Peliplaneetta.net :: Arvostelut

Ruotsalainen Simbin on sydäntä lämmittävä esimerkki yhteisöstä, joka on kehittynyt nopeassa tahdissa genrensä puitteissa varteenotettavaksi peliyhtiöksi. Elokuvabisneksen luonne on muuttunut jo pidemmän aikaa riskien minimoinnin kautta tapahtuvaan taloudellisen voiton tavoitteluun, joka siivilöi innovatiivisuutta ja rohkeita kokeiluja. Samaa laskelmointia on myös pelialalla, mikä ei ainakaan helpota marginaalipelien tekoa. Puhumattakaan konsolien tehojen nousun tuomasta kilpailusta. Näistä syistä jätänkin tänään ruotsalaisvitsit rauhaan ja nostan hattua tälle intohimoiselle porukalle, joka on tehnyt suhteellisen pienin resurssein taas kerran hienon kilpa-ajosimulaation, joka tuo monille lapsuuden päiväunet todeksi.

Syksyllä 2006 GTR 2 on eräs parhaista kilpa-ajosimulaatiosta, mitä on tarjolla. Se on keimailevan kaunis ja opettavainen, mutta sillä on ankara pimeä puolensa, jos sitä ei tartu päättäväisesti sarvista ja edes yritä kesyttää. GTR 2 ei ole pelkästään piinkova kilpa-ajosimulaatio, vaan siitä saa vaikeustasoa säätämällä myös vauhdikasta viihdettä arkademaisempaan menoon. Simufriikeille tiedoksi, että peliin saa netistä myös fysiikan mallinnusta laajentavia lisäosia, jolloin esim. auton kulma ilmanvastukseen nähden vaikuttaa tarkemmin.

Ajettavaa Hangosta Ivaloon

Ajaessa tulee välillä pirun kuuma!

GTR 2 sisältää useita pelimoodeja, kuten autokoulun, vapaan harjoittelun sekä aika-ajon. Edellä mainittujen koluamisen jälkeen on hyvä testata miten taidot riittävät kisaviikonloppuun, mestaruussaraan tai jopa 24 tunnin mahtikisaan. Tietoisku: myös ajopeleissä on tietty etenemisjärjestys, jotta niistä saa parhaan hyödyn irti. GTR 2:n tallista löytyy kasapäin maailman kauneimpia urheiluautomerkkejä, kuten mm. Ferrari, Porsche, Lamborghini, BMW jne. Jokaiselle löytyy varmastikin se oma suosikki. GTR 2 matkii aitoa FIA GT -sarjaa kausilta 2003 ja 2004 sekä sisältää aidot FIA GT -sarjan autot ja radat. Pähkinänkuoressa pelistä löytyy mm. 144 eri autoa (GT ja NGT sarjat), 34 ratavariaatiota, ajokoulu, aika-ajot, kisaviikonloppu, 24 tunnin kisa, mestaruussarjat ja moninpeli. Pelattavaa riittää siis todella pitkäksi aikaa. GTR 2 tarjoaa eritasoisia ajoapuja ja tasoja (Novice, Semi-Pro, Simulation), joilla näppäimistölläkin ajaminen onnistuu. Niin kuin suurin osa tästä pohjoisesta moottoriurheilukansasta osaa päätelläkin, on näppäimistöllä ajamisessa kuitenkin kyse hieman samasta asiasta kuin laittaisi Janne Ahosen mäkihyppäämään vesisuksilla lentomäestä; se onnistuu jotenkuten, mutta aidoilla varusteilla pääsee varmasti pidemmälle.

Autokoululeipomo Häkkinen

Peliin on sisällytetty opastusosio, jota kutsutaan autokouluksi (Driving school). Autokoulun ideana on opettaa perusasiat nopeasti ajamisesta, jottei tarvitsisi kyynelehtiä vuolaasti telemetriatietojen äärellä. Autokoulu tarjoaa haastetta jokaiselle taitotasolle. Se kannattaa ehdottomasti käydä läpi jo pelkästään sen viihdearvon takia. Eteneminen on toteutettu vapaavalintaiseksi ilman turhautumisen pelkoa. Jos jokin haaste ei tunnu luonnistuvan, voi sen yli hypätä ja yrittää jotain muuta haastetta. Eräänlainen minipeli siis. Aloittelijoiden ja miksei kokeneempienkin kuskien on hyvä harjoittaa jarrutus-, kiihdytys- ja kaartamistaitojaan, varsinkin ennen nettikisoihin menoa. Itse harjoitustilanteessa ajolinjan väri ja linja opettaa ajamaan oikein: ajolinjan muuttuessa punaiseksi pitää jarruttaa ja sinisellä kiihdyttää. Haasteiden menestyksekkäästä hinkkaamisesta aukeaa myös uusia minimestaruussarjoja (lue: lisää offline-pelattavaa).

Ajaminen on hauskaa

Itse ajaminen, eli koko homman pihvi on toteutettu varmalla otteella ilman mitään suurempia akilleen kantapäitä. Jonkin verran ajosimulaatioita pelanneena tulee tuntuma, ettei GTR 2 ole ajettavuudeltaan sieltä simujen vaikeimmasta päästä. Tämä saattaa johtua niin mallinnettavien ajokkien realistisesta luonteesta kuin pelin fysiikan mallinnuksesta. Ei pidä ymmärtää, ettei ajaminen olisi haasteellista, mutta oppimiskäyrän pitäisi olla suhteellisen lyhyt. Ohjaamonäkymästä ajettaessa peli antaa hyvän responssin auton jousitukseen liikkeisiin, kanttaraeihin ja muihin radan pomppuihin. GTR 2:n selkeä ylpeilyn aihe on auton mekaaniikan kulumisen onnistunut mallintaminen kisan edetessä. Auton tuntuma muuttuu pitkässä kisassa selvästi, jolloin ajotyyliä pitää muuttaa sen mukaan mikä mekaaninen osa autossa on kulunut. Renkaiden kuluminen ja ylikuumeneminen aiheuttaa esimerkiksi auton liukumisen jossain tietyssä kurvissa, jonka uusilla renkailla pystyisi huoletta naulaamaan kaasu pohjassa. Tämä tuo kilpailuihin yllättäviä tilanteita. Kulumisesta aiheutuvat virhearviot antavat saumaa pelin tekoälylle, joka rankaisee välittömästi virheistä, joten peilejä kannattaa vilkuilla. Yksinpelissä palkintopallille pääseminen vaatii keskittymistä ja taitoa, mikä on hyvä tai huono asia, riippuen lopulta pelaajan suhtautumisesta asiaan. Myös dynaaminen sää luo aivan uuden meiningin, sillä tuttu ajotapa muuttuu aivan täysin erilaiseksi, ja vaikka mennään hieman hitaammin, refleksit kiristyvät äärimmilleen, sillä kovalla sateella auto on koko ajan lähdössä enemmän tai vähemmän lapasesta.

Koneromantiikka kukoistakoon

Nolouden huipentuma vai edellä ajavan spinnaus?

Peijakas sentään. Pelin autot on mallinnettu niin nätisti, että suorilla saattaa jäädä ihailemaan edellä ajavan kilpurin kauniita linjoja. Radan ympäristö, efektit sekä tietysti autot ja muut graafiset puitteet ovat huolella viimeisteltyjä. Etenkin Span rata on öiseen aikaan lähes maaginen kaunis kokemus. Visuaalisen puolen hienoudesta maksetaan tietysti konetehoissa. Täydet herkut päällä peli on innostavan hyvän näköinen, mutta vaatii tämän hetken peruskoneelta suhteellisen paljon. Pelin saa kyllä pyörimään sujuvasti ja ihan tyydyttävän näköisenä madaltamalla hieman graafisia asetuksia.

Pelin tunnelma on parhaimmillaan hyvin vahva ja se pääsee oikeuksiinsa ajettaessa juuri ohjaamonäkymästä, koska ohjaamonäkymä on myös jokaisella autolla tietysti sen aitoa esikuvaansa imitoiva. Myös moottoriäänet ovat tykimmillään juuri ohjaamosta ajettuna. GTR 2 näyttää todella kauniilta paitsi tietysti autojen mallinnuksen, myös radan ja sen oheisrakennusten osalta. Erilaiset visuaaliset efektit vaikuttuvat myös ajamiseen. Häikäisevä aurinko (kuin Rally Trophyssä) liikkuu kisan aikana ja saattaa täten vaikuttaa joillain kuskeilla ajoitukseen. Hiekalla käynti nostattaa takaa tuleville helposti pölypilven, jonka läpi ajaessa ei voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Autojen moottorit räjähtelevät, jos niitä rääkkää liikaa. Tällöin edellä ajavan auton savuttaminen voi häiritä pahastikin omaa ajoa, koska näkyvyys kärsii.

Tekninen nypläystaivas

Pienien yksityiskohtien ystäville pelistä löytyy tietenkin auton säätöön tarvittavia muuttujia kahden sivun verran. Onneksi pelaajat voivat itse lähettää ja imuroida säätöjä pelin netissä toimivaan tiedostopalvelimeen. Itse tein niin, että otin jonkun toisen pelaajan palvelimelle lisäämät säädöt, ja hieman viritin niitä omaan makuun. Pelin telemetriatietoja voi käyttää asentamalla peliin integroituvan Motec-telemetriaohjelmiston, jota käytetään lähes kaikissa tosielämän autourheiluluokissa, mukaan lukien Formula 1. Telemetriaohjelmistolla voi vertailla omaa kierrostaan jonkin toiseen kierrokseen ja löytää ongelmakohdat omasta ajamisesta. Suuri pettymys on, ettei peli sisällä syvällisempää kuskistatistiikkaa, sisään rakennettuja ajoturnauksia tai muuta syvällisempää koukutusta.

Katso GTR 2 -traileri!

GTR 2 kisat internetin välityksellä

Pelin syvin olemus on Internetissä, jossa siis pääsee ajamaan erittäin jouhevasti muita ihmiskilpailijoita vastaan. Tässä erään nettikisan tarina.

Hockenheimin sää on kirkas ja rata tuntuu nopealta. Puolen tunnin aika-ajojen aikana piiskasin Lamborghini Murcielago R-GT:ni lähtösijalle 5 (22 autoa yhteensä), johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Minulla on kaksi minuuttia aikaa tehdä päätöksiä kilpastrategiastani ja autoni säädöistä. Kierroksia on yhteensä 20 ja bensatankin koko rajoitettu palvelinasetuksella maksimissaan 14 kierroksen bensamäärään. Varikkopysähdys on siis pakko tehdä ennen pitkää. Hmm... Panostaisinko alkuun pehmeillä renkailla ja kevyemmällä autolla, ja vaihtaisin sitten kovemmat renkaat. Toiselle stintille ottaisin painavamman bensalastin viimeisten 12 kierroksen ajaksi. Se kuulostaa hyvältä. Lähtötilanteessa on aina niin paljon kuhinaa, että haluan pitää takaa tulijat mielellään takana ja yrittää ujuttaa Lamboani heti kärkijoukon tempoon.

Sisältä ohi ja sassiin.
Vihreät valot syttyvät ja samassa päästän ratin napista kytkimen pois päältä. Yli 20 auton moottorien ulina on huumaavaa kuultavaa. En kuule tarkkaan autoni ääniä ja osin tästä syystä takarenkaani alkavat sutia. Auto on juuri lähdössä käsistä, kun ehdin viime hetkellä hieman nostaa kaasua ja vaihtaa kakkoselle. Menetän kokemattoman lähtöni takia kaksi sijaa, mutta saan kohtuullisen paikan letkassa tullessamme ensimmäiseen kurviin.

Kärkiporukka on yleensä rauhallisempaa alussa, jottei keneltäkään vain menisi kisa sivu suun töpeksinnän takia. Peileistä näen kauhukseni spinnaavia autoja ja savua, jolloin päällimmäisenä ajatuksena on päästä äkkiä pois alta. Lyön kaasun pohjaan ja käväisen tarkoituksella hieman radan ulkopuolella. Ensimmäiset kierrokset otan varovasti renkaita lämmitellen, mutta jo kolmannella kierroksella pääsen sekunnin päähän aika-ajossa ajamastani ajasta. Takaa minut lähdössä ohittanut - nimestä päätellen saksalaiskuski - ei ole päässyt niin hyvin nopeasti vauhtiin. Muutaman kierroksen päästä jätän pitkän suoran päätteeksi jarrutukseni himpun verran myöhemmälle, jolloin ohitan hänet pitkän suoran jatkeena tulevassa hitaassa oikeassa. Otan pikkuhiljaa kiinni alkuperäistä sijaani viisi. Kierros ennen pakollista varikkokäyntiäni teen ohituksen tismalleen samassa paikassa samalla tavalla ja otan alkuperäisen lähtöpaikkani takaisin.

Varikkokäyntini onnistuminen on jännittänyt jo kierroksia etukäteen, mutta nyt on jo aika ilmoittaa varikkoväelle, että ratsua ollaan tuomassa pikavisiitille pilttuuseen. Varikkosuoran nopeusrajoitus on armoton, joten kierroslukurajoitin pitää olla päällä tismalleen ennen valkoista viivaa. Ajan varikkotiimini luo, jolloin tankkaus ja renkaiden vaihto voi alkaa. Pureskelen vimmatusti kynsiäni, koska radalla ohi menevien autojen määrä alkaa hermostuttaa - "vauhtia nyt", ajattelen! Nyt pitää olla nopeasti hereillä ja tykittää hyviä kierrosaikoja, jotta pääsen minut ohittaneiden ohi, kun on heidän vuoronsa tulla takaisin varikolta radalle. Lopulta pääsen takaisin radalle, mutta auto tuntuukin hieman erilaiselta. Päätän ottaa kierroksen rauhallisesti ja tunnustella tuntumaa. Ensimmäinen kierros hieman kankeammalla autolla alkaa tuntua jo paremmalta. Toisella kierroksella pääsuoran jälkeisessä nelosvaihteen oikeassa lyön kaasun ahnaasti pohjaan ja tunnen kuinka kylmien renkaiden kannattelema perä alkaa luisumaan irti tiestä vasemmalle ja auton nokka kaartaa oikealle. Suustani ehtii päästä vain kauhuisa "AAAAAAAAAAA"-huuto, kun istun matkustajana ratavallin lähestyessä. Se oli tällä kertaa yksinkertaisesti siinä. Vasen eturengas irtoaa ja moottori ei enää käynnisty. Minut yllättää, ettei asia potuta suuremmin, vaan jään kiehtoutuneena pohtimaan kyseiseen tapahtumaan johtaneita syitä, sillä olinhan ajanut saman kurvin monta kertaa aiemmin samaan tapaan. Syyksi selviää, hieman liian suuri pomppu kanttarista yhdistettynä kylmiin renkaisiin.

Kilpa-ajossa on oleellista latistaa, ja tarpeen tullen korostaa omia ahneuden tuntemuksiaan. Parhaiten pärjäävät viileät ja laskelmoivat tyypit, jotka eivät tarvitse hurmostilaa ollakseen tasaisesti nopeita. Se tulee kokemuksen myötä tai sellaiseksi synnytään, esimerkkinä eräs suomalainen F1-kuski. Juuri tämä autenttisuuden tuoma säälimättömyys ja tietotaitovaatimus jotenkin kiehtoo, sillä GTR 2 antaa reilusti haasteellisia tekijöitä, jotka voi tehdä paremmin kuin takana tuleva. GTR 2 on hieman haasteellinen tekele, mutta juju onkin juuri siinä, että mitä enemmän ajamista oppii, kasvaa pelistä saatu nautinto samassa suhteessa.

Daniel Borek
Peliplaneetta.net