Kun ilmaisohjelma yltää kaupalliseen tasoon, on se aina tapaus. Tästä syystä
Other Worlds ansaitsee tulla esitellyksi, vaikka sen julkaisustakin on aikaa jo yli kaksi vuotta. Sillä on nimittäin sanottavaa koko peliteollisuudelle.
Other Worlds on vanhanaikainen ja vanhakantainen seikkailupeli, joka on täysin yhden ainoan henkilön luomus. Ja se paistaa läpi:
Other Worlds on
Alkis Polyrakiksen peli läpikotaisin! Lisäksi se on peli, joka on tehty vain ja ainoastaan rakkaudesta seikkailupeleihin ja pelaamiseen.
Alkis Polyrakis
 |
| Natalia. Tavallisen naisen tavallinen iltapäivä uhkaa kääntyä suureksi seikkailuksi. |
Kreikkalainen Alkis Polyrakis tunnustautuu suureksi LucasArtsin pelien faniksi ja yleensäkin seikkailupelien suurkuluttajaksi. 31-vuotias Polyrakis on ammatiltaan sähköinsinööri, mutta kertoo pelanneensa vapaa-aikanaan viimeisen kuudentoista vuoden aikana läpi yli viisisataa seikkailupeliä. Se on melkoinen saavutus ja antaa hänen sanomisilleen myös auktoriteettia seikkailupelaajien yhteisössä.
Polyrakis edustaa seikkailupelaajien puritaanista linjaa, jonka mukaan seikkailupelien laatutason määrittävät (tässä järjestyksessä) ratkaistavat ongelmat, tarina, vaikeustaso, tunnelma ja käyttöliittymä. Tämän koulukunnan mukaan pelin grafiikalla ja äänimaailmalla on vain vähäinen merkitys pelikokemuksessa. Toimintapeleistä tutut toiminnalliset tai kellotetut ongelmat eivät kuulu seikkailupeleihin ollenkaan, eivätkä myöskään roolipelimäiset ominaisuudet, kuten hahmoluokat.
Epäseikkailupelimäisiksi pähkinöiksi Polyrakis nimeää vielä erikseen esimerkiksi
Myst-peleistä tutut mekaanisten laitteiden korjaukset tai säädöt, koska niissä on kyse vain kokeilemisesta, ei asioiden loogisesta toisistaan johtamisesta tai oivaltamisesta.
Other Worlds on Alkis Polyrakiksen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa peli. Hän aloitti sen suunnittelun jo vuonna 1997 Amiga 1200 -tietokoneella ja siitä piti aluksi tulla tekstiseikkailu. Polyrakis kuitenkin arveli, että tekstipeli ei tekisi oikeutta hänen tarinalleen, ja niinpä kehitystyö pysähtyi, kunnes hän tutustui
Chris Jonesin suunnittelemaan pelinteko-ohjelmaan nimeltä Adventure Game Studio eli AGS. Sillä hän pystyi lopultakin tekemään kauan tahtomansa pelin.
Other Worldsistä tuli Polyrakiksen näköinen ja hänen ihanteidensa mukainen peli. Sen käyttöliittymä sisältää piirteitä sekä Sierran SCI1- että LucasArtsin SCUMM-käyttöliittymistä. Se jatkaa molempien pelitalojen klassisen kauden pelisuunnittelun linjoja: peliympäristö jakautuu huoneisiin, joita pelaaja tarkastelee ulkopuolelta ja käyttää hiirtä liikuttaakseen ja komentaakseen pelihahmoaan. Suurin osa pähkinöistä perustuu tavaroiden keräämiseen sekä niiden käyttämiseen tai yhdistelyyn.
Alkis Polyrakis perusti vuoden 2006 aikana oman Atropos Studio -pelitalonsa, joka parhaillaan valmistelee ensimmäistä kaupallista seikkailupeliään
Diamonds in the Rough.
Tarina Nataliasta ja Alkiksesta
 |
| No sex, please, were greek! Tätä paljastavammaksi ei Other Worlds tule. |
Other Worldsin voima on sen tarinassa ja henkilöhahmoissa. Pelaaja saa ohjatakseen 27-vuotiaan Natalian, joka eräänä tuiki tavallisena päivänä palatessaan töistä kotiin havaitsee, että hänen poikaystävänsä Alkis, jonka kanssa hän asuu yhdessä, on kadonnut. Natalia lähtee etsimään Alkista.
Tarina käynnistyy nopeasti ja se on helposti seurattava ja mukaansatempaava. Se on myös kyllin pitkä verrattavaksi kaupallisiinkin peleihin.
Other Worldsin juoni on todella monipuolinen ja syvenee aina loppuun asti. Loppupuolella tapahtuu vielä asioita, jotka vievät pelaajan lopullisen kysymyksen äärelle: mikä on totta ja mikä vain unta.
Other Worldsin loppuratkaisu tuo mieleen
Monkey Island 2: LeChuck's Revenge -pelin omituisen lopun: mikä osa pelistä olikaan todella tapahtunut ja minkä vain kuviteltiin tapahtuneen; milloin todellisuus onkin vain "kuviteltua todellisuutta".
Tällainen "avoin" loppu on pelaajalle haastava. Se on myös silottelematon ja julma, luonteeltaan jungilainen, pelaajan omasta mielikuvituksesta (ja siten henkilökohtaisista kokemuksista) riippuva. Se pakottaa pelaajan ajattelemaan. Ei liene sattuma, että Alkis Polyrakis on nimennyt nimenomaan
Monkey Island 2 -pelin parhaimmaksi peliksi, mitä on ikinä pelannut.
Grafiikka ja äänet ovat
Other Worldsin heikointa antia. Taustagrafiikka koostuu skannatuista valokuvista, AutoCAD-piirroksista ja maisemageneraattorilla renderoiduista kuvista. Hahmot on piirretty sarjakuvamaisesti ja muistuttavat tyyliltään LucasArtsin vanhimpia seikkailupelejä. Minkäänlaisia animaatioita pelissä ei ole pois lukien hyvin vähäinen suun liike hahmon puhuessa. Tämä häiritsee vain vähän, koska lukijan mielikuvitus täydentää kyllä lyhyet aika-aukot samalla lailla kuin sarjakuvaa lukisi. Lähes kaikki grafiikka täyttää kuitenkin tarkoituksensa ja on selkeää sekä pääosin miellyttävää katsella.
 |
| Jokaisella on omat demoninsa. Alkis Polyrakis todella inhoaa Mystiä! |
Other Worldsissä on runsaasti muista peleistä, kuten vanhoista Amiga-klassikoista, lainattua musiikkia. Alkis Polyrakis toki muistaa nimeät säveltäjät lopputeksteissä. Moni kappale on hyvin valittu kutakin tarinan osaa varten ja jotkut luovat yhdessä grafiikan kanssa ihastuttavaa tunnelmaa, kuten esimerkiksi pelin loppupuolella kummallinen ja ehkä jopa hiukan pelottava matka punaisen meren poikki samalla kuunnellen
Allister Brimblesin Oldtimer's Themeä Amiga-pelistä
Project X. Puhetta
Other Worldsissä ei ole, ja ääniefektejäkin vain harvoin.
Pelin käyttöliittymä on tuttu Sierran klassisen kauden peleistä. Kun hiiren kursorin siirtää ruudun yläreunaan, sinne ilmestyy palkki, jossa on toimintokuvakkeet: kävely, katsominen, käyttäminen ja puhuminen. Näiden lisäksi Natalia voi myös lausua loitsuja, kunhan hän oppii sen taidon.
Käyttöliittymä on tuttu, turvallinen ja pääasiassa oikein hyvin toimiva. Pieni hiominen olisi ollut tervetullutta muun muassa mukana kulkevien tavaroiden käytön helpottamisessa sekä loitsimisessa. Muutamien esineiden kohdalla oli vaikea saada osoitin osumaan juuri oikeaan pikseliin, useimmat kylläkin olivat miellyttävän suurpiirteisiä.
Ainoa mitenkään harmittava asia oli ajoittain Natalian ohjaaminen ruudusta ulos. Osoitettaessa ruudun reunaa kursori kyllä muuttui EXIT-sanaksi, mutta toisinaan Natalia ei siirtynytkään ulos huoneesta ensimmäisellä yrittämällä, vaan häntä piti vielä naksuttaa uudestaan tai siirtää muutaman pikselin verran syrjään. Pikku harmi. Muuten en löytänyt pelistä yhtään bugia eikä se ole kertaakaan kaatunut alta.
Arkipäivän sankaritar
 |
| Déjà vu. Tuttu käyttöliittymä seikkailupeliklassikkojen ystäville... |
Nainen seikkailupelin sankarina ei ole enää tänä päivänä mikään ihmeteltävä asia. Rosella, Passionate Patty ja Kate Walker ovat näyttäneet esimerkkiä Natalialle. Natalian hahmossa on ihastuttavaa se, miten arkipäiväinen hän on. Hän lähestyy samanlaisella maalaisjärjellä ja yksinkertaisuudella sekä pelin ongelmia että muita pelihahmoja.
Peli sieppaa pelaajan nopeasti mukaansa, sillä kukapa ei haluaisi olla mukana näin hienossa projektissa: kadonnutta poikaystävää etsimässä. Natalian hahmoon on helppo päästä sisään, sillä hän ei ole mikään erikoisyksilö, messias, valittu tai mikään muukaan kohtalon löytämä sankari, joka suorittaa urotekoja erityisominaisuuksillaan. Hän ei myöskään ole suorittamassa mitään voyage of self-discoverya, matkaa sisimpänsä löytämiseksi.
Other Worlds on ladattu täyteen hyvää huumoria. Ensinnäkin siinä on lukuisia viittauksia länsimaiseen populaarikulttuuriin ja kirjallisuuteen: yksi hauskimmista on tuo seikkailupeleissä usein vastaantuleva You are dead -ruutu, jossa tällä kertaa viikatemies kuiskaa
Star Trek -sarjasta niin tutun sanonnan "He's dead, Jim". Toisekseen Alkis Polyrakis on keksinyt muutamia aivan uskomattoman älykkäitä vitsejä liittyen pähkinöiden ratkomiseen. Valitettavasti useimmat ovat englanninkielisiä ja kääntämiskelvottomia, eikä niistä muutenkaan voisi antaa esimerkkiä pilaamatta samalla oivaltamisen nautintoa.
Mikään peli tai taiteellinen tuotos yleensäkään ei elä tyhjiössä, vaan on aina osa sekä genren yhteistä historiaa että koko maailman kulttuurihistoriaa ja sisältää viitteitä kumpaankin sekä tahallisesti että usein myös tahattomasti.
Other Worlds ottaa tässä mielessä paikkansa pelien ketjussa hyvin vakavasti. Jos ei esimerkiksi ole pelannut tai ainakin tunne Sierran
Leisure Suit Larry -sarjaa, on täysin mahdotonta ymmärtää, mikä vitsi piilee laffer-nimisessä loitsussa.
Other Worlds ei kuitenkaan missään tapauksessa elä näistä viittauksista; ne ovat kunnianosoituksia kohteilleen, eivät kohteidensa parodiaa.
 |
| Friikkisirkus. Natalian uusia ystäviä. Kummallinen tai pelottavakaan ulkomuoto ei estä Nataliaa auttamasta niitä, jotka apua tarvitsevat. |
Kahdesta asiasta pelissä ei kuitenkaan lasketa leikkiä. Seikkailu itsessään otetaan erittäin vakavasti, eikä Alkiksen etsimisen mielekkyyttä ikinä esitetä kyseenalaisessa valossa. Tämä on hyvin positiivista, koska joskus huumoriin tähtäävä peli tuhoaa itsensä tekemällä itsensä naurettavaksi: itsensä satirisointi on hyvin vaikea tyylilaji. Myöskään pikkutuhmia vitsejä ei pelissä kerrota. Natalia, kuten kaikki muutkin hahmot, otetaan vakavasti eikä ketään erotisoida huumorilla tai ilman huumoria, ei edes niitä hahmoja, joiden seksuaalisuuden esiintuominen kuuluu pelin juoneen.
Ilmaispeliksi
Other Worlds on upea peli, kaupalliseksi peliksi siinä olisi selkeitä puutteita. Mutta
Other Worldsiä, kuten kaikkia pelejä, tulisi tarkastella ennen muuta peleinä ja vasta toissijaisesti suhteessa niistä mahdollisesti maksettavaan hintaan. Alkis Polyrakis on osoittanut, että pelin ulkoinen olemus voi vain lisätä pelin miellyttävyyttä, ei vähentää sitä.
Yksinkertainen grafiikka riittää, jos se täyttää tarkoituksensa, ja pelaajan mielikuvitus hoitaa loput. Ja mielikuvitusta kiihottaa kaikkein eniten älyllinen haastavuus. Nämä ovat Polyrakiksen teesejä peliteollisuudelle ja
Other Worlds on hänen manifestinsa.
Pelin voit ladata
tästä.
Mikko Koivunalho...uskoo, että seikkailupelit ovat osa sitä länsimaisen kulttuurin ja taiteen jatkumoa, joka alkoi romaanista, jatkui elokuvana ja sarjakuvana ja kehittyy nyt interaktiivisena viihde-elektroniikkana.
