Battlestations: Midwayssa Yhdysvaltojen laivaston ja Japanin keisarillisen laivaston alukset ja lentokoneet taistelevat vuoden 1942 Tyynellämerellä. Peli laittaa pelaajat yli 60 erilaisen sotakoneen puikkoihin lentotukialuksista sukellusveneisiin ja syöksypommittajista lentäviin linnoituksiin. Sota raivoaa niin ilmassa kuin merelläkin, pinnalla ja pinnan alla.
Kyse ei kuitenkaan ole silkkasta toiminnasta, sillä kokonaisuus on mielenkiintoinen toiminta- ja strategiapelin risteytys. Sellainen voisi hyvin helposti mennä pieleen, mutta
Battlestations: Midwayn onneksi se onnistuu tässä vaarallisessa tasapainottelussa yllättävän hyvin.
Yksinpeli alkaa Japanin yllätyshyökkäyksestä Pearl Harborin sotilastukikohtaan Havaijilla. Pelaajan alter egona toimii jenkkisotilas Henry Walker, joka pelin edetessä ylenee nopeasti torpedoveneen kapteenista kokonaisen taisteluosaston komentajaksi Midwayn ratkaisutaistelussa.
Walkeria ei tietenkään nähdä muutoin kuin kömpelöissä välianimaatioissa, jotka antavat jotain henkilökohtaista syytä kiinnostua yksiköistään enemmän.
Kaikki taistelut alkavat samoista lähtökohdista: pelaajalla on käytössään tietty määrä erilaisia yksiköitä ja muutama tavoite, joilla taistelu voitetaan. Tehtäviin kuuluu esimerkiksi oman lentokentän puolustaminen tai vihollisen kaikkien kuljetusalusten tuhoaminen. Se, kuinka pelaaja lopulta tavoitteet suorittaa, on kiinni hänestä itsestään - käytössä olevia yksiköitä lukuun ottamatta pelaaja on enimmäkseen vapaa tekemään mitä haluaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja päättää kuinka lähtee sotimaan. Alussa käytössä on vain muutama laiva tai lentokonelaivue, joten valinnanvaraa ei niin paljoa ole. Myöhemmin kokonaiset lentotukialukset ja satamat avaavat lisää mahdollisuuksia.
Kiirettä pitää
 |
| Varsinkin suurimmissa taisteluissa tämä pelitila tulee tutuksi, koska silloin ei ole juuri aikaa lennellä tai seilailla huvikseen - karttatila on ainut tapa komentaa suuria joukkomääriä. |
Huolimatta siitä, että pelaaja voi ohjastaa kaikki taistelusta löytyviä omia aluksia ja lentokoneita, strateginen kartta on tärkein peliväline. Siinä pelaaja antaa joukoilleen liikkumis- ja hyökkäämiskäskyjä ja koordinoi taistelun kulkua. Tietokone toteuttaa käskyt. Teoriassa pelaajan ei missään välissä tarvitsisi hypätä itse minkään yksikön puikkoihin.
Tämä ei kuitenkaan ole järkevää, sillä pelin tekoäly on tehty sen verran passiiviseksi, että pelaaja on aina tehokkaampi suorittaja. Pelaajan suorassa ohjauksessa laivat, sukellusveneet ja lentokoneet saavat huomattavasti enemmän aikaan kuin pelkän tekoälyn alaisuudessa.
Pelaajan aktiivinen panos taisteluissa on siis tarpeen, mutta samalla sekin on valinta. Taistelussa tapahtuu koko ajan niin paljon, että käskytyksen ohella pelaaja ei ehdi joka paikkaan, vaikka yhdellä napin painalluksella pääsekin siirtymään suoraan minkä tahansa yksikön ohjaimiin. Pelaajan on päätettävä, millä osa-alueella häntä milläkin hetkellä tarvitaan: onko syytä ohjata syöksypommittajalaivuetta hyökkïäyksessä vihollisen lentotukialusta kohtaan, puolustaa risteilijällä omaa lentotukialusta vihollisen laivoilta vai yrittää torpedoida vihulaisen selustan satamat sukellusveneellä?
Joka tapauksessa pelaaja voi koko ajan olla taisteluiden keskipisteissä hyppäämällä ratkaisuhetkillä yksiköstä toiseen. Valitettavasti suurimmissa taisteluissa ei aina edes ehdi strategisen kartan ulkopuolelle.
Ei mikään simulaattori
 |
| Sukellusveneet ovat tappavan tehokkaita isoja laivoja vastaan, mutta joutuvat pulaan hävittäjän kohdatessaan. Silloin on syytä sukeltaa syvälle syvyyspommeja pakoon. |
Battlestations: Midway ei yritä olla mikään simulaatio, joten laivojen ja lentokoneiden suora ohjaaminen on enemmänkin suoraviivaista toimintaa. Lentokoneilla lentäminen onnistuu helpoimmin pelin tukemilla peliohjaimilla, mutta muutoin sota sujuu sujuvasti hiirellä ja näppäimistöllä.
Lentokoneita monimutkaisempia ohjattavia ovat tietenkin laivat ja sukellusveneet. Aseiden käytön, nopeuden ja kulkusuunnan lisäksi pelaajan on isommissa laivoissa pidettävä huolta vaurioiden korjaamisesta, sillä etenkin suuret alukset ovat korvaamattomia.
Asejärjestelmien käyttö on melko helppoa, sillä ne on jaettu asetyyppien mukaan. Pelaaja tähtää kerralla joko kaikilla torpedoilla, ilmatorjuntatykeillä tai kansitykeillä, ja laiva ampuu kohdetta kaikilla aseillaan, jotka ampumahetkellä siihen kykenevät.
 |
| Taktinen taulukko opettaa, mikä yksikkö toimii mitäkin vastaan ja mitä kannattaa vältellä. |
Räiskintäpelimäisestä luonteestaan huolimatta toiminnassa on silti paljon taktikointia, sillä eri alustyypit ovat pelaajan ohjauksessakin alttiita jollekin toiselle yksikölle. Valtavat taistelualukset voivat moukaroida tykeillään vihollisia todella kaukaa, mutta niiden ilmatorjuntakyky on surkea. Sukellusveneet toimivat hyvin kaikki muita aluksia kohtaan paitsi syvyyspommeilla ja kaikuluotaimilla varustettuja hävittäjiä. Kyky hyökätä oikeilla yksiköillä oikeiden kohteiden kimppuun on syytä oppia.
Pienoismallit sotasilla
 |
| Lentotukialukset, lentokentät ja satamat voivat lähettää taistelukentälle uusi koneita ja aluksia. Laivueiden koon, konetyypin ja aselastin voi määrittää itse. |
Battlestations: Midwayn taistelut ovat siis toiminnantäytteisiä tapahtumia ja lisäksi näyttävät upeilta. Pienoismalleja kasailleet pelaajat hihkuvat taatusti onnesta nähdessään, kuinka yksityiskohtaisia pelin lentokoneet ja laivat ovat. Kovissa taisteluissa meri on täynnä aluksia ja taivas täyttyy kymmenistä lentokoneista ja ilmatorjunnan mustista surmanpilvistä, mutta peli ei töki tai tahmaile juuri lainkaan.
Grafiikan muuhun tasoon nähden ympäristöt ovat pieni pettymys. Saaret ja rakennukset ovat yllättävän yksinkertaisia, mutta eipä niitä ehdi taisteluiden lomassa juuri ihailemaan.
Pelin oppimiskynnys on korkea, mistä hyvänä esimerkkinä toimii pitkä ja tylsä tutoriaali, jossa pelaajalle opetetaan pelin jokaisen osa-alueen perusteet. Siksipä onkin sääli havaita, että kun peliin on päässyt kunnolla sisään, se on melko nopeasti ohi. Yksinpelikampanja sisältää vain 11 tehtävää. Niiden lisäksi on kymmenen irrallista haastetehtävää, joissa voi kokeilla taitojaan tiettyyn yksikkötyyppiin keskittyen.
Yksinpelin lyhyyttä korvataan toimivalla. mutta myös vähän yksipuolisella moninpelillä. Taistelut saavat aivan uuden ulottuvuuden, kun vastassa onkin ihmispelaajien ohjaamia aluksia ja lentokoneita. Lisäksi moninpelissä on mahdollista pelata japanilaisilla yksiköillä.
 |
| Tämä on isojen laivojen korjausruutu. Pelaajan pitää jakaa korjausmiehistöä nopeuttamaan kriittisten vaurioiden, kuten vuotojen ja tulipalojen, hoitamiseksi. |
Battlestations: Midwayn verkkopeli on melko perustavaraa ja rajoitettu pelkkään taisteluun. Moninpelikartat ovat samoja kuin yksinpelissäkin, mutta niissä saatetaan keskittyä tietyntyyppiseen sodankäyntiin, esimerkiksi pelkkiin laivoihin tai lentokoneisiin.
Moninpeli on parhaimmillaan kahden pelaajan kesken, vaikka kaikkiaan kuusitoista pelaajaa voikin sotia keskenään kahdessa joukkueessa yksiköiden jakautuessa pelaajien kesken. Sotiminen nimittäin vaatii yhteispeliä kaikkien pelaajien kesken ja jos näin ei tapahdu, muuttuu taistelu isoksi härdelliksi.
Bonusta tulee myös puolten erilaisuudesta. Japanilaisilla ja amerikkalaisilla on kummallakin omat erikoisuutensa yksiköissään.
Battlestations: Midway olisi voinut epäonnistua monella tapaa. Onneksi sen taktiset ja strategiset ulottuvuudet riittävät nostamaan pelin pelkän toiminnan yläpuolelle olematta silti liian monimutkaisia. Ilmataistelut ja laivojen yhteenotot tuovat myös mukavaa vaihtelua pelin aikana. Ja aivan liian harvoissa peleissä saa tilaisuuden asettua suurten taistelulaivojen puikkoihin.
Miika Huttunen
Peliplaneetta.net
