Getting up tarkoittaa graffitin tai tägin maalaamista seinään tai muuhun näkyvään pintaan. Se tarkoittaa myös nousemista, ja näistä molemmista Marc Ecko's Getting Upissa on kysymys. New Radiuksen ghetoissa asuminen ei ole järin mieltä ylentävää, kun vandaalit vaanivat kujilla ja olot ovat muutenkin kurjat. Muuan Trane -taiteilijanimeä kantava nuorukainen on kyllästynyt yhteiskunnan välinpitämättömyyteen ja keksii graffititaiteen olevan yksi keino lähettää päättäjille näkyviä viestejä. Kyseessä ei siis ole mitään päätöntä seinien tussailua tai maalipurkin ravistelua, vaan pohjalla on ehtaa yhteiskunnallista sanomaa. Trane ei kuitenkaan ole kulmakunnan ainoa maalari, vaan kaupungin nimekkäimmän graffitiartistin tittelistä käy raakaa kisaa useita herkistä taiteilijoista koostuvaa jengiä. Kilpailussa ei keinoja kaihdeta. Nyrkit ja kakkosneloset heiluvat, kun herkät taiteilijat ottavat toisistaan mittaa toden teolla. Nuoriso siis haluaa väkivallattoman ja turvallisen naapuruston harjoittamalla keskenään häikäilemätöntä väkivaltaa, ja suttailemalla siinä ohessa seinät täyteen tageja ja graffiteja. Pistää miettimään, eikö?
Maalia pintaan
 |
| Vastapuoli saa nyt aikamoista liekkiä. |
Monesti sanotaan, että hienoimmallakaan karkkikuorrutuksella ei saa peiteltyä muuten haparoivaa toteutusta. En nyt sano, että Getting Upin pelattavuus tai sisältö noin muuten aivan syvältä olisi, mutta köykäinenhän tämä peli on, siitä ei päästä mihinkään. Todelliselle graffitiharrastajalle suurehko määrä aitoja graffiteja ja tageja sekä muutaman legendaarisen anarkistitaiteilijan esiintyminen pelissä saattaa nostaa pelin arvoa paljonkin. Näin peruspelaajan näkökulmasta nämä lähinnä hieman edesauttavat autenttiseen tunnelmaan pääsyä, mutta eivät varsinaisesti järisytä maailmaa. On silti nostettava hattua pelin tekijöille, ja ennen kaikkea sen design-tiimille, sillä kyseessä on kuitenkin yksi ehdottomasti visuaalisesti tyylikkäimmin toteutetuista peleistä tänä vuonna. Seitsemän vuotta kestänyt suunnittelu ei siis ole mennyt aivan harakoille. Grafiikka on yksinkertaisesti todella näyttävää - etenkin hahmojen kasvotekstuurit pistivät tarkistamaan, onko joulupukki tuonut vaivihkaa kaappiin uuden konsolin yön aikana. Kaikesta päätellen pelin työstämiseen on käytetty paljon rahaa, unohtamatta tietenkään tinkimättömän taitavaa työvoimaa. Myös pelin lisensoitua musiikkitarjontaa on mietitty tarkkaan ja hartaasti. Kunnon vanhan koulun hiphop- ja funk-tykitys sopii pelin tunnelmaan kuin lippis päähän. Ääninäyttelijöinä kuullaan varsin laajaa kirjoa tunnettuja näyttelijöitä ja muita kuuluisuuksia. Mukana ovat mm. vanhasta Batman-tv-sarjasta tuttu Adam West sekä räppärit P. Diddy ja Talib Kweli.
 |
| Ei nyt mikään Mona Lisa, mutta taidetta yhtäkaikki. |
Tehtävien sisältö noudattelee useimmiten hyvin yksinkertaista linjaa. Ensin täytyy yleensä teloa seinää rauhassa sutiva kilpailevan jengin edustaja, tai pari. Tämän jälkeen heidän teostensa päälle täytyy suihkauttaa oma näkemys seinätaiteesta pleikkaohjaimen tattia vatkaamalla. Maalaussysteemi toimii paikoitellen ihan mukavasti. Yhtä kohtaa ei saa suihkia liian pitkään tai muuten maalia roiskuu yli. Teos on hyvä saada myös valmiiksi mahdollisimman nopeasti, jotta siitä saisi irti mahdollisimman hyvät bonukset, eivätkä toisaalta toisinaan kortteleita kiertelevät tinanapit huomaisi pelaajan tihutöitä. Välillä tosin valmiiden maalausten päälle maalaamisessa törmäsi ongelmaan, jossa pelaaja ei nähnyt, mikä osa omasta duunista on valmiina ja mikä ei, joten aikaa tuhrautui satunnaiseen sokkona sutimiseen. Pitkin kenttiä on myös ripoteltu pieniä bonus-tehtäviä, jotka eivät useimmiten tarjoa oikein minkäänlaista haastetta. Pelaajan on vaikkapa rustattava tussillaan kahdeksan tägiä tiettyyn seinään.
Kentät eivät ole kovinkaan isoja, ja niissä eteneminen on useimmiten hyvin suoraviivaista. Pelaaja joutuu tosin välillä mikrosekunnin ajan pohtimaan, kuinka kiivetä parinkymmenen metrin korkeuteen toteuttamaan itseään. Iän ikuinen valituksen aihe onkin jälleen kerran se kamera, joka tuntuu välillä tekevän kaikkensa tiputtaakseen pelaajan korkeuksista. Pelin toiminta tapahtuu kolmannesta persoonasta. Kameran käänteleminen on välillä kankeaa, etenkin taistelukohtauksissa ahtailla kujilla.
Vandalismia ja väkivaltaa
 |
| Elämä vilkkaassa suurkaupungissa on kuin yhtä Froggerin pelaamista. |
Pelin taisteluosuudet hoidetaan suurin piirtein perinteisten tappelupelien tapaan. Vastustajat ovat useimmiten kilpailevien jengien edustajia, mutta myös melko sikamaisen väkivaltaisiksi kuvatut virkavallan edustajat tuottavat pelaajalle välillä päänvaivaa. Pelin edetessä Trane oppii myös hieman uusia taisteluliikkeitä. Pääasiassa pelaajan tehtävänä on lähinnä hakata parilla nappulalla ja väistellä ja suojata parilla muulla. Väistely onkin todella tarpeen, sillä etenkin sinivuokkojen sähköpamput tekevät varsin nopeasti ikävää jälkeä. Ottaen huomioon, että pelin pääasiallinen pointti on keskittyä graffitien maalaamiseen, on tappelun määrä mielestäni hieman liioiteltua. Toisaalta taas, kuten jo arvosteluni alkupuolella mainitsin, peli on pelilliseltä sisällöltään kuitenkin niin ohut, että jos taisteluitakin vielä karsittaisiin, ei jäljelle jäisi oikein mitään. Pelin yksitoikkoisuus iski ainakin itseäni kasvoille jo neljän-viiden suoritetun tehtävän jälkeen. Joku hieman erilaisen oikean suoran lisääminen taisteluihin silloin tällöin tai uuden biisin löytäminen mp3-soittimeen ei vielä lisää pelin kiinnostavuutta riittävästi.
Väriä silmään
 |
| Horjahtamista ei suositella putoamisen uhalla. |
Pelin mukana tuleva black book -kirjanen on omiaan lisäämään ehtaan tunnelmaan pääsyä. Siinä selitetään hieman pelin historiaa, sekä raapaistaan hieman graffititaiteen työstämisen pintaa. Marc Ecko's Getting Up: Contents Under Pressure on pitkään ja hartaasti viilattu peli. Audiovisuaalinen toteutus on suorastaan erinomaista ja tunnelma on hyvä. Pelin juonikin on verrattaen kohtuullinen, ottaen huomioon miten surkeita ne peleissä yleensä ottaen ovat. Pelin suunnilleen neljäntoista tunnin kesto on ihan kohdallaan - enempää en jäänyt oikeastaan kaipaamaankaan. Toisaalta montakaan syytä pelata peliä useampaan kertaan läpi ei oikeastaan ole. Läpipeluusta palkitaan uudella kaksinpelattavalla taistelumoodilla, jota ehkä kokeilee kerran, minkä jälkeen sen voi unohtaa. Graffiteista enemmän kiinnostuneet viihtynevät melko varmasti Getting Upin parissa paremmin kuin ne, joille aihe ei ole erityisen järin lähellä sydäntä. Harmi sinänsä, että pitkällisen työstämisen jälkeen näinkin erikoisesta aiheesta tuloksena on kuitenkin vain varsin näyttävä, mutta muuten perin keskiverto toimintapeli.
Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net
 |
Lyhyesti |
Ajatuksia herättävä, tyylikkäällä ulkokuorella koristeltu graffitinmaalauspeli, jossa joutuu myös käyttämään nyrkkejään. |
 |
Hyvää |
- Hieno graafinen design
- Tunnelma osuu kohdalleen
- Tuoreet peli-ideat ovat aina tervetulleita
- Musiikki on ehtaa tavaraa
|
|
 |
Huonoa |
- Alkaa pian toistaa itseään
- Tekoälyn ÄO lähentelee lapsen kengännumeroa
- Kentät ovat varsin pieniä
- Kamera
|
 |
Kävijäarvostelut |
|
 |
English summary |
Marc Ecko is actually best-known as a fashion designer. But that's not nearly all. He is also a graffiti enthusiast and Getting Up: Contents Under Pressure is his newborn baby. Seven years in the making and design, now it's finally ready. It's a cool action game with some puzzle elements. So is it any good then? For starters, the amazingly good looking graphic design caught my eye. All in all, the game looks quite good, as they often tend to do when the console is getting old. The music is excellent, and you can even spot some famous people like P. Diddy and the one and only Batman, Adam West doing the voice acting. Ok, so the game looks and sounds pretty but how about the gameplay itself? The point of the game in a nutshell is to paint graffitis and literally fight for your life to become the most legendary graffiti artist of the city. The puzzle elements I mentioned earlier consist mainly of thinking of how to climb twenty meters up on the wall to leave a bright, colourful painting there. The controls are quite good, although the silly camera tends to try its best to make the character fall from the heights. I'm not quite sure if Getting Up makes the graffiti scene look any better than it actually is, since there's a lot of violence included too. The game mostly consists of fighting and painting, and that got me a bit bored already after a few levels. Although the game looks pretty darn good, it doesn't offer quite enough to do. But if you're really into graffitis, Getting Up is designed just for you. |
Arvostelija:
Jarkko Rotstén
