Need for Speed -pelisarjan uusin tulokas, Need for Speed Underground on ihan sairaan kähee ja pähee peli. Se on kaikessa ylilyövässä katu-uskottavuudessaan ja veret seisauttavassa viileydessään hämmentävä kokemus. NFS-pelisarjan tavaramerkkinä pitkään olleet poliisitakaa-ajot ovat saaneet väistyä nykyajan nuorisoon uppoavan Fast and Furious- ja Fastlane-henkisten, neonvaloromantiikalla sekä musiikkivideoestetiikalla kyllästettyjen yöllisten katukisojen tieltä. Pössis on taaki kun gangstapoppi jylisee takakonttisubbareista ja poitsut yrittävät epätoivoisesti tehdä vaikutusta hyvännäköisiin beibeihin ylimodatuilla koslillaan.
Asiallist settii
 |
| Nättien tyttöjen suosio on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin raha ja autot. |
Kaiken kamalan uhoamisen ja värivalotingeltangelin takaa löytyy kuitenkin yllättävänkin mukiinmenevä autopeli. Vaikka Undergroundin alleviivattu asenne, hirvittävä uho ja EA Traxin tarjoama, takakannen tekstien mukaan "rankka" musiikki tekevätkin parhaansa, jotta aikuinen ihminen ei kyseisen pelin parissa viihtyisi, on pääasia, eli ratin takana pitkin yöllisen kaupungin katuja hurjasteleminen hauskaa touhua.
Vaikka yksittäisiä kisojakin voi toki rässiä miten haluaa, tarjoaa ns. Underground-pelimuoto pelin pääasiallisen sisällön. Yli sataan yksittäiseen tapahtumaan jaettu pitkä uramoodi pitää sisällään normaalien rata-ajojen lisäksi paikasta A paikkaan B ajettavia pitkiä etappeja, pudotuskilpailuja sekä erikoisempina virityksinä oikeaoppiseen sladitukseen perustuvia tyylikisoja ja suoraa baanaa pitkin muun liikenteen seassa kaahattavia kiihdytyskisoja. Myös kaikkiin edellä mainittuihin perustuvia pidempiä turnauskokonaisuuksia tulee aina silloin tällöin vastaan. Uusista kisaamisideoista huolimatta pidemmän päälle ainoastaan perinteinen ajaminen on mielekästä, sillä niin kiihdytyskisat kuin sladitusajotkin käyvät yksitoikkoisuudessaan nopeasti puuduttavaksi.
 |
| Kiihdytyskisassa vaihteet täytyy saada silmään juuri oikeaan aikaan. |
Ajot käydään kuvitteellisen suurkaupungin sykkeessä, eikä pelisarjan aikaisemmista osista tuttuja maantiekaahailuja ole mukana lainkaan. Maisemat eivät siis pääse pelin edetessä muuttumaan mihinkään, sillä yhden kaupungin sisälle sijoitetut kilpailut ajetaan poikkeuksetta yöllä neonvalojen loisteessa ja sateen kiiltäväksi kostuttamalla asfaltilla. Kaupungin kaduille ristiin rastiin vedetyt radat käyttävät myös runsaasti toistensa osia, joten samojen mutkien ajamiselta kerta toisensa jälkeen ei voi mitenkään välttyä.
Kerää respektii
 |
| Pitkät hypyt ja messevät mällit näytetään hidastettuna ulkopuolisesta kamerasta. Ominaisuuden saa onneksi kytkettyä pois päältä. |
Kisoja voittamalla kerätään kirjaimellisesti mainetta ja mammonaa, ja ansaitulla käteisellä voi sitten tuunata omaa autoaan mieleisekseen niin pellin alta kuin päältäkin. Tehokkaammat jarrut, paremmat renkaat, enemmän hevosvoimia ja kunnon annos nitroa ovat itsestäänselvyyksiä täydelliseen ajopeliin pyrittäessä, mutta myös gimmojen katseet kääntävä ulkonäkö on tässä pelissä tärkeää. Lähes läpinäkymättömäksi tummennetut lasit, mauttoman järeä pakoputki, megakokoiset spoilerit, asfalttia hiovat helmat, naurettavat kimallemaalit ja vaikkapa värilliset loisteputket auton pohjassa kääntävät varmasti kaupungilla katseita ja pelaaja kerää respektiä. Trendikkäästä joulukuusiautosta ansaitut mainekertoimet nostavat kisassa suoritettavista sladeista, hypyistä, imussa ajamisesta ja täpäristä ohituksista ansaittavia tyylipisteitä, joita puolestaan tarvitaan uusiin autoihin, turnauksiin ja bonusrihkamaan käsiksi pääsemiseen.
Oman auton virittäminen ja personointi on aina peleissä mukavaa, mutta NFSUG:n tapauksessa homma tuntuu tyylipistesysteemin vuoksi liian lineaariselta ja rajoittuneelta. Vaikka ostovoimaa olisi miten, ei uusia ja parempia osia saa ostettua ennen lukittuihin tarvikkeisiin tarvittavan tyylipistemäärän saavuttamista. Toisin sanoen rahaa ei pahemmin kannata säästellä huonoimman mahdollisen koslan hankkimisella, sillä sen vimpanpäälle virittäminen parhailla mahdollisilla osilla ei onnistu. Ja se on todella sääli.
Tää vaatii skillsejä
 |
| Kuvakaappaukset eivät pysty millään tekemään oikeutta NFSUG:n vauhdintunteelle. |
Letkeän arcademaisesti liirailevia autoja on ihan hauska käskyttää, mutta mistään todellisuuden mallinnuksesta ei todellakaan voi puhua. Toisaalta, minkä peli realismissa häviää, voittaa se takaisin silkassa vauhdissa. Meno on vähänkään tykimmillä autoilla päätähuimaavaa ja pahimmillaan kaupungin ahtailla kaduilla vilkkaan liikenteen seassa kaahaaminen tuntuu enemmänkin reaktiotestiltä kuin autopeliltä. Kun ohjaamonäkymää ei tässäkään NFS:ssä ole, joutuvat auton takana roikkuvaa kameraa karsastavat tyytymään tietä viistävään etupuskurinäkymään, jossa vauhdintunne on tajunnan hämärtävää luokkaa, mutta myös pelaajan saama reaktioaika pienenee entisestään.
Pidemmälle pelissä päästessä avain onneen onkin ratojen osaaminen ulkoa etu ja takaperin jokaista mutkaa, estettä ja oikoreittiä myöten, sillä tietokonekuskit eivät pahemmin virheitä ajolinjoissaan tee - varsinkaan jos pelaaja johtaa kisaa. Pahamaineinen kätsuppi onkin selkeästi läsnä: tiukassa paikassa arvon kilpakumppanit kirivät keinoja kaihtamatta takapuskuriin kiinni mutta ohi päästessään sentään nostavat kohteliaasti kaasujalkaansa.
Propsit graffast
 |
| Kapea tunneli täynnä vastaan tulevaa liikennettä, kilpailijoita ja betonipylväitä. Kahtasataa sekaan vaan ja hyvä tulee. |
Need for Speed Undergroundin vauhdintunne on aivan mieletön ja hyvin onnistuneet grafiikka- ja äänijipot vielä tehostavat mahtavasti kokonaisuutta. Erikoisefektit on kuulemma lainattu Hollywoodin erikoisefektimiehiltä ja se on kyllä helppo uskoa. Tunnelma äityy hiuksianostattavaksi kun pariasataa kaahatessa näkökenttä kapenee ruudun keskustaan ja kaikki muu sumenee motion blurin vaikutuksesta, valonlähteet venyvät ja äänimaailma täyttyy ohi kiitävien esteiden aiheuttamista humahduksista, suhinasta ja todella ryhdikkäästä moottorin ulvonnasta.
Pelin graafinen ilme on muutenkin eheä ja enemmän kuin hyvin kohdallaan. Öisen kaupungin sateiset kadut olisivat toiki voineet kaivata hieman vaihteluakin, mutta paha yksityiskohtaisia ja huolellisesti teksturoituja näkymiä on mennä haukkumaankaan. Viimeisen päälle mallinnetut autot ovat todella herkullisen näköisiä ja etenkin niiden heijastukset ovat mainitsemisen arvoisia. Valitettavasti minkäänlaista vahinkomallinnusta ei pelistä löydy, joten niitä menopelien täydellisen kaarevia muotoja ja hienoja heijastuksia saa ihailla turnauksen loppuun asti mahdollisista seiniin nojailuista huolimatta.
Need for Speed Underground on koko pelisarjan varmasti arcade-henkisin osa, eikä se tarjoa erityisen syvää elämystä hakeville pelaajille sen suurempia kiksejä. Auton virittely on yksinkertaistettu lähes olemattomiin ja melko suoraviivainen ajotuntumakin voisi olla realistisempi. Homma kuitenkin toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin. Loistavasti toteutettu ulkoasu, äänimaisema ja vauhdintunne takaavat, että pelkkä hirvittävää vauhtia ajamisen viehätyskin jaksaa pitää pelin vetovoimaa hyvin yllä - kunhan vain muistaa kääntää pelin "rankat" musiikit hiljaiseksi heti kättelyssä.
Need for Speed Underground -demoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
