Hirmuisesti myyneen Driver-sarjan viimeisimmän osan valmistamiseen ja mainostamiseen on pantu paljon pätäkkää. On laajuutta ja yksityiskohtia, on kalliita mainosvideoita ja on ääninäyttelijöitä Hollywoodista saakka. Hätä on valitettavasti tullut housuun ja peli pukattu ilmoille keskeneräisenä: peli bugailee, hidastelee ja kärsii osittain huonosta ohjauksesta, kaiken muun ikävän ohessa. Tämän melkein laatupeliltä vaikuttavan tuotoksen hiomiseen olisi tarvittu vielä monta, monta kuukautta ja ei vain runsaasti hiekkapaperia, vaan myös harvinaisen tehokasta kulmahiomakonetta.
Kyllähän nyt pyssyjä pitää olla
 |
| Huippusalainen pollari elementissään. |
Driv3r on ensisilmäyksellä supistettu Grand Theft Auto 3 huonommalla grafiikalla ja kontrolleilla, ilman oikeaa vapautta ja hyvänä puolena "sympaattisemmalla" päähenkilöllä. Edellisestä osasta tuttu Tanner on rikollisjoukkoihin soluttautuva salakyttä, joka ratkaisee ongelmat ammuskelemalla holtittomasti ja ajelemalla tuhatta ja sataa erinäisillä ajoneuvoilla, kuten moottoripyörillä, veneillä, rekoilla ja perinteisemmillä henkilöautoilla. Tätä harrastetaan kolmessa riittävän erilaisessa kaupungissa.
Pääosassa on kaahailu kuten nimestä voi päätellä, ja pyssyleikit ovatkin mukana vasta ensimmäistä kertaa - minkä kyllä huomaa. Yhtä kehnon ohjauksen kanssa saa harvoin taistella, kuin minkä Driv3r - hemmetin huonosti nimetty Driv3r - jaloitteluosuuksille tarjoaa. Jos väittäisin sitä tönköksi, rasittavaksi ja kelvottomaksi, olisin turhan jalomielinen. Myös animaatiot ovat monesti silkkaa pellehuumoria, sillä esimerkiksi uidessaan Tanner näyttää enemmän elämäntapaintiaanien kanootilta kuin uimarilta. Hupia irtoaa vähäksi aikaa, kun etsii mahdollisimman ahtaan paikan ja alkaa painella kaikkia nappeja summamutikassa. Täydellisen tekoälyttömät viholliset eivät edes hymyilytä.
 |
| Kiilausta kylkeen. |
Puhtaan arcademainen autoilupuoli on hanskassa, ainakin ratteja kuin ruttoa pelkäävän allekirjoittaneen mielestä. Ohjaus on herkänlainen mutta tarkka, eikä sen sisäistämiseen mene kovinkaan kauaa. Tunsin ongelmitta erot erilaisten ajokkien ajotuntumissa, joten veikkaisin että autopelifanaatikot tulevat huomaamaan asian sitäkin paremmin. Yleensä meno on täysin sulavaa ja maistuu aidosti vauhdille, eikä ruudunpäivitys putoa pohjalukemiin kuin harvakseltaan. Valitettavasti harvakseltaan tarkoittaa sitä, että "yhtä harvakseltaan kuin peli näyttää jotain todella hienoa". Toisin sanoen peli hidastelee isoissa kolareissa ja silloin, jos käyttää jalankulkijana ollessaan kranaatinheitintä.
Miehen on tehtävä miehen tehtävä
Kun miehen työnä on sekä rikollispomojen pokkurointi että näiden jallitus, joutuu sitä kaikennäköisten ongelmien eteen. Neste Rally Finlandia lukuun ottamatta peliin on ängetty lähes kaikki mitä autolla voi tehdä, aina hiljaisesta iltapäiväajelusta hätäiseen kaahailuun pitkin jalkakäytäviä, takaa-ajosta takaa-ajajien karistamiseen ja räjähdysten keskellä navigoinnista silkkaan romuralliin. Itseään tehtävät eivät aiheensa puolesta toista, plussaa ja ykkösbonusta siitä.
 |
| Äänivalli rikki vaikka pappatunalla. |
Ongelma vain tahtoo olla se, että suurin osa tehtävistä on rakennettu sanalla sanoen kehnosti. Hyvinä puolina on tietty, kevyenlainen vapaus ja erilaiset ratkaisumallit, mutta kun tehtävät alkavat kulkea tiettyyn suuntaan, kulkevat ne sinne raiteilla. Virheitä ei sallita ja kentät pitää muistaa ulkoa. Vaikka ajokkien hallinta iskostui räpyläkädellekin ja selvää kehitystä tapahtui koko pelikokemukseni aikani, ei tästä tuntunut olevan paljoakaan apua monissa, aivan liian monissa tilanteissa. Puoli senttiä liikaa vasemmalle ja auto osuu kiviseen lyhtypylvääseen - ja koko tehtävä täytyy alkaa alusta, koska takaa-ajettava pääsi pelin mukaan karkuun. Aina ei mokan tarvitse olla edes noin suuri, ja silti peli päättää tehtävän olevan ohi, olipa pelaaja samaa mieltä tai ei.
En voi väittää nauttineeni käytännössä ainoastakaan varsinaisesta juonitehtävästä, en ainakaan kokonaisuutena, vaikka niiden läpäisy liian monen kokeilukerran jälkeen taatun tyydyttävältä tuntuikin. Äkkikuolemat ja muut kertaheitolla tapahtuvat pysäytykset ovat aivan liian yleisiä, jotta ne voisi antaa anteeksi. Pelin ostoa harkitsevien on syytä omistaa teräshermot: vaahtomuovisilla en pärjännyt kuin puoleen väliin saakka. Siitä eteenpäin huijauskoodit olivat ahkerassa käytössä yleisen mielenterveyteni tähden.
Simaa sunnuntaikuskille
 |
| Sukkana läpi katsastuksesta. |
Täysin onneton Driv3r ei ole kahdesta syystä. Ensinnäkin, tarjoavat sen ylimääräiset pelimuodot aikalailla hilpeää aivot nollaan viihdettä. Ajopelit-osiossa pääsee harrastamaan kaikenlaista kaahailua - sekä samoja että uusia pelimuotoja pääpeliin nähden - ilman turhautumista ja pakkoa pelata peliä ennalta määrätyssä järjestyksessä. Vapaassa ajelussa voi puolestaan tutkiskella kaupunkeja kaikessa rauhassa, tai vaikkapa pistää pystyyn järjettömän kaaoksen, joko poliiseja vastaan tai kokonaan ilman heitä.
Toinen syy on samalla syy siihen, miksi nämä ylimääräiset pelit ovat erityisen hauskoja: ajokit hajoavat todella yksityiskohtaisesti ja komeasti. Silkkana romurallina homma toimii erittäin hyvin, ainakin tiettyyn turtumispisteeseen saakka. Ikkunat ja ajovalot voi ampua rikki ja renkaat puhki, luodinreiät jäävät peltiin, autot rutistuvat ja lytistyvät komeasti, palaset irtoilevat ja voivat jäädä roikkumaan ja rämisemään, olipa kyse puskureista, konepelleistä tai ovista. Kun savu nousee konepellin alta ja puskuri roikkuu purkan varassa ja ohjaus on epäkunnossa, koska yksi rengas on irronnut kokonaan, ei mikään ole hilpeämpää kuin jäädä jykevän rekan alle ja/tai syöksyä vahingossa meren syleilyyn. Vaikka pelistä bugeja - ja myös grafiikka sellaisia - löytyykin, eivät ne liittyneet huomatakseni romuttumiseen.
 |
| Oscar-pysti tulossa, sanokaa minun sanoneen. |
Riehumalla riehumisen, joka ei tunnu lähimainkaan yhtä vastenmieliseltä kuin Grand Theft Autoissa, kruunaa ehdottomasti mahdollisuus tehdä omia elokuvia. Kun kenttä on pelattu, pääsee sitä katsomaan uusintana, ja uusinnassa saa itse valita kamerakulmat ja vaikkapa lisätä hidastuksen tehosteeksi siihen komeimpaan ketjukolariin. Bugitkaan eivät haittaa: jos oma auto kelluu hölmösti veden päällä ja poliisit ampuvat toisiaan selkään, on se suomennettuna erinomaista materiaalia hupaisaan lyhytelokuvaan. Laiskoja ihmisiä varten tarjotaan myös automaattista vaihtoehtoa, jossa pleikkari tyrii kamerakulmat oman mielensä mukaan. Lopputuloksen voi tallentaa muistikortille, ja jos omistat Xbox-version, voit vaihdella videoita Liven välityksellä. Kyseessä on yllättävän hilpeä ohjelmalelu muutamaksi illaksi.
Autuutta aikaisintaan alelaarista
Hilpeä ohjelmalelu...? Muutamaksi illaksi...? Tuo lause kuvaa itse asiassa koko peliä enemmän kuin hyvin. Perinteinen kampanja ei tarjonnut oikeastaan muuta kuin asiallista tietokonegrafiikkaa välivideoissa, tavanomaista rutkasti paremmat ääninäyttelijät (jaa, tähänkös söpökki Michelle Rodriguez on aikaansa tuhlannut) ja rutkasti ärräpäitä ja hampaiden kiristelyä. Puhtaana leluna Driv3r viihdyttää kuitenkin aikansa. Pelissä on oikeat ainekset, mutta ne on sekoitettu paitsi vasemmalla kädellä, myös väärässä suhteessa ja väärässä järjestyksessä. Niinpä lopputulos lässähtää kuin pannukakku.
Jari Peltonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Jari Peltonen
