Myrtanan ihmisillä ei toden totta ole helppoa. Örkkien verisen vallankaappauksen jälkeen elämä orjuudessa on ollut silkkaa raatamista päivästä toiseen perin törkyisissä ja vaatimattomissa oloissa. Elämä ei tunnu enää elämisen arvoiselta, kun piiskurin piiska viuhuu kipeästi ja vähäisestäkin vastustuksesta saattaa elo katketa miekan sivallukseen. Huhut kyllä kertovat muuan nimettömän sankarin puhdistaneen naapurikylän ilkeistä örkeistä ja herättäneen muutenkin pahennusta ympäri piirikuntaa. Lohtu vain on sikäli laiha, että vaikka tuo mystinen muukalainen saisi sivallettua jok' ikisen örkin kurkun auki, jäljelle jäisivät edelleen nuo jokapäiväistä elämää huomattavasti enemmän häiritsevät ohjelmistotekniset ongelmat. Koskaan ei nimittäin tiedä, milloin maa katoaa jalkojen alta tai seinien läpi syöksyy milloin mitäkin hirviöitä. Toisinaan sitä itsekin jää seinän sisään jumiin - yritäpä siinä sitten suorittaa päivän askareita. Mistä löytyisikään se sankari, joka korjaisi keskeneräisen maailman? Kenet voisi palkata marssimaan liekkipalloloitsun kanssa pelintekijöiden toimistolle neuvottelemaan siitä, kuinka keskeneräisinä pelejä on hyvien tapojen mukaista, tai edes laillista julkaista?
Suuria tunteita
 |
| Rölli-peikon germaaniserkku puree ja lyö. Kovaa. |
Gothic on saksalaisen Piranha Bytesin työstämä fantasiapelisarja, joka on niittänyt erityisen suurta suosiota teutoonien valtakunnassa. Sarjalla on toki kosolti faneja myös Saksan rajojen ulkopuolella. Ja mikäs siinä ollessa, kun ominaisuuslista on vähintäänkin kiinnostava. Laaja, vapaa maailma, luonnollisen päivärytmin omaavat asukkaat, runsaasti aarteita ja hirviöitä pullollaan olevia luolastoja... Onkin suuri vääryys, että koko soppa on kuitenkin lähestulkoon pilattu keskeneräisellä toteutuksella. Kolmen jo ilmestyneen korjaustiedostonkaan jälkeen peli ei vastaa käsitystäni valmiista pelistä, jonka antimista voisi täysipainoisesti nauttia ilman pelkoa koneen kippaamisesta.
 |
| Olen kirvesmies ja olen OK. Nukun kaikki yöt ja työskentelen päivät. |
Kuten rivien välistä voi ehkä havaita, herra arvostelija on pelintekijöille nyt hyvin, hyvin vihainen. Mikäli pelin lukuisat tekniset viat unohdettaisiin, Gothic 3 olisi yksinkertaisesti - anteeksi lapset kielenkäyttöni - helvetin hyvä peli. Edes meikäläisen kaltainen masokistiluonne ei olisi kyennyt mättämään näin huonosti toimivaa peliä joka ilta muutaman viikon ajan, ellei siinä olisi pohjimmiltaan rutkasti itua mukana. Mukavuudenhaluisten ei muuten kannata peliä asentaa, mikäli koneesta löytyy vain gigatavun verran muistia. Sen verran tuhdisti peli rouskuttaa jatkuvasti kovalevyltä tavaraa, että ruudunpäivitys hidastuu pahimmillaan kuvakirjan tasolle. Peli kärsii myös vakavasta muistivuodosta, minkä johdosta toiminta tyssää vähän väliä niinkin pahasti, että vain nollausnappula auttaa. Mutta yritetäänpä sysätä viat hetkeksi sivuun ja keskitytään niihin hyviin puoliin.
Valtakunta hevosesta
Pelin maailma on todellakin ihastuttavan elävä. Kaupunkien ulkopuolella vilisee kaikennäköistä vipeltäjää, ja kaupunkilaiset puuhastelevat kukin omia touhujaan. Naurettavan lyhyet välimatkat syövät tosin hieman realismia. Pelillisesti homma toki toimii, mutta tietyltä hölmöyden tunteelta on vaikea välttyä, kun vastarintaliikkeen edustajat ovat leiriytyneet noin viidentoista metrin päähän vihollisen linnakkeesta - vihollisen ollessa tietenkin tästä autuaan tietämättömiä. Toisaalta jalkapatikassa esimerkiksi kaupungista toiseen matkaamiseen ei kulu liikaa aikaa. Hevosia, tai muita jalkaa pidempiä kulkuvälineitä ei oikeastaan jää edes kaipaamaan. Vielä kun pienellä etsimisellä kaupungeista löytää taikakiviä, joiden avulla pystyy siirtymään käden käänteessä paikasta toiseen, ei pelaajan tehtäväksi jää kuin keksiä tekemistä tuskallisen pitkien lataustaukojen ajaksi.
 |
| Kuvauspäivänä tietysti satoi. |
Pelin juonen kehittelyyn ei ole hirveän montaa aivosolua käytetty. Kaava on siis tuttu - örkit voittivat sodan, joku kovan luokan taikuri on jossain tornissa, jotain mystisiä esineitä pitäisi kerätä ympäri manteretta ja siinä sivussa tietysti pitäisi lahdata määrätön määrä mötöjä ja pelastaa koko maailma. Homman juju onkin se, että pelaaja voi itse päättää, kenen pussiin pelaa. Kaikkia osapuolia ei suinkaan voi miellyttää yhtä aikaa. Kuppikuntansa on käytännössä pakko valita ennemmin tai myöhemmin, mikä tuokin pelille lisää ikää - erilaisia lopetuksia pelille pitäisi olla peräti kolme. Omat sormeni ainakin suorastaan syyhyävät päästä pelaamaan peliä läpi seuraavaksi pahiksen ominaisuudessa. Omilla toimilla on suora vaikutus siihen, miten eri osapuolet pelaajan hahmoon suhtautuvat. Riittävän monta örkkiyhdyskuntaa tuhottuaan päähenkilö ei ole enää järin tervetullut örkkien keskuuteen, eikä näin ollen kykene enää suorittamaan näille palveluksiakaan.
Ei tartte auttaa
Pelin karttatoiminto on suoraan sanottuna kankea. Tehtävät on merkitty omalle kartalleen, jolle pelaajan sen hetkistä olinpaikkaa ei ole merkitty. Sen sijaan pelaaja voi tutkailla olinpaikkaansa kartalta, jolle taas ei voi tehdä minkäänlaisia merkintöjä. Pelaajan on siis surffattava kahden kartan välillä, jotta oikea paikka löytyisi. Onkin hiukan harmillista, ettei pelin mukana toimiteta edes ehtaa paperikarttaa. Lisää päänvaivaa tuottavat tehtävien epäselvät selitykset. Tehtävän varsinaisen kohteen lokaatiota ei ole yleensä merkitty sen tarkemmin mihinkään. Sen sijaan pelaajaa pyydetään vain menemään vaikkapa pohjoisen suuntaan tyhjentämään eräs tietty luola hirviöistä. Hieman epävarma metsissä samoilu tuo toki peliin omalla tavallaan lisää immersiota. Toisten mielestä tämä voi kuitenkin olla turhanpäiväistä pelaajan kiusaamista. Varsin monesta tehtävästä jää harmillisen vähän tietoa pelaajan muistikirjaan. Tällaisiin tehtäviin onkin sitten hienoa palata jälkeenpäin, kun tehtävänanto kuuluu kaikessa ytimekkyydessään, että "Seppo hukkasi vasaransa", vailla sen suurempaa tietoa tahi muistikuvaa Sepon saati vasaran olinpaikasta.
 |
| Puodinpitäjän viikset ovat suorastaan kadehdittavat. |
Pelimaailman asukkaat suhtautuvat pääasiassa melko innottomasti pelaajan ohjastamaan hahmoon. Tällä todennäköisesti pyritäänkin edistämään sitä, että pelaajan on helpompi tehdä valintoja sen suhteen, kenen puolesta alkaa maata puhdistamaan. Itselleni tuli heti alkuun melkoinen hälläväliä-fiilis ihmisiä kohtaan ensimmäisen kylän puhdistamisen jälkeen, kun kylän pomo tulikin vinoilemaan, että olisi ollut parempi antaa örkkien vain rellestää. Pelaajan isommatkin saavutukset sivuutetaan useimmiten silkalla olan kohautuksella. Itse jäin kaipaamaan hieman isompaa motivointia tavoitteen suhteen. Kun jalot teot eivät suuremmin hätkähdytä ihmisiä, miksi edes vaivautua jeesaamaan ketään? Varsinaisen pääjuonen eteneminen on varsin hidastempoista. On myös paikoitellen epäselvää, mitkä tehtävät ylipäätään liittyvät varsinaisen juonen eteenpäin viemiseen. Kaipa tämä on sitten sitä kauan kaivattua epälineaarisuutta.
Kaunista, kaunista
Audiovisuaalisesti peli on onnistunut varsin hyvin. Harmi vain, että etenkin graafisten herkkujen säätönupin ollessa kaakossa on konehuoneen syytä olla viimeistä huutoa. Itse olin hieman pettynyt oman, kohtuullisen tuoreen kokoonpanoni suorituskyvystä. Suurin kompastuskivi taisi kuitenkin olla vaivainen gigatavun palikka muistia, joka tuntui aiheuttavan ongelmia. Pelin taustamusiikki on myös sävelletty suurella rakkaudella, tuoden pelin tunnelmaan aimo lisäsykäyksen. Vaikka eri kappaleita ei loppujen lopuksi kauhean monta ole, niitä jaksaa silti kuunnella päivästä toiseen kyllästymättä. Musiikki vaihtuu tietenkin sujuvasti tilanteen mukaan. Ääninäyttelijät osaavat hommansa, mutta eivät juuri herätä tunteita mihinkään suuntaan. Osa märkäkorvaisemmista taistelijoista kuulostaa tosin vähän liioitellun nynnyiltä.
 |
| Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla aimo kasa surmattujen sankareiden luita. |
NPC-hahmoja ei valitettavasti ole järin kaksisella tekoälyllä siunattu. Toisinaan pelaaja saa houkuteltua itselleen taistelutovereita, joista pääasiassa on kuitenkin enemmän harmia kuin hyötyä. Useimmiten nuo luupäiset toverit hyökkäävät suoraan vihollislauman keskelle, eikä tarvitse kuin kolmeen laskea, niin jo on kavereista veret laskettu. Viholliset eivät valitettavasti ole yhtään sen fiksumpia. Jousipyssyn käyttöä voisi melkeinpä luonnehtia huijaamiseksi, kun suurin osa vähänkin isommista möröistä kaatuu sen avustuksella melkein turhankin helposti. Melee-taistelusysteemi on sen sijaan mielestäni yksi pelin toimivimmista ratkaisuista. Tappelu on varsin suoraviivaista ja yksinkertaista, mutta silti säilyy tunne, että kyse ei ole silkasta hiirennapin hakkaamisesta.
Muuten hyvä, mutta kesken
Gothic 3 on näin arvostelijan kannalta hieman ristiriitainen pelijulkaisu. Se on parhaimmillaan erittäin viihdyttävä ja tunnelmallinen seikkailupeli, mutta pahimmillaan sen tekniset ongelmat saavat pelaajan raastamaan hiukset päästään. Mikäli peli olisi julkaistu täysin toimivana, voin taata, että antamani pistemäärä olisi tältä istumalta ollut kymmenen pistettä suurempi. Bugit ja pelin kaatuilu syövät kuitenkin niin isolla kädellä pelitunnelmaa, että niitä ei vain voi katsoa läpi sormien. Pelistä on kuitenkin mahdollista saada todella paljon irti, jos ajoittaisen toimimattomuuden antaa anteeksi. Etenkin jos Oblivion on jo hakattu läpi riittävän moneen otteeseen, tai jos mainittu peli ei ollut kaikilta osin sitä mitä olisi toivonut, on Gothic 3:lla varmasti paljon annettavaa. Muistakaa vain ottaa ne laitevaatimukset ihan tosissaan, etenkin muistin osalta. Mikäli peliin joskus tulevaisuudessa julkaistaan sellainen korjaustiedosto, että bugeista päästään eroon, voi Gothic 3:ea suositella ilman muuta kenelle tahansa hyvän ja laajan fantasiaseikkailun ystäville.
Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net
Gothic 3 -demo
Arvostelija:
Jarkko Rotstén
