Amerikan Yhdysvallat vastaan Irak ja Afganistan - se on homman nimi RTS-rintaman uusimmassa edustajassa joka niin nimensä kuin pelityylinsä puolesta tuo väistämättä mieleen hieman isomman budjetin uutuuden Act of Warin. Tosin sillä erotuksella että WoS:issa ei rakennella vaan keskitytään listimään terroristeja. Noin muuten näitä pelejä ei oikeastaan kannata mainita edes samana päivänä.
Pelin päähenkilö on nuori merijalkaväen upseeri William Steel, jonka harteilla lepää vaatimattomasti vastuu maailman pelastamisesta talebanien ynnä muiden terroristi-pahisten kynsistä. Taistelua käydään Afganistanin vuoristoissa sekä Irakin aavikoilla ja mukana on myös jokunen kaupunkitaistelu. Pelin lähtökohdat näyttävää paperilla ihan kiintoisalta, vaan mitenkäs se toteutuspuoli sitten käytännössä? Valitettavasti vanha kunnon termi "juosten kustu" nostaa taas varsin vahvasti päätään...
Erittäin sumea logiikka
 |
| Hei jätkät auttakaa! Mä jäin tähän auton ja seinän väliin jumiin! |
Pelin graafinen anti on ihan mukiinmenevää keskitasoa. Erikoistehosteilla ei liiemmin mässäillä mutta säätilan ja vuorokauden vaihtelut toimivat ihan mukavasti. Kaupungit sekä kylät ovat melko pieniä mutta ovat kuitenkin kohtuullisen hyvin suunniteltuja ja sopivat taisteluihin ihan mukavasti. Tai siis sopivisivat jos typerä tekoäly ei haraisi vastaan joka käänteessä. Pelissä kaikkein eniten kesken jäänyt ominaisuus on nimen omaan joukkojen reitinetsimis-rutiini. Komennettaessa yksiköitä liikkeelle ne eivät osaa väistellä toisiaan ja jäävät helposti jumiin sekä kentän irtaimistoon että toisiinsa. Ne jumahtavat ikävästi niin ikään jos niitä yrittää komentaa pelin mielestä mukamas liian ahtaaseen rakoon. Esimerkiksi eräässäkin tehtävässä olisi läpipääsyn kannalta erinomaisen tärkeätä päästä urheilustadionin kohtuullisen kokoisesta ovesta joukkojen kanssa sisään mutta ainakin itselläni kesti suunnilleen viisi minuuttia saada ensimmäinenkin panssarivaunu stadionin sisäpuolelle. Siinä vaiheessa kun seuraava pääsi vihdoin ovesta sisään, edellinen oli jo ehditty lahdata moneen kertaan. Tällainen jos mikä häiritsee pelattavuutta jo siinä määrin että herää kysymys onko tällainen enää edes laillista? Will of Steel on parhaimmillaan avarissa aavikkokentissä joissa ei ole irtaimistoa johon voisi törmäillä.
WoS tarjoaa vain vaivaiset kuusitoista tehtävää joista kahdeksan sijoittuu Afganistaniin ja loput Irakiin. Pelistä kyllä löytyy sekä kamppanja- että single mission -tilat, mutta kappas vain - molemmat sisältävät tasan samat tehtävät joita pääsee suorittaaman single mission -moodissa vain jos kentät saa ensin avattua kamppanjoimalla. Pelistä ei löydy edes tehtäväeditoria, joten tekeminen loppuu käytännössä parin intensiivisen peli-illan jälkeen. Moninpeliäkään ei peliin ei ole siunaantunut joten sekään ei ole pelikokemuksen ikää lisäämässä.
Sodan äänet
 |
| Will of Mad Max |
Ääniosasto on huonon ja keskinkertaisen välimaastosta. Taistelumusiikki elää suurimman osan ajasta aivan omaa elämäänsä, alkaen ja loppuen miten sattuu. Lisäksi joukkojen kommentteihin kyllästyy jo ensimmäisen tehtävän aikana. Itseäni ainakin häiritsi paikoitellen mauttomat "minusta on ihanaa listiä vihollisia" -tyyliset sotahullujen yksiköiden huudahdukset. Lisäksi ärsytyskynnyksen ylitti joukkojen yli-innokkuus ilmoittaa että heitä ammutaan joka kerran kun kiivaan tulitaistelun aikana heitä kohti lentää yksikin luoti. Valitettavasti pelaajan mikrofoniin nakkelemat nasevat "ai jaa hei?" ja "älä hitossa?" -vastakommentit kaikuivat kuuroille korville...
 |
| Voisi kuvitella että tuostakin raosta nyt yksi tankki mahtuisi... |
Ääniohjaus on yllättäen Will of Steelin toimivimpia ominaisuuksia. Pelin mukana toimitettavaan kuulokemikrofoni-yhdistelmään hihkumalla pikku-ukot tottelevat komentoja yllättävän hyvin. Ainoastaan yksinkertainen "move" -komento ei minun suustani ilmeisesti irronnut sillä tavalla kuin pelintekijä olisi halunnut. Jostakin syystä peli ehdotti aina komennoksi joko "Vulcan" tai "Four" tai jotakin muuta mikä ei ollut mitään sinne päinkään - mene ja tiedä sitten kummassa oli enemmän vikaa, pelissä vai ääntämisessäni. Ilmainen headset on tietysti ihan kiva lisä, vaikka mistään hifilaadusta ei tietenkään voidakaan puhua. Oman settini mikrofoni oli ilmeisesti kärsinyt postin käsittelyssä, joten sen ominaisuuksia en syvemmin päässyt testaamaan. Ainakin hieman laadukkaammalla mikrofonilla käskyt välittyivät pääosin niin kuin pitääkin. Kuulokkeet noin muuten tuntuivat kohtuullisen kevyiltä päässä, joten pidemmänkään pelisession aikana korvat eivät välttämättä pahemmin pääse puutumaan.
Mitä jäi käteen?
Ajoittain sitä joutuu törmäämään peleihin joiden julkaisun kanssa on tullut selkeästi aivan hirmuinen hoppu. Will of Steel saa pelaajan välillä vuodattamaan tuskan kyyneleitä toimimattomuudellaan. Pelillä olisi voinut olla potentiaalia ihan kohtuulliseksi viihteeksi mutta tällaisenaan se kompuroi pahemman kerran keskeneräisyyteensä. Vaivaiset 16 tehtävää eivät naurata ketään, varsinkaan niitä jotka ovat pelistään täyden hinnan maksaneet. Tekijät ovat tosin jo ehtineet lupailla päivitystä joka ainakin vähentäisi yksiköiden törmäilyä. Jos korjaustiedosto yhtään peliä parantaa, voitanee lopulliseen arvosanaani lisätä muutaman pisteen. On silti hyvä ottaa huomioon että peli tarvitsisi sisältöä vähintään puolet lisää ollakseen hankkimisen arvoinen. Tällaisenaan ei voi muuta kuin kehoittaa hankkimaan mielummin vast'ikään ilmestyneen Act of War:in josta saa varmasti enemmän vastinetta rahatukulleen.
Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net
Will of Steel -demo
 |
Lyhyesti |
Irakiin ja Afganistaniin sijoittuva täysin keskeneräinen reaaliaikainen sotastrategiapeli. |
 |
Hyvää |
- Ääniohjaus jopa paikoitellen toimii
- Ilmainen kuulokemikrofoni
|
|
 |
Huonoa |
- Keskeneräinen
- Jumittavat yksiköt
- Hillittömän lyhyt
- Nykivä musiikki
|
 |
Kävijäarvostelut |
|
 |
English summary |
Will of Steel is a textbook example of a game that has been released totally unfinished. The pathfinding routine doesn't work at all, which really makes playing the urban missions a pain in the bottom. The voice control is the most working part of the game and the free headset is a nice bonus, although it's not too high quality. There are a total of sixteen missions in the game, with no mission editor or network gaming options. This heavily reduces the game's lifetime, which I would say is about two evenings or so as it stands. The player will fight most of his/her battles against the game engine, not the enemy forces. There should be a patch incoming in the near future that should fix at least the pathfinding problems, but I'd say the game would need at least twice more content to be even worth considering instead of, say, the recent RTS title Act of War which does pretty much everything way much better in all areas, and then some. |
Arvostelija:
Jarkko Rotstén
