Vuonna 2003 pelimaailma tykästyi isosti Brian Reynoldsin (Civilization 2, Alpha Centauri) suunnittelemaan Rise of Nations -reaaliaikastrategiapeliin. Vaikka julkaisu ei sinänsä mitään uutta genreen tuonutkaan, oli se kuitenkin pelitalolle keskisuuri menestys. Jos ei nyt aivan suoraa, niin vähintäänkin henkistä jatkoa sarjaan on nyt tarjolla Rise of Legends -nimeä kantavan pelin muodossa. Tällä kertaa maailmaa ei valloitetakaan samoin tavanomaisin keinoin, kuin kansakuntien nousussa aikoinaan. Pelin maailma on muuttunut suunnittelijan pöydällä huomattavasti aiempaa mielikuvituksekkaammaksi. Tällä kertaa ei perinteisiä panssarivaunuja nähdä, saati tavallisia sotajoukkoja noin muutenkaan. Sen sijaan armeija koostuu muun muassa höyrykäyttöisistä lentohärveleistä ja kellopelisotilaista. Ja tässä se taas nähdään - vanhalla idealla voi ratsastaa onnistuneen näyttävästi, kunhan vain hieman on viitsitty nähdä vaivaa uusien puitteiden ideoimiseen.
Pussillinen vanhoja
 |
| Kirjaimellisesti: TULTA! |
Minä se jaksan aina toitottaa niiden uusien ja innovatiivisten ideoiden perään peleissä. Ehkä sitä vain on vuosien varrella nähnyt ne samat vanhat jutut jo riittävän monta kertaa. Jotakin uutta yksinkertaisesti jää yleensä kaipaamaan, tai muuten pelikokemus on helposti kovin kuivakka. Vaan enpä sano, etteikö vanhakin suola voisi maistua välillä suorastaan herkulliselta, kuten esimerkiksi Rise of Legendsin kohdalla. Pienenkään miettimisen jälkeen pelin ytimessä ei ennen näkemättömiä uudistuksia ole, mutta silti pelistä löytyy yllättävän paljon imua ja tunnelmaa. Sinänsä, kun näitä viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistuja RTS-sotapelejä sillä silmällä tutkailee, voitaisiin melkeinpä sanoa, että Dune II oli aikoinaan koko lailla täydellinen RTS-peli. Samalla periaatteella toimii myös hyvin pitkälti Rise of Legends - rakennetaan tukikohtaa, koulutetaan sotajoukkoja, kerätään (niukkoja) luonnonvaroja, vallataan vihollisen tukikohtia ja niin edelleen. Mitäpä muuta sitä tosiaikastrategisti kaipaakaan?
 |
| Vanha kehno hyökii väkisin maan alta. |
Siinä missä Rise of Legendsistä löytyy aimo nippu vuosien varrella hyviksi todettuja ratkaisuja, on siinä myös samoja, kautta aikojen kyseisen genren pelejä vaivanneita ongelmia. Esimerkiksi taisteluissa pärjää edelleen kaikkein parhaiten silkalla massalla, eikä sotiminen juuri sen kummempaa strategiaa vaadi. Varsinainen sotatilanne on kuitenkin yleensä sen verran kaoottinen, että yksittäisten solttujen ohjastaminen kaiken sen hässäkän keskellä on vähintäänkin turhaa. Erityisesti suuremman legioonan koossa pitäminen on jo valmiiksi riittävän hankalaa, kun kameraa ei saa ruuvattua riittävän ylös, että kaikkia yksiköitä saisi edes ruudulle samanaikaisesti. Yksiköiden tekoäly on onneksi sen verran fiksu, että pikku-ukot osaavat omin päinkin valita sopivan vastustajan.
Maksulliset sankarit
 |
| Talvella Talikkalan markkinoilla... |
Rise of Legendsin visuaalinen ilme on suorastaan piristävä. Pelin fantasiamaailma on varsin hyvin suunniteltu ja kaikenlaiset oudot koneet luovat omaa hieman outoa tunnelmaansa. Pelialueet ovat myös sopivan laajoja. Erilaisia taisteluskenaarioita taas ei ole aivan loputonta määrää. Välillä saa tahkota kolmekin kertaa peräkkäin täsmälleen samoja kenttiä, vain hieman erilaisilla taustatarinoilla. Onneksi kaikki tehtävät eivät kuitenkaan ole yhtä geneerisiä. Joukossa on paljon juonellisiakin tehtäviä, joiden maasto on toteutettu juuri nimenomaisia tehtäviä silmällä pitäen.
Pelin kolme eri maailmaa eroavat tunnelmaltaan yllättävän paljon. Vincin mekaaninen maailma on täynnä erilaisia koneita, kun Alinin aavikoituneessa kuningaskunnassa puolestaan pelataan melko pitkälti muinaisten yliluonnollisten voimien ehdoilla. Viimeinen maailma, jumalainen Cuotl, taas on täynnä yllätyksiä sekä vahvaa mystiikkaa.
 |
| Fenix-lintu lyö tulta. |
Vaikeusasteita ei ole oikein mietitty aivan loppuun asti. Etenkin helpoimmalla tasolla läheskään kaikkia ominaisuuksia ei tule käytettyä, kun ei tarvitse. Etenkin sinänsä mielenkiintoisia sankarihahmoja ei tule manattua esiin, kun ne tuppaavat maksamaan yleensä kosolti, ja käytännön hyöty jää kuitenkin helposti vähäiseksi. Sankarit ovat kuitenkin pelissä juonen kannalta varsinaisia avainhahmoja, mutta niistä ei oteta irti läheskään niin paljon kuin olisi mahdollista. Tavallisetkin sotajoukot kykenevät melko helposti kyykyttämään vihollista miten päin tahansa. Samoin kaikkein järeimpiä koneita ei tule teetettyä, kun niidenkin tekemiseen kuluu lähinnä aikaa ja resursseja. Joissain kentissä ilmaherruuden saavuttaminen lentävillä yksiköillä johtaa monesti siihen, että vihollisella ei ole oikein mitään mahdollisuuksia puolustautua. Onkin ehdottomasti suositeltavaa lisätä vaikeustasoa heti alkuunsa, sillä nyrkkisääntönä voisi pitää, että jos on koskaan RTS-sotapelejä pelannut, on Rise of Legendsiin todella helppo päästä sisään. Toisaalta taas keskivaikealla tasolla kokenutkin naksuttelija joutui välillä todellisiin vaikeuksiin. Kun mitään "siltä väliltä"-tasoa ei löydy, menee touhu helposti edestakaiseksi räpeltämiseksi.
 |
| Still got the blues. |
Graafisesti Rise of Legends on ihan näyttävä, etenkin jos ruutua katsoo hieman silmät sirrillään. Lähemmäksi zoomattaessa tekstuurit paljastuvat rupuisehkoiksi ja objektit varsin vähätasoisiksi. Tämä on kuitenkin niin sanotusti nykyaikaisempi ratkaisu - hinta joka on maksettava siirryttäessä wanhasta kunnon 2D:stä kolmiulotteiseen maailmaan. Ruudulla liikkuminen toimii kuitenkin oikein sujuvasti, ja pelattavuus noin ylipäätäänkin on koko lailla kohdallaan. Myös erilaiset visuaaliset tehosteet ovat asiaankuuluvan näyttäviä. Pelin ääniosasto on varsin kunnossa. Eeppinen ja kaunis taustamusiikki sopii tilanteisiin mainiosti, jos kohta ei jääkään päähän soimaan - eipä taustamusiikin toisaalta tarvitsekaan. Välivideoiden puhenäyttely nyt ei aivan hollywood-tasoa ole, mutta ajaa kyllä asiansa.
Arvostelijan arki
Myönnän auliisti, että tämän pelin arvioiminen kesti allekirjoittaneelta todella kauan. Rise of Legends on jollakin tavalla ristiriitainen julkaisu. Vaikka se sisältää omalaatuisen mytologian ja visuaalisesti se on tavallaan omanlaisensa, tuntui silti siltä, että kyseisestä pelistä on hirveän hankalaa kirjoittaa arvostelua, joka ei mukailisi täydellisesti niitä kaikkia kolmea sataa muuta RTS-sotapelin arvostelua. Helppoahan tämäkin arvio olisi tehdä, jos peli olisi armottoman huono, tai vaikkapa hillittömän hyvä. Vaan kun pelin hyvyysfaktori ylittää kyllä reippaasti keskitason, mutta ei toisaalta yllä aivan huippupelien tasollekaan, on tehtäväni suoraan sanottuna viheliäinen. Siispä päätänkin arvosteluni suunnilleen pahimpaan klisheeseen, mihin peliarvostelija vain voi sortua: Mikäli olet suuri tosiaikanaksuttelupelien ystävä, voin vilpittömästi suositella hankkimaan Rise of Nations: Rise of Legends -pelin.
Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net
Rise of Nations: Rise of Legends -demo
Arvostelija:
Jarkko Rotstén
