On tulevaisuus ja jälleen kerran ihmiskunta kurottaa tähtiin. Jupiterin kaukaiselle Ganymede-kuulle on perustettu siirtokunta, eikä aikaakaan, kun uudisasukkaat saavat inhan muukalaisrodun vihat niskoilleen. Ganymeden maankaltaistamisprojekti on vielä vaiheessa, joten pimeä, karu ja sateinen miljöö tarjoaa avaruushirviöiden yllätysinvaasiolle mitä otollisimmat kulissit. Muuan Wesley Tyler on väärin perustein kolonisaation turvallisuuspäällikön virasta kenkää saanut mekaanikko, joka yllättävässä katastrofitilanteessa ottaa hetkeäkään epäröimättä pulssikiväärin kouraansa ja pistää pelaajan ohjastuksessa avaruuden limanuljaskoille luun kurkkuun.
 |
| Tulta munille! Suomipelien tuorein tuttavuus on täyttä toimintaa alusta loppuun. |
Shadowgrounds on jatkuvaa eloonjäämiskamppailua tuhatpäisen hirviölauman kouriin joutuneessa valtavassa, sähkökatkoksen pimentämässä tukikohtakompleksissa. Tehtäväpohjaisesti etenevässä pelissä sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, mutta tosiasiassa juoni on sellainen kuluneimpien kliseiden kavalkadi (tm), että heikompaa hirvittää. Eipä sitä paljon kummoisempaa Shadowgroundsin tyylisessä retroarcade-splatterissa kaipaisikaan - kauttaaltaan innoton ja tasapaksu ääninäyttely tosin syö pelin tunnelmaa ja muutenkin ohuen juonen iskevyyttä rotan lailla. Onneksi muu äänimaailma sentään on kohdillaan.
Kamera katossa
 |
| Pari laseria ampuvaa hämyriäkin on jo tarpeeksi, mutta ovesta tunkee syliin vielä viisi wannabe-alieniakin. |
Nykypäivän FPS-trendin vastaisesti Shadowgroundsin räiskintäpainotteisia pelitapahtumia tiiraillaan piristävästi yläviistosta, äijää juoksutetaan näppikseltä ja tähtäintä siirrellään hiirellä. Meno on mukavan perinteistä, eikä konkaripelaajien muistama Alien Breed voi olla tulematta mieleen. Retrohenkinen kuvakulma ja pelattavuus eivät kuitenkaan tarkoita, että Shadowgrounds näyttäisi jotenkin vanhentuneelta. Itse asiassa todella asialliset valo- ja varjoefektit näyttävät osittain jopa paremmilta kuin esimerkiksi Doom 3:n vastaavat.
Viimeisimpiä shader-efektejä ja bumpmappauksia ei ehkä niin käytetä, mutta Alien-elokuvien henkeen mallinnetut synkän rähjäiset miljööt ja pelaajan taskulampun tahdissa tanssahtelevat varjot saavat pelin näyttämään jos ei nyt hillittömän upealta, niin yllättävän hienolta ainakin. Hirviödesign puolestaan on vähän turhan tavanomaista ja yllätyksetöntä, mutta ulkoasullisesti suurimmat miinukset napsahtavat kuitenkin fysiikkamallinnuksen puutteesta ja osin kankeista animaatioista. Nykypeleissä jo lähes standardiksi muodostunutta motion capture -tekniikkaa ei ole käytetty, ja sen valitettavasti huomaa. Nämä on kuitenkin helppo antaa anteeksi pienellä budjetilla kasaan pistetylle ja halvalle mid-price -suomipelille.
Päivitellään sodan julmuutta
 |
| Jokainen pelin kymmenestä aseesta päivittyy kolmesti, mutta panoksien loputtua automaattisesti seuraavan aseen esille ottaminen on silti selvästi liian vaikeaa. |
Pelin asevalikoima on kunnioitettava. Loppumattomilla kudeilla varustetun peruspyssyn kavereiksi löytyy nopeasti pulssikivääri ja haulikko. Pakollisen minigunin lisäksi mukaan tarttuu myöhemmin niin liekinheitintä, sinkoa, laserkivääriä kuin raidetykkiäkin. Aseita voi myös parantaa tapetuilta vihollisilta saatavilla päivityspaloilla. Hauskalta kuulostava idea on kuitenkin todellisuudessa jätetty harmittavan simppeliksi, sillä valtaosa päivityksistä tarjoaa tylsästi vain tuplavahingon tai suuremman lippaan. Poikkeuksiakin sentään on, kuten kranaatinheittimeen saatava myrkkykaasu, minigunin muuttaminen automaattitykkitorniksi ja raidetykin kimpoilevat luodit. Mutta mikä tärkeintä, aseissa on tarvittavaa potkua ja räiskinnässä on sopivan raivokas meininki. Verta, suolenpätkiä ja muutenkin roisimpaa otetta olisin silti kaivannut hieman enemmän.
 |
| Yritä siinä nyt sitten sihdata liekinheittimellä kun toinen puree kyynärpäätä irti. |
Kenttäsuunnittelussa miellyttää pelialueiden avoimuus, laajuus ja tietynlainen luonnollisuus, jollaista nykypeleissä harvemmin näkee: säpäleiksi ammutusta ikkunasta voi hypätä pihan puolelle, jossa voi vaikka kiertää koko tukikohtakompleksin ja lampsia takapihalla olevaan kivilouhikkoon vain napatakseen sinne tuupertuneen turvamiehen haulikon parempaan talteen. Ahkerasti kenttiä nuuskiva pelaaja palkitaankin monesti itsestään selvimpien etenemisreittien ulkopuolelta löytyvillä panoskätköillä, ensiapupakkauksilla sekä aseilla. Valtava liikkumisenvapaus on putkessa eteneviin liukuhihnaräiskintöihin tottuneelle hämmentävä kokemus, mutta onneksi kätevästä automaattikartasta näkee aina tavoiteltavan kohteen sijainnin ja suuntiman. Ärsyttävänä ominaisuutena pelaajan eteneminen tallentuu vain valtavien pelialueiden väleissä ja elämien loppuessa koko taso pitää aloittaa alusta asti uudelleen.
Yhdistäkäämme voimamme
 |
| Moninpeli parin kaverin kanssa on täyttä rautaa! |
Kuten genreen olennaisesti kuuluu, onnistuu Shadowgroundsissa myös moninpelattava yhteistyömoodi enintään neljällä pelaajalla. Yksi pelaaja pelaa normaalisti näppäimistöllä ja hiirellä, muiden joutuessa tyytymään peliohjaimiin. Ruutua ei jaeta co-op -pelissä osiin, vaan kaikki pelaajat tungetaan samaan kuvaan. Ahdasta on, mutta niin on myös hauskaa: kunhan koneen ääressä on pari kaveria, räjähtää pelin hupifaktori katosta läpi. Muita moninpelimuotoja tai nettipeliä ei löydy, mutta tämäkin tukee onnistuneesti pelin retrotyyliä. Eikä sitä paitsi samalla koneella pelattavia toimintapelejä ole koskaan liikaa.
Shadowgroundsista näkee helposti, että se on pienen jengin suhteellisen rajatulla budjetilla kasaama peli. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma, sillä vaikka tuotantoarvot eivät olekaan luokkaa EA, loistaa peli juuri tärkeimmissä osa-alueissa. Pelin simppeli toiminta on tiivistä, adrenaliinintäytteistä ja addiktoivaa ja etenkin sen hervottoman hupaisa yhteistyömoodi tarjoaa ehdottoman loistavaa mättöä. Kun vielä huomioidaan, että Shadowgroundsia myydään n. 30 euron halpispelinä ja että kyseessä on pelibusineksessa vasta aloittelevan suomalaisen pelitalon rakkaudella väsätty ensimmäinen kaupallinen hengentuote, ei voi kuin suositella sitä kaikille. Ja tätähän ei sitten wareteta - eihän?
Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
