Kun asekehittelykisan voitto kääntyy toisen maailmansodan loppuhetkinä yllättäen Neuvostoliitolle, muuttuu tuntemamme maailmanhistoria merkittävällä tavalla. Freedom Fightersin vaihtoehtoisessa todellisuudessa puna-armeija ehtii ensimmäisenä rakentamaan toimivan atomipommin, jonka lyömättömällä voimalla se päättää sodan kirjaimellisesti yhdessä rysäyksessä. Nopeasti koko Eurooppa ja suuri osa Lähi-itää on polvillaan sotilasvoimiltaan ylivertaisen suurvallan mahdin edessä. Seuraa kylmän sodan aikakausi ja Neuvostoliitto jatkaa vääjäämättä vaikutusvaltansa kasvattamista ympäri maailmaa. Viimein vain Yhdysvallat on kamppailemassa itsenäisyytensä ja vapautensa puolesta, mutta on vain ajan kysymys koska hyökkäys tapahtuisi.
Yhtenä kauniina kesäpäivänä neuvostosukellusveneet nousevat New Yorkin satamassa pintaan ja murskaavan ylivoimainen kommunistiarmeija saa hetkessä koko kaupungin hallintaansa. Kaikki toivo tuntuu olevan mennyttä vihollistankkien ja -helikopterien kylväessä tuhoa pitkin Manhattanin katuja, mutta kun tilanne näyttää toivottomalta, tulee apu usein yllättävältä taholta. Brooklyniläinen putkimies Christopher Stone joutuu sattumalta tapahtumien keskipisteeseen ja tempautuu mukaan pienen mutta päättäväisen vastarintaliikkeen toimintaan. Onnistumisen mahdollisuudet ovat parhaimmillaankin olemattomat, mutta periksi ei anneta.
Hanttimiehen haalareissa
 |
| Tatiana Kempinski pitää "uutisissaan" huolen siitä, ettei yhdellekään yhdysvaltalaiselle jää epäselväksi Neuvostoliiton ylivoimaisuus. |
Pelaaja hyppää Stonen haalareihin ja aloittaa uusien ystäviensä kanssa epätoivoisen kamppailun irrottaakseen kotiseutunsa vapaudenriistäjien tiukasta otteesta. Christopher on aluksi vain yksi muiden New Yorkin viemäreissä tukikohtaansa pitävien vapaustaistelijoiden joukossa, mutta muutaman nappiin menneen sissi-iskun jälkeen hänen maineensa kapinallisten joukossa kasvaa. Pian pelaaja huomaakin olevansa keskeisessä asemassa taistelussa valloittajia vastaan.
Christopheria ohjataan perinteisestä 3rd person -kuvakulmasta ja homma toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan kuin unelma. Kyse ei todellakaan ole mistään nippelintarkasta sotasimulaatiosta, vaan reipashenkisestä arcaderäiskinnästä. Kerrallaan mukana voi kranaattien ja ensiapupakkausten lisäksi kantaa vain käsiasetta ja yhtä raskaampaa asetta kuten haulikkoa tai rynsesteriä. Ampua voi joko suoraan lonkalta räiskytellen tai tähtäämällä, jolloin kuvakulma siirtyy lähemmäs normaalia FPS-peliä. Aseet ovat aavistuksen liian tehottomia, mutta osumaa saadessaan vihollisten räsynukkefysiikka ja animointi on niin onnistunutta, että ampumisessa tuntuu kaikesta huolimatta olevan tarvittava määrä munaa. Varustukseen kuuluvat myös räjähteet ja jakoavain, jota voi lähitaistelun lisäksi käyttää pikatallennuspisteinä toimivien viemäriaukkojen avaamiseen.
Värvää ja komenna
 |
| Viemäriaukkoja avaamalla voi pikatallentaa pelin kesken tehtävän. |
Yksin ei sotaan sentään tarvitse lähteä, sillä mukaan iskuihin saa saavutetusta maineesta ja karismasta riippuen rekrytoitua kahdesta kahteentoista taistelutoveria. Katu-uskottavuus kasvaa luonnollisesti suoritetuista tehtävistä, mutta lisää voi ansaita myös mm. räjäyttämällä siltoja, vapauttamalla sotavankeja tai parantamalla loukkaantuneita siviilejä. Omiaan voi komentaa yksinkertaisen toimivalla kolmen käskyn systeemillä joko hyökkäämään, seuraamaan tai puolustamaan. Nerokas tekoäly pitää huolen siitä, että homma toimii poikkeuksetta todella uskottavaan tapaan ilman turhaa sähläämistä tai jumittamista. Puolustmaan käsketyt miehittävät nopeasti lähistöllä olevat konekivääripesäkkeet, suojautuvat esteiden taakse ja etsivät muuten sopivia asemia kun taas hyökkäävät siirtyvät agressiivisesti ja turhia viivyttelemättä käsketylle alueelle aseet laulaen. Porukka pysyy harvoja bugituksia lukuun ottamatta yllättävän hyvin kasassa vaikka usein pelaaja joutuu hyppimään ja kiipeilemään raunioituneen kaupungin vaikekulkuisessa maastossa.
 |
| Manhattanin maisemissa on jylhän kolossaalista tunnelmaa. |
Myös neuvostosotilaat toimivat äärimmäisen todentuntuisesti ja tarjoavat kovan mutta rehdin vastuksen. Usein talojen raunioihin tai erilaisiin bunkkereihin ja tuliasemiin linnoittautuneet viholliset eivät tanssi turhanpäiväisesti ripaskaa keskellä avointa katua, vaan puolustavat kärsivällisesti omia asemiaan, suojautuvat aktiivisesti näköesteiden taakse ja hätyyttelevät pelaajan lähestyviä joukkoja tulittamalla kiinteillä konekivääreillä ja heittelemällä kranaatteja. Taistelu on armotonta ja kun neuvostojoukot turvautuvat paikka paikoin jopa helikopterien ja tankkien tulitukeen, ei omilta tappioilta voi aina välttyä. Rintamatoverien kaatumista ei tarvitse kuitenkaan sen kummemmin pelätä, sillä kunhan ensiapupakkauksia riittää, saa simahtaneet kaverit hetkessä takaisin tolpilleen.
Yksi tie voittoon
 |
| Seuraavan kohteen saa aina valita erikseen kartalta muutamasta vaihtoehdosta. |
Peli kulkee täysin lineaarisesti tarinan viitoittamaa tietä, mutta yleensä kolmen nipuissa tarjottavat tehtävät voi sentään suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tehtävien päätavoitteena on aina jonkin puna-armeijan hallussa olevan tärkän rakennuksen takaisinvaltaaminen.
Pääkohteen lisäksi kentissä on usein pari vapaaehtoista lisätavoitetta, joiden suorittamisella voi helpottaa myöhempiä tehtäviä tai ainakin ansaita lisää mainetta. Kenttien suoritusjärjestyksessä onkin jonkin verran mahdollisuutta taktikointiin, sillä esimerkiksi aikaisemmassa tehtävässä tuhottu viholliskopterien tankkauspiste tai räjäytetty silta saattaa helpottaa toista, muuten mahdottomalta tuntuvaa taistelua ratkaisevasti.
Pieni on kaunista
 |
| Helpot kontrollit ja loistava tekoäly tekevät ryhmän komentamisesta lasten leikkiä, ja homma todella toimii. |
FF:n kentät sijoittuvat paria pelin loppupään poikkeusta lukuun ottamatta neuvostoliittolaisten miehittämille New Yorkin autioille ja sodan runtelemille kaduille. Freedom Fightersin grafiikka ei ole lähelläkään mitään fotorealismia, mutta sen karrikoidun asiallinen tyyli sopii juuri osuvasti pelin muutenkin hieman kieli poskessa kirjoitettuun tarinaan ja yleiseen fiilikseen. Tekstuurit eivät ole erityisen tarkkoja, mutta kauas horisonttiin piirtyvä näkökenttä, upea valaistus, tarkkaan mietitty värimaailma sekä eri vuodenaikojen tyylikäs käyttö visuaalisena tehokeinona saavat pelin näyttämään kokonaisuutena hämmentävän hienolta ja tunnelmalliselta.
Myös tarinaa kuljettavat lyhyet mutta sitäkin tunnelmallisemmat välivideot ovat kaikessa elokuvamaisuudessaan hienoa katsottavaa ja toisaalta Tatiana Kempinskin vetämät, aavistuksen humoristisella otteella tehdyt neuvostojoukkojen propagandauutiset keventävät juuri sopivasti muuten ehkäpä liian mahtipontisen patrioottiseksi äityvää tunnelmaa. Koko komeuden kruunaa vielä hyvin tehtäviensä tasalla olevat ääninäyttelijät ja suorastaan mestarillisen loistava taustamusiikki. Unkarin radiokuoron laulamat jylhän mahtipontiset kuoro-osuudet on yhdistetty ovelalla tavalla klassiseen sinfoniaorkesterimusiikkiin ja menevään teknojumputukseen. Lopputulos on hämmentävän menevää kamaa ja yksi viime aikojen ehdottomasti parhaista pelimusiikeista.
Freedom Fighters on teknisesti moitteeton, kaikin puolin todella laadukas ja viimeisen päälle viimeistelty paketti. Vaikka miten yritän miettiä, niin en yksinkertaisesti keksi siitä oikein mitään valittamisen aihetta. No pidempi se tietenkin voisi olla, sillä näin hyvän pelin vääntää väkisinkin liian nopeasti läpi. Kun moninpeliä tai eri pelimuotoja ei ole tarjolla, loppuu pelattava tylysti kampanjan viimeiseen tehtävään. Freedom Fightersin pariin palaa tosin mielellään vielä monesti pelin läpäisynkin jälkeen, on se sen verran laadukasta tavaraa. Suosittelen varauksetta kaikille vähänkään pelilajista kiinostuneille!
Freedom Fighters -demoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
