Arvostelija: Mikko Heinonen
Pelityyppi: 3D-räiskintä- ja toimintapelit
Julkaisija/kehittäjä: Microsoft Game Studios / Studio Gigante
Kotisivut: http://www.xbox.com/taofeng
Laitteistovaatimukset: Xbox
Testattu: Xbox
Arvosteluversio: Lehdistöversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Beat'em up -pelien suosio on mitä ilmeisimmin loppumaton. Jokaiselle laitteelle ilmestyy poikkeuksetta jokin iso mätkintänimike, ja sen vanavedessä yleensä vähemmän tunnettujen tahojen tuotoksia kilpailemaan markkinaosuuksista. Xboxilla se iso on tietenkin Dead or Alive 3, tämä uutukainen taas haastajakastia. Uudenlaisella taistelusysteemillä ja taistelijoiden vauriomallinnuksella pyritään nousemaan harmaan massan yläpuolelle, vaikka Tekken 4 kumppaneineen onkin nostanut tason viime aikoina aika korkealle.

Juoni näissä eepoksissa on yleensä aika nopeasti selitetty, eikä Tao Fenginkään kehyskertomus kovin paljon palstatilaa niele. Kaksi kilpailevaa ryhmää pyrkii löytämään amulettia, jonka toinen puoli on tietenkin juuri sillä toisella. Pelaaja voi hypätä joko "hyvälle" tai "pahalle" puolelle, joilta kummaltakin löytyy runsaasti erilaisia hahmoja: korskeita uroita ja piukkakroppaisia tyttösiä. Lähes jokainen on jotenkin "myyttisen" näköinen myös ulkomuodoltaan, vaikka mallit sinällään realistisia ovatkin.

Taisteluun käymme jälleen. Naisvihaajat voivat taas kenkiä nättejä tyttöjä naamaan.

Tao Fengin puolesta on heti alkuun sanottava, että kehitystiimi on päättänyt yrittää rohkeasti uudistaa kaavoihinsa kangistunutta genreä. Ikuisen eräsysteemin sijaan Tao Fengin taistelijoilla on kolme palkkia energiaa, joiden kuluttua loppuun peli päättyy. Jokaisen palkin jälkeen pelaaja pökertyy hetkeksi, mutta nousee vielä tolpilleen uhkaavan musiikin säestyksellä. Pelaajilla on Chi-energiaa, joka latautuu osumista, ja täydellä energialla saa tehtyä erikoisliikkeen. Samoin käytössä on uusi vahinkomallinnus taistelijoiden raajoille - kun käsiin tai jalkoihin tulee tarpeeksi iskuja, tipahtaa niillä aikaan saatava vahinko puoleen. Myös esim. kuuma lattia vahingoittaa sille putoavaa. Erikoisuutena tarjoillaan lisäksi mahdollisuuksia ottaa hyökkäykseen vauhtia seinästä tai tolpasta. Ainakin AI-hahmot osaavatkin käyttää näitä paikoitellen masentavan hyvin.

Chi-hyökkäys on komean näköinen, vaikkei niin isoa vahinkoa teekään.

Vahingot näkyvät myös taistelijoiden ulkomuodossa. Alun komeat/nätit taistelijat muuttuvat taiston tuoksinassa verisiksi ja rähjääntyneiksi, mikä ei ole aivan niin miellyttävää kuin voisi kuvitella - hyvin pian ymmärtää, miksi Dead or Aliven tyttöjen hiustyyli ei muutu kovastakaan mättämisestä. Kukaan ei nimittäin haluaisi nähdä veristä Hitomia. Veripaltusta tulee etäisesti mieleen C64:n Thai Boxing naamakuvineen, vaikka niin pitkälle ei ihan inhorealismissa mennäkään.

No niin. Nyt ollaan jo verissä päin.

Ympäristö ottaa myös vahinkoa hahmojen paukutellessa toisiaan hengiltä. Pelihallin näytöt räjähtelevät, museon vitriinit sortuvat ja laiturista irtoaa puunpaloja taistelun tuoksinassa. Hyvältähän tuo toki näyttää, vaikka graafinen toteutus muuten jääkin pahasti Xboxin parhaimmistosta. Hahmomalleissa ei sinällään ole vikaa, mutta ruudunpäivitys tahmaa ajoittain pahemman kerran, etenkin kun käytetään erikoishyökkäystä joihin liittyy yleensä savuefektejä ym. näyttäväksi tarkoitettua. Lopputulos on kuitenkin päinvastainen, kun taistelijat jähmettyvät paikoilleen tai hutkivat toisiaan muutaman framen sekuntivauhdilla.

Ja kaikki peliautomaattiharrastajat huokaavat syvään, kun harvinaisuudet joutuvat viattomiksi uhreiksi.

Muutakaan valittamisen aihetta ei tarvitse kovin kauan etsiä: kamera on onnistuttu tekemään todella ärsyttäväksi. Se vaihtaa kuvakulmaansa salamannopeasti siten, että äsken vasemmalla pelannut onkin nyt oikealla ja päinvastoin. Tämä tekeekin höpöä kontrolleille, kun kaikki onkin yhtäkkiä päinvastoin. Taistelun liikkuessa kohti areenan reunoja saattaa kuvakulma yllättäen siirtyä vaikkapa seinän taakse, jolloin on tietenkin mukava pelata täysin sokkona. Vähemmästäkin on joskus pinna palanut.

Kontrollit itse ovat sitten ehkä enemmän makuasia, mutta minulle ne eivät ainakaan maittaneet. Hahmo tottelee vain digitaalista ristiohjainta, joka on Xboxin isossa ohjaimessa ärsyttävä muhkura, Controller S:ssä taas suunnat ovat liian epämääräiset. Olisi ollut kilttiä sisällyttää ainakin mahdollisuus pelata tateilla, varma kun olen että ne olisivat siihen soveltuneet.

Kumma kyllä, tyttöjen niukat vaatteet eivät repeydy missään vaiheessa.

Tao Fengin puolesta on kyllä sanottava, että siinä on kohtuullisen helppo pärjätä. Nappulat on ryhmitelty kahteen ylä- ja alaraajahyökkäykseen, ja jo perusliikkeet ovat melko tehokkaita. Chi-erikoishyökkäys lähtee sekin omalla napillaan, mikä ilahduttaa aloittelijoita. Tarinamoodissakin pari-kolme ensimmäistä vastustajaa on helppo selvittää, etenkin jos valitsee jonkun nopeista naishahmoista. Oikein ajoitettuna ei ole mikään temppu saada perille pitkiäkin iskusarjoja, jolloin veri roiskahtelee vastustajasta.

Kaksinpelinä TF tarjoaa samoin suhteellisen helppoa viihdettä. Siinä missä kilpailevat tuotteet palautuvat nopeasti rämpyttämiseen, rohkaisee tämä peli kokeilemaan eri painallusten yhdistelemistä toisiin ja myös ristiohjaimen suuntiin. Se tekee taisteluista vaihtelevampia, vaikkei sinällään poistakaan pelin perusongelmia.



Yleensä mätkinnät perustelevat köykäisen juonensa ja muuten perinteisen toimintansa messevällä määrällä hienoja liikkeitä ja kiinnostavalla sekä sujuvalla taistelulla, mutta Tao Feng jättää kyllä enimmäkseen kylmäksi. Uudenlainen taistelusysteemi kärsii siitä, että mukaan on ympätty välttämättömät välinäytökset aina energiapalkin kuluessa loppuun. Verisiä taistelijoita taas ei ole kiva katsella, tahmaus ja kameran pelleilyt puolestaan vaikeuttavat pelaamista entisestään. Ääninäyttely vaihtelee huonosta ala-arvoiseen, ja yleinen innottomuus henkii läpi koko pelistä. Pelitiloinakin on vain tuttua tutummat Versus, Quest ja Survival, ja Quest-moodin spiikkereiden löpinä hakee typeryydessä vertaistaan. Juuri sitä hyvän ja pahan taistelu -mölinää, josta mainitsin Kung Fu Chaoksen arvostelun alussa. Päällimmäiseksi kysymykseksi nouseekin väistämättä, että miksi ihmeessä minun pitäisi pelata tätä, kun kaikki on tehty paremmin jo ennen? Uudet ideat ovat kyllä aina tervetulleita, mutta niiden pitäisi pystyä parantamaan myös kokonaisuutta jotenkin.

Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net