Mikäli olisin aiemmin joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut komentamaan taistelusukellusveneen miehistöä, todennäköisesti olisin sullonut itseni suosiolla torpedoputkeen ja alkanut lausua 'Isä meidän' -rukousta. Mutta nyt, pelattuani pari viikkoa Battlefrontin S.C.S. - Dangerous Waters -sotasimulaatiota, osaisin todennäköisesti ohjastaa sukellusveneen lisäksi myös sotilashelikopteria, pommikonetta sekä taistelulaivaa. No, ottaisin silti mielelläni reilun 500-sivuisen manuaalin povitaskuuni, ihan vain kaiken varalta...
 |
| Pelastusliivit esiin! Kohta ei hyvä heilu... |
On se vain virkistävää törmätä kaiken valmiiksi pureskellun tauhkan keskellä välillä peliin joka vaatii todellista paneutumista ja omistautumista jotta läpäisisi ensimmäistäkään tehtävää. Dangerous Watersissa pääsee käskyttämään ja ohjastamaan liutaa erilaista uivaa, sukeltavaa ja lentävää sotakalustoa. Periaatteessa pelaaja voi halutessaan toimia ainoastaan kapteenina ja käskyttää miehistöään, mutta pelaajan voi myös ottaa ohjauksen omiin käsiinsä tai vaikkapa hypätä kansitykin puikkoihin. Ison laivan ohjastaminen satamasta ulkomerelle toikin erehdyttävästi mieleen muinaisen Ports of Call -pelin, josta myönnettäköön nostalgiapisteitä.
Merisodankäynnin ABC
Täsmennettäköön tässä vaiheessa että Dangerous Watersia ei voi suositella sunnuntaistrategisteille. Ensimmäinen yritykseni ohjastaa sukellusvenettä päättyi varsin surkuhupaisasti katkaistuani ensin tutkan antennit jonka jälkeen onnistuin täyttämään periskoopin vedellä. Peli on noviisiasetuksillakin piinallisen vaikea, eikä vaikeammista tasoista edes kannata mainita ennen kuin pelin tiiliskiven paksuisen manuaalin on lukenut vähintään kolme kertaa etu- ja takaperin. Vaikeusasetuksista voi toki klikata päälle toiminnon joka näyttää vihollisyksiköt suoraan kartalla, mutta manuaalikin mainitsee kyseisen toiminnon huijauksena, ja toiminnosta onkin hyötyä lähinnä pelin alkuvaiheessa kun toiminnot eivät ole vielä täysin hallinnassa. Kunnioitettavan paksuisen ohjekirjan lisäksi toiselta peli-CD:ltä löytyy noin tunnin verran opetusvideopätkiä joiden avulla pelin salat aukenevat hieman helpommin. Itse olisin kylläkin toivonut hieman interaktiivisempaa opetusmetodia, mutta toimiipa homma näinkin. Jotta peliä voisi pelata, on kohtuullinen englanninkielen taito käytännössä pakollinen vaatimus. Opetusvideoihin jäi hieman kaipaamaan tekstitystä, sillä puhutut ohjeet menevät kielikorvaltaan harjaantumattomalta helposti ohi korvien. Manuaali löytyy myös CD:ltä PDF-muotoisena, mutta fyysistä manuaalia on toki pelin timmellyksessä rutkasti helpompi tarkastella.
 |
| Perin psykedeelinen tutka. |
Osassa tehtäviä on välillä tulla kiire, jos esimerkiksi pitäisi ohjata samaan aikaa lentokonetta ja räpsiä vihollisen tukikohdasta tiedustelukuvia. Tähän auttaa tietenkin moninpeli, jossa kukin pelaaja voi valita oman tonttinsa aluksesta, tai vaihtoehtoisesti asettua muiden pelaajien vastapuolelle. Moninpelinä Dangerous Waters onkin varmasti parhaimmillaan, sillä vankkumaton realismi yhdistettynä inhimilliseen ihmisvastukseen kuulostaa jo ajatuksena suorastaan sietämättömän hyvältä. Yksinpelillä itse aluksen ohjaaminen on muutamaa tehtävää lukuunottamatta paras jättää AI-miehistön haltuun. Pelin karttanäkymä on minimalistisen informatiivinen ja kertoo juuri sen verran mitä pelaajan on syytä toiminnasta tietää.
Sisäisesti kaunis
Pelin grafiikka ei hätkähdytä, mutta sen karuus ei toisaalta häiritsekään. Grafiikkamoottori on tosin alkukantaisuudestaan huolimatta varsin hidas, etenkin veden heijastuksen ollessa päällä, joten tilpehöörit kannattaa hitaammalla koneella suosiolla kytkeä pois. Ääniefektipuoli luo kaikessa yksinkertaisuudessaan peliin suhteellisen realistinen tunnelman. Jokseenkin mitäänsanomatton taustamusiikki tulee varsin pian kytkettyä pois päältä. Mainittakoon että ääni joka varoittaa lähestyvistä torpedoista on erinomaisen ikävästi korvia riipaiseva, ja pakotti allekirjoittaneen pelaamaan peliä kuulokkeilla, sillä parempi puoliskoni oli muuttua hermoraunioksi aina kyseisesen äänen kilahtaessa kaiuttimista. Annettakoon kuitenkin realismin nimissä tämä pelintekijöille anteeksi, sillä jos torpedo oikeasti alustani kohden syöksyisi, olisin ainakin henkilökohtaisesti vähintäänkin kiitollinen jonkinlaisesta (mielellään äänekkäästä) signaalista. Radioliikenteen ääninäyttely ajaa asiansa, eikä hätkähdytä suuntaan eikä toiseen. Venäläisiä yksiköitä ohjastettaessa radioliikennettä käydään selvyyden vuoksi kuitenkin englannin kielellä, hieman venäläisittäin äänenettynä tietenkin. Yksi pelin mielenkiintoisimmista innovaatioista on komentojen syöttäminen omaa ääntään käyttäen mikrofonin kautta. Äänikomennot toimivat jopa kohtuullisen hyvin, ja kurssin muuttaminen puhumalla lisää pelin realismin tuntua.
Oolannin sota oli kauhia
 |
| Oi Maamme. |
Pelistä löytyy kampanjan lisäksi hieman toistakymmentä erilaista yksittäistä tehtävää. Tehtävät sijoittuvat eri puolille maailmaa - yksi jopa Suomenlahdelle, mikä tietenkin suomalaista peliväkeä ilahduttaa. Tehtävien sisältö on saatu kuulostamaan varsin realistiselta. Toiminta ei suinkaan ole silkkaa torpedointia ja räiskimistä. Yksi pelin kiinnostavimmista osa-alueista onkin tutkasignaalin perusteella aluksen tunnistaminen viholliseksi tai neutraaliksi. Summamutikassa ei siis kannata käydä aluksia upottamaan, vaan ne on syytä tunnistaa joko potkurien määrän tai äänen perusteella - tai sitten yksinkertaisesti visuaalisen kontaktin avulla, jolloin saattaa itse tulla harppuunalla rei'itetyksi. Pelin lukuisien tutkien, tunnistimien ja signaalitulkinnan opettelu vaatii kosolti harjoittelua. Peliin on ujutettu myös tehtäväeditori, joka on varsin suoraviivainen ja yllättävän helposti lähestyttävä. Yksinkertaisia tehtäviä syntyy kädenkäänteessä, ja pelikentän voi valita maailman kartalta. Editori on sama, jota pelintekijät ovat käyttäneet valmiiden tehtävien ja kampanjoiden tekoon, joten käytännössä vain mielikuvitus on rajana omille luomuksille.
 |
| Potkurista aiheutuvat kuplat paljastavat sijainnin. |
Kuten aiemmasta vuodatuksestani voinee havaita, Dangerous Waters ei siis ole kevyt, joka pojan sotapeli johon pääsee kiinni ensimmäisellä pelikerralla. Kyseessä on paljon aikaa ja viitseliäisyyttä vaativa realistisen tarkka simulaatio joka muiden kuin todellisten fanien kannattaa jättää hyllyyn. Genren ystäville pelistä sen sijaan riittää varmasti leikkikenttää vuosikausiksi eteenpäin. Pieni miinus Battlefrontille on annettava pelin jakelun suhteen, sillä Dangerous Watersia ei ilmeisesti tulla näkemään lainkaan kaupan hyllyllä, vaan pelin voi ostaa vain suoraan valmistajan kotisivuilta.
Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net
Dangerous Waters -demo
Arvostelija:
Jarkko Rotstén
