Olen varmaan joskus tullut maininneeksi, etten isommin perusta pelien jatko-osista. Siksipä olin erityisen nyreissäni, kun näin että Virtua Fighter 4:stä on väsätty uusintapainos lisänimellä Evolution. Irtorahat pois markkinoilta vai? Eikö näitä mätkintäpelejä muka ole jo tarpeeksi, mitä häh?
No, olisihan minun pitänyt tietää, ettei Sega AM2 minua petä. Poppoon aiempaan tuotantoon kun lukeutuvat sellaiset tusinapelit kuin Shenmue, OutRun ja Ferrari F355. VF4 Evolution puolestaan on kaikkea sitä, mitä moni muu beat'em up olisi voinut olla, ja on aiheuttanut peukalooni kovettumia lähes samassa määrin kuin Soul Calibur aikanaan.
Peli pelin pelaamisesta
 |
| Taustoista löytyy nyt enemmän yksityiskohtia. Taistelijat ovat suorastaan upeita. |
Kenties omituisinta uudessa Virtua Fighterissa on, että sen tärkein yksinpeliosio, juonellinen Quest-moodi, ei kerro minkään aarteen pelastamisesta tai vääryyttä kokeneen kostosta, vaan Virtua Fighterin pelaamisesta eri pelihalleissa! Pelaaja aloittaa harjoittelemalla sunnuntaipelaajia vastaan ja siirtyy pikkuhiljaa kohti yhä vaativampia turnauksia. Mukana on myös pieniä haasteita, joita voi suorittaa otteluiden lomassa - 5 voittoa peräkkäin, tietynlainen liike, voitto tietystä vastustajasta jne. Näitä vastaan saa sitten rahaa, jolla voi varustella omaa pelihahmoaan mm. aurinkolaseilla ja muulla todella tarpeellisella.
Quest-moodissa on se erikoinen ominaisuus verrattuna moneen muuhun vastaavanlaiseen pelitilaan, että se on myös oikeasti todella viihdyttävä. Ennen kuin huomasikaan, oli istunut pelin ääressä useita tunteja - ilman ihmisvastustajaa tämä on aika hyvin beat'em upilta. AI-pelaajat ottelevat varsin hyvin ja ennen kaikkea vaihtelevasti (pelimallinnukset tulevatkin japanilaisten arcade-pelaajien aidosta datasta!), ja vaikeustaso on Beginner-asetuksella sopiva myös niille jotka eivät syntyneet DualShock2 kädessä. Huomioiden Virtua Fighterin aiemman maineen vaikeasti lähestyttävänä ja omaksuttavana pelinä tämä on todella merkittävä uudistus. Aikansa kuluksi voi sitten naureskella AI-pelaajien nimille, kuten esim. n00b...
Lähes kaikki paremmin
Eivätkä parannukset lopu siihen. Edelliseen osaan verrattuna myös kontrollit ovat nyt huomattavasti helpommin lähestyttävät. Taistelija vastaa komentoihin nopeammin, ja varsin pienellä harjoittelulla on mahdollista saada esiin kohtuullisen laaja valikoima liikkeitä. Myös päätynapit ovat käytössä. Taistelu on sulavampaa ja hahmojen mallinnus antaa nopean palautteen osumasta.
 |
| Karun näköinen Goh lienee jo kertaalleen kuollut. |
Virtua Fighter 4:ää vaivannut karuhko grafiikka on sekin saanut osansa hiomisesta. Taustat ovat täysin vaikkapa Tekken 4:n tasolla, hahmot jopa kauniimpia. Edelleenkään lumessa tai vedessä kahlaaminen ei ihan vakuuta, mutta inhat sahalaidat ovat ainakin tiessään. Ruudunpäivitys on virheetöntä taistelun aikana, jostakin syystä kentän esittelyssä peli sen sijaan nykii silloin tällöin. 60 Hz näyttötila on luonnollisesti mukana.
Nopeimmin pelatessaan kyllästyykin sitten musiikkiin. Jo alkuintrosta asti saadaan nauttia siitä kitararäimeestä, jota Segan ja etenkin AM2:n peleissä on kuultu aikojen alusta alkaen. Tässä tapauksessa kolaus pelin uskottavuudelle ei ole sentään samaa luokkaa kuin vaikkapa Ferrari F355:ssä, mutta siitä huolimatta laitoin mielelläni jotain muuta soimaan pelailun taustalle.
Luonnonvalintaa
 |
| Ja lattiassa ollaan. Myös kaverin selän päälle voi hypätä, mistä kiropraktikot riemuitsevat. |
Kuten jo Darwin kertoi, evoluution myötä tarpeeton aines poistuu perimästä ja elinvoimaiset osat jäävät jäljelle. Virtua Fighter 4:n evoluution yhteydessä kelkasta on jäänyt erikoinen A.I.-tila, jossa luotiin oma tekoälytaistelija kouluttamalla sitä replay-tiedostoilla. Ei ole vaikea arvata, että ominaisuus ei varsinaisesti saavuttanut mitään megasuosiota, mutta hauska lelu se oli silti. Quest-moodi korvaa kuitenkin yksinään sekä sen että juonellista taistelua tarjonneen Kumite-tilan, ja mukana on myös hahmon kehitystä. Pelaajan "vyö" on sitä korkeampi, mitä parempi voittojen ja tappioiden suhde on. Vähän väliä on vuorossa "Promotion match", jonka voittamalla saa seuraavan vyöluokan. Ottelun alussa näkyy sekä oma että vastustajan voitto/tappiosuhde, josta voi päätellä hieman minkä tasoisen korston kanssa on kehään eksynyt.
Yksi ärsyttävä lipsahdus Questiin on sentään päässyt: dataa ei tallenneta automaattisesti matsien jälkeen, vaan sitä varten on käytävä valikkoruudussa. Itse opin tämän hävitettyäni 40 matsin voittosarjan sammuttaessani konsolin. Koska joka tapauksessa joutuu katselemaan voittotuuletuksia yms. useita sekunteja ottelun jälkeen, kai se tallennuskin siinä samalla onnistuisi. Nyt on sitä paitsi mahdollisuus luoda megataistelija tallentamalla vain voittojen jälkeen.
Winner!
 |
| Sukupuolten tasa-arvoa. Lattia hajoaa sekin siististi kappaleiksi. |
Luulisi, että on lähes mahdotonta uudistaa beat'em upia lähtemättä radikaalisti eri linjalle à la Kung Fu Chaos tai lisäämättä raakaa väkivaltaa tyyliin Tao Feng. Mutta onneksi roolijako on edelleen selvä, Sega AM2 keksii näitä asioita ja minä sitten pelaan ja kirjoitan. VF4E:n perusoivallus kun on kerrassaan erinomainen: koska juoni on joka tapauksessa täysin yhdentekevä, unohdetaan se ja kerrotaan siitä mitä oikeasti tapahtuu - etenkin Japanissa Virtua Fighter on täysi uskonkappale ja turnauksia järjestetään oikeastikin.
Mutta se on vain osa tämän pelin loistavuudesta. Kaikki ainekset on kasattu pelaajan eteen juuri oikeassa järjestyksessä kuin jälkiruokalautaselle. Kontrollit ovat mainiot, grafiikka on hyvää eikä mikään pistä silmään tai ärsytä. Siinä missä edellinen Virtua Fighter oli kuin hiomaton timantti tai erikoinen ruokalaji joka on tilattava listan ulkopuolelta, Evolution on juuri sitä mitä lupaa: kaikki hyvä nostettuna pintaan, tarjoiltuna niin että siihen voi tarttua muukin kuin asiantuntija. Samalla sarjan kultainen sydän on säilynyt koskemattomana: kyseessä on edelleen realismia tavoitteleva taistelupeli, jossa ei nähdä selkärangan irrotusta tai universumin tuhoavia erikoisliikkeitä. Totuus onkin lopulta erittäin yksinkertainen: yhdenkään beat'em up -peleistä kiinnostuneen ei ole syytä jättää tätä peliä ostamatta.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
