PvP ei sovi peliinkään. Niinpä pelissä on Ettenmoorsin valtava PvP-alue, jolla vapaiden kansojen ja Sauronin joukot mättävät toisiaan. Örkkien, hukkien ja hämähäkkien armeijaan voi liittyä kuka tahansa, jolla on 10. tasolle ehtinyt tavallinen hahmo. Pahikset eivät ole niin monipuolisia kuin sankarit, mutta ne näyttävät miellyttävän rumilta, eikä niiden kehittäminen ole lainkaan hassumpaa puuhaa. Hirviöiden kykyjä ja ulkonäköä voi parannella pysyvästi kohtalopisteillä, joita kertyy PvP:stä sekä varsinaisen pelihahmon tason kasvattamisesta. Jos hirviöpelaaminen ei miellytä, koko PvP:n voi unohtaa ja kohtalopisteet voi silloin käyttää oman pelihahmon hetkelliseen paranteluun. Nerokas ratkaisu varmistaa sen, että pelintekijöiden ei ole pakko muokata varsinaisia sankariammatteja PvP-tasapainon säilyttämiseksi, vaan heikennykset ja muutokset voi kohdistaa örkkeihin.

Hahmonluonnissa pääsee kiitettävästi muokkaamaan hobittinsa, haltiansa tai kääpiönsä ulkoasua.

Lord of the Rings Onlinesta löytyisi paljon muutakin hyvää sanottavaa. Pelihahmojen sukulaisuussuhteet, luuttujen ja muiden soittimien soittelu näppäimistöllä sekä muut pikkuasiat tekevät pelistä rikkaan kokemuksen. Moitittavaa onkin lähinnä pelin tehosyöppöydessä. Kolmella eri testikoneella todettiin, että gigan muistilla varustettu kone hyytyy karmaisevan hitaaseen ruudunpäivitykseen Briin kaupungin kaltaisissa paikoissa, joihin pelaajahahmoja kokoontuu joukoittain. Pelille ei voi antaa vielä puhtaita papereita palvelimien luotettavuuden osaltakaan, sillä monena iltana ensimmäisten viikkojen aikana Lord of The Rings Onlineen ei yksinkertaisesti saanut yhteyttä. Pelihahmojen itse valmistamien esineiden askartelukin tuntuu vielä turhan monimutkaiselta, sillä puhdetöiden tulokset eivät ole kummoisia vaivaan nähden.

Suurin kysymysmerkki on nk. loppupeli, eli korkean tason pelaajien seikkailut ja 24 pelaajan raid-ryhmäseikkailut, Peliplaneetan kääpiöt ja haltiat kun eivät sinne vielä ehtineet. Huolta on aiheuttanut myös se, että Lord of The Rings Onlinen yksin seikkailtava sisältö käy vähiin hahmon uran puolessavälissä. Pelkoja hälventää se, että pelistä vastaa Turbine, jonka omaperäisiä Asheron's Call -pelejä päivitettiin aikoinaan jatkuvasti. Jo nyt Lord of the Rings Onlineen odotellaan Shores of Evendim -päivitystä, jonka pitäisi järjestää kymmeniä lisätehtäviä sooloseikkailijoille.

Jo tässä vaiheessa on silti selvää, että Lord of the Rings Online on erinomainen nettipeli, joka haastaa World of Warcraftin jos ei suosiossa, niin ainakin laadussa.

Janne Pyykkönen...myöntää olevansa syvällä sydämessään Tolkien-nörtti.