Ai kun lämmittää, että joku vielä muistaa meitä karvan alle kolmekymppisiäkin. Kun Grand Theft Auto uusimmassa osassaan lipsahti jo 90-luvun puolelle, luulin että kasariestetiikka on hylätty ikiajoiksi. Vaan onneksi London Studios marssittaa pikaisesti jatko-osaa - tai lisälevyä, miten vaan - mainiolle karaoke-tuotteelleen, ja sehän suorastaan pursuaa kunnon takatukkamusaa.
 |
| Uutuuspelimoodi Pass the Mic laittaa kansanjoukot liikkeelle. |
Noin muuten käy kaikin puolin jo aluksi ilmi, että pelimekaniikkaan ei ole juuri koskettu. Alkuperäisen
SingStarin työläähkö uramoodi on hylätty, ja sen tilalla ovat Pass the Mic- sekä Duet-pelimuodot. Nimensä mukaisesti uusi osa keskittyy siis ennen kaikkea kimpassa laulamiseen, enimmillään 8 pelaajaa kun voi ottaa osaa näihin kinkereihin.
Aitoa asiaa
 |
| Valikot ovat ennallaan levynkansineen. |
Puitteiltaan SingStar on edelleen omaa luokkaansa muihin markkinoiden karaoke-peleihin verrattuna. Suomalainen Staraoke on lähinnä lapsille suunnattu yksinkertainen PC-peli, jonka kappaleiden taustoista tulee ensimmäisenä mieleen Kummelin Kalevi Härvä. SingStarin biisit taas ovat kaikki alkuperäisiä, videoineen päivineen, kiitos tietenkin Sonyn mediajättiyden. Fiilis laulella näitä originaaliesityksiä on ihan toista kuin jäljitelmien kanssa.
Teknisesti ehdin kehua SingStarin jo edellisen arvostelun yhteydessä, mutta toistettakoon lyhyesti. Paketin mukana tulevat mikrofonit ovat varsin kelvolliset sekä tukevat, ja äänidataa analysoiva ohjelmakin toimii hyvin. Tässä uudessakin versiossa voi korvata videon EyeToy-kameran kuvalla, ja voipa pelaajistakin ottaa kuvat vastustajan henkistä kanttia murentamaan.
Kaksin kaunista, kimpassa kivempaa
 |
| Jokainen leffa jonka sä duunaat, mä tuun kellottaan sua. |
Uudet pelimuodot tarjoilevat lisähupia ennen kaikkea seuraihmisille. Vaikka SingStar kestääkin hetken avautua etenkin ventovieraassa porukassa, on se sitä hauskempaa mitä useampi ottaa hommaan osaa. Jopa 8 pelaajan Pass the Mic onkin mukava kahden joukkueen kilpailu, jossa satunnaiset uhrit laulavat toisiaan vastaan satunnaista kappaletta, voittajan tienatessa pisteen. Saattaisin kuvitella tämän nousevan hitiksi tulevissa uudenvuodenfestiviteeteissä.
Taiteellisia ambitioita elättelevät voivat kokeilla Duet-moodia. Kaikki kappaleet on jaettu kahtia niin, että niitä voi laulaa duettona. Taitavan tyttö- ja poikalaulajan yhdistelmällä homma alkoi jo kuulostaa joltakin, kahden nuottikuuron miehenkin yhdistelmä oli ainakin kaikin tavoin ikimuistoista.
60 tapaa hävetä
 |
| Eikä unohdeta tämän kerran Stock-Aitken-Waterman -annosta. She has been so lucky. |
Pääasiallinen uutuus ovat siis kuitenkin uudet kappaleet. Viime kesän Maroon 5 -suosikkirenkutuksesta edetään Didon, George Michaelin, Spandau Balletin, Cindy Lauperin, The Policen ja kumppaneiden kautta aina Bob Marleyyn asti. Tämän hetken listapoppi on varsin vähän edustettuna, siitäkin suuri osa jotain ei-briteille tyystin tuntematonta huttua, mutta puhdas retrolaatukama tyyliin Duran Duran iskee sen sijaan kuin miljoona volttia kulutusjuhlan aikoihin minuuttaan muodostaneisiin. Lisäksi aiemman levyn ostaneet voivat tuplata karusellin biisivalikoiman heittämällä pesään ykköslevyn, jota voi siis myös pelata Partyn pelimoodeissa. Tällöin kokonaissortimentti on peräti 60 raitaa. Mainiota lisäarvoa vanhoille asiakkaille.
Mainitut muutama nevöhööd-artisti sivuuttaen biisivalinnat ovat siis mainioita. Toki helposti voisi keksiä noin sata oivaa kappaletta lisääkin, mutta tälläkin valikoimalla äänensä huomaa karjuneensa käheäksi ilta toisensa jälkeen. Vaikeustasoakin löytyy ihan riittävästi, pelkkä Easy riitti ainakin minulle ihan mainiosti.
Poppidiggarin vuorisaarna
 |
| Noniin, myönnän erehdykseni. Luulin pitkään, että tässä lauletaan "Nazis alive". |
Halutessaan SingStar Partya voisi kritisoida siitä, että se on periaatteessa sama peli kuin edeltäjänsä. Pari muutosta, olkoonkin että hyvään suuntaan, ovat lähinnä kosmetiikkaa - vaikkei peli täyttä hintaa maksakaan, jos mikit jo omistaa. Toistaiseksi on kuitenkin olemassa aika rajallinen määrä tapoja toteuttaa laulupeliä, ja jo ensimmäinen SingStar osui maaliinsa siinä määrin hyvin, ettei konseptiin kannata kajota pelkän muuttamisen takia. Seuraavalta osalta olisi kylläkin jo lupa toivoa enemmän; ennen kaikkea peli voisi opettaa oikeaa laulutekniikkaa jolloin sitä voisi käyttää kunnolla harjoitteluun eikä aloittelijan äänihuuliin sattuisi läheskään yhtä paljon. Etenkin maittavan lauluvalikoiman vuoksi kuitenkin toivotan tämänkin pläjäyksen erittäin tervetulleeksi; ovathan Simon LeBon ja Sting, elleivät nyt ihan jumalia, niin ainakin jonkinlaisia korkeampia voimia.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
