The Guild 2 on niitä pelejä, joiden toivoisi onnistuvan. Keskiajan elämää, taloutta, politiikkaa ja ihmissuhteita kymmenen eri ammatin näkökulmasta simuloiva peli roolipelimäisellä hahmonkehityksellä ja nätillä grafiikalla kuorrutettuna kuulostaa turhan hyvältä ollakseen totta. Ja niinhän se valitettavasti onkin.
Päältä kaunis kakku
 |
| Johan on markkinat! |
Visuaalisesti The Guild 2 on kyllä varsin näyttävä. Maisemat ovat idyllisiä, vuodenajat vaihtuvat komeasti eikä hahmomalleistakaan löydy pahaa sanottavaa. Valitettavasti vain tämän päivän pakonomainen trendi vääntää kaikki pelit genrestä riippumatta kolmiulotteisiksi on tässäkin tapauksessa ajanut käytettävyyden edelle.
Suhteellisen pienet pelialueet käyvät nimittäin äkkiä sen verran tutuiksi, ettei niitä sen ihmeemmin viitsi ihmetellä ja moni toiminto, joka tällaisenaan vaatii kameran pyörittelyä ja rakennuksien sisään tai niistä ulos zoomailua, toimisi yksinkertaisesti paljon paremmin valikkopohjalta. Musiikki sentään on asiallista ja tunnelmaan sopivaa, mutta ääninäyttely kalpenee niin sisällöltään kuin tasoltaankin minkä tahansa näytelmäkerhon sunnuntai-iltapäivän improvisaatioille.
Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari
Peli käynnistyy roolipelien tapaan hahmonluonnilla. Hahmoluokkia on neljä: maajussit viljelevät maata, pyörittävät myllyjä ja pitävät majataloja, käsityöläiset valmistavat vaatteita, rautaesineitä tai toimivat puuseppinä, oppineet ovat joko pappeja tai alkemisteja ja rosvot puolestaan salakuljettavat, kiristävät ja ryöstävät rahaa ja tavaraa mistä vain irti saavat. Itse pelaaminen on kuitenkin ammatinvalinnasta riippumatta hyvin samanlaista. Ainoan poikkeuksen muodostavat lainsuojattomat, jotka eivät itse tuota myymiään tavaroita, vaan varastavat ne muilta. Perinteisen kaavan mukaan myös hahmon ominaisuuksia ja kykyjä kehitetään tasojen nousun myötä, mutta näidenkin vaikutukset itse peliin jäävät kovin pinnallisiksi.
 |
| Käyn ahon laitaa...… |
Pelimuodoista valittavina ovat mm. vastustajien eliminointi, aikarajallinen peli, erilaisten tehtävien suorittaminen (mm. pahimmaksi rikolliseksi nousu tai tietyn rahamäärän kerääminen) tai ns. dynasty-moodi, jossa ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin pitää sukunsa hengissä. Itse tykästyin lähinnä viimeksi mainittuun, sillä siinä ei tarvitse koettaa tehdä jokaista asiaa yhtä aikaa, vaan dynastian luomiseen voi keskittyä pala kerrallaan.
Kun hahmo on luotu, alkaa puurtaminen. Ensimmäiseksi rakennetaan ammatin mukainen työpaikka, kuten mylly, paja tai kirkko, sillä rahaa ei tipu taivaasta, edes pappismiehille. Rakennuksia voi halutessaan parantaa monin tavoin niin varastokapasiteetin, työvoiman, tuotannon kuin palo- ja murtoturvallisuudenkin osalta, ja lisäksi niin taloilla kuin työpaikoillakin on kolme tasoa (esim. mökki, talo ja kartano), joiden rakentaminen edellyttää tietyn kansalaisstatuksen tai kokemustason saavuttamista.
Työtä kellon ympäri
 |
| Piknikin paikka. |
Bisneksiä hoidetaan palkkaamalla väkeä hommiin ja määräämällä kullekin tehtävä. Toimintaa voi laajentaa myytävänä olevia yrityksiä ostamalla, mutta työn ohella omakin elämä olisi saatava melko ripeästi järjestykseen. Paremman puoliskon etsimistä ei siis ole syytä viivyttää, jotta perillisiä olisi odottamassa, kun kuolo korjaa. Elämää helpottavat erilaisin etuoikeuksin myös erikseen ostettavat arvonimet ja kaupunkien virat, joiden määrä, velvollisuudet ja oikeudet määrittyvät kaupungin koon mukaan. Vankilanjohtaja mm. pääsee käskyttämään vanginvartijoita, ja kyllähän muutamalle kovanaamalle liiketalouden julmassa maailmassa aina käyttöä löytyy.
Turhan avoin oman käden oikeuden harjoittaminen johtaa kuitenkin ennen pitkää syytettyjen penkille. Itse oikeudenkäynnit, samoin kuin kaupunginvaltuuston kokouksetkin vain ovat turhan sekavia ja käyvät samoine puheenvuoroineen nopeasti kyllästyttämään. Lopputuloksen määrää muutaman pelaajahahmon ominaisuuden lisäksi nimittäin ainoastaan muiden paikallaolijoiden suhtautuminen hahmoon (ja oikeudenkäynneissä lisäksi vastapuolen keräämä todisteiden määrä). Tavallaan yksinkertaisesta systeemistä huolimatta lopputuloksen arviointi on kuitenkin melkoisen hankalaa ja samalla tavoin tuomarin paikalla istuessa päätöksen syyllisyydestä joutuu tekemään puhtaasti fiilispohjalta, mitään todisteita kun ei missään vaiheessa osapuolten puheissa esitellä.
Sekametelisoppa
Pelin suurin ongelma on, etteivät pelintekijät ole osanneet päättää keskittyäkö The Sims -henkiseen pelaamiseen henkilötasolla vai suurempien linjojen vetämiseen poliittisen vaikutusvallan ja kaupankäynnin kautta. Tällaisenaan henkilöiden välinen vuorovaikutus on jäänyt kovin ohueksi, sillä käytännössä suhteita hoidetaan vastapuolta kehumalla, lahjomalla tai uhkailemalla. Puolison kosiskelussa vaihtoehtoja on muutama enemmän, mutta kovin yksipuolista oli parinmuodostus keskiajalla, mikäli tätä peliä on uskominen.
 |
| Löytyisiköhän tästä kapakasta maajussille morsian? |
Myös mikromanageroinnin määrä on kaiken kaikkiaan aivan liian korkea. Hahmojen paimentaminen kädestä pitäen kaiken aikaa ja joka asiassa toimii Simsien tyylisissä peleissä, joissa pääsee keskittymään yhteen tai enimmilläänkin pariin hahmoon kerrallaan, mutta kun samaa järjestelmää aletaan sovittaa kaupankäyntiin ja politikointiin, alkaa soppa olla valmis. Aivan liian monia asioita joutuu tekemään itse ja vieläpä turhan työläästi. Esimerkiksi tavaroiden osto ja myynti olisi aivan hyvin voitu yhdistää yhteen valikkoon sen sijaan, että ensin lähetetään kärryt markkinoille, sitten lapotaan ostokset kärryihin ja lähetetään kärryt takaisin työpaikalle. Tavaraa myytäessä kärryt sentään saa palaamaan automaattisesti lähtöpisteeseensä. Jostain syystä raaka-aineiden kerääminen luonnosta onnistuu sen sijaan hyvinkin yksinkertaisesti.
Peliä vaivaavat lisäksi lukuisat pienet bugit, jotka omalta osaltaan tehokkaasti nakertavat peli-iloa. Välillä hahmoa ei esimerkiksi millään tahtonut saada sisään kotiinsa, sillä peli oli sitä mieltä, että reittiä kohteeseen ei löydy, vaikka jässikkä seisoi aivan ulko-oven vieressä. Reitinhaku ylipäätään on juuri niin huono kuin olettaa sopii, ja kun kaikki henkilöiden välinen vuorovaikutus vaatii ravaamista pitkin kaupunkia juuri sen halutun tyypin luo, alkaa pelin pariin palaaminen päivä päivältä tuntua yhä enemmän työltä. Potentiaalia olisi kyllä paljon, mutta tällaisenaan tätä ei oikein voi suositella kuin fanaattisimmille lajityypin ystäville.
Pasi Piispa
Peliplaneetta.net
The Guild 2 -demo
Arvostelija:
Pasi Piispa
