Jos Metroid Prime olisi ihminen, sillä olisi suorituspaineita. Tätä peliä on toitotettu GameCuben killer appina jo kauan ennen kuin siitä oli mitään pelattavana, ja viimeistään jenkkijulkaisu heitti sitten hypemyllyn ylikierroksille. Nyt peli on vihdoin saatu myös PAL-ilmastoon eikä GC-fanien riemulla ole ollut rajaa. Vaan miten pärjää Samus-tyttönen armottoman multiformaattimiehen tarkastelussa?
Perinteitä kunnioittaen
 |
| Tätä nykyä Metroid näyttää tältä. Tulimato saa kyytiä. |
Erittäin tyylikkään alkuintron jälkeen Samus löytää itsensä avaruusasemalta, jossa hommat ovat jälleen kerran lähteneet käsistä ja tutkimustarkoituksissa säilötyt otukset ovat ottaneet vallan. On siis aika opettaa tapoja oikean käden tilalla olevalla sädepyssyllä. Koko pelin ensimmäiset puoli tuntia ovatkin eräänlaista tutorial-osuutta, jossa pelaaja totutetaan kontrolleihin ja käyttämään Samuksen puvun erikoisominaisuuksia. Varsinainen seikkailu käynnistyy, kun Samus seuraa avaruusasemalta pakenevaa lintuotusta Tallon IV -planeetalle. Tarinan edetessä kohdataan sitten niin avaruusrosvoja kuin muinaisen Chozo-sivilisaation jäänteitäkin. Verrattuna tavallisiin opetusjaksoihin MP:n alussa on kuitenkin se ero, että kyseessä ei ole aloittelevalle pelaajalle mikään läpikävelyjuttu; lopun hirviön ja aikarajan kanssa saa painia pariinkin otteeseen.
Heti aluksi pelaaja huomaa myös, että Retro Studios ei ole MP:n kanssa ottanut helpointa reittiä kolmiulotteisuuteen siirtymiseksi. Sen sijaan, että uusi Metroid olisi vain FPS muiden joukossa, siitä on selvästi yritetty tehdä ennen kaikkea kolmiulotteinen Metroid. Se tarkoittaa, että peli etenee pohjimmiltaan huone kerrallaan, ja huoneisiin sisältyy aina jonkinlainen tehtäväntapainen. Kartta ei ole vakio-Quaken tapaan enimmäkseen yhdentekevä lisävaruste, vaan tärkeä työkalu jotta tietää mitä tulee tehdä seuraavaksi.
Erilaista ohjastusta
 |
| Kunhan pelaaja on totutettu kontrolleihin, alkaa vyörytys. Tämä kuningatar panee hanttiin tosissaan. |
Poikkeava lähestymistapa ulottuu kontrolleihinkin. Sen sijaan, että nykyisin vakiintuneen käytännön mukaisesti ohjailtaisiin toisella tikulla ja käänneltäisiin katsetta toisella, Samus liikkuu tatista ja katselee ympärilleen vain R-nappia painamalla. Normaaleja FPS:iä lypsäneeltä kestää hetken tottua tähän, ja etenkin aluksi liikkumisen ja näkökentän rajoittuneisuus tuottaa hieman klaustrofobisen olon, mutta lopulta ohjaus soveltuu pelin tyyliin erinomaisen hyvin. Tärkeintä on, että Samus vastaa kontrolleihin nopeasti. Pientä napinaa aiheuttaa kuitenkin palloksi muuttumisen ja ohjusten laukaisun sijoittaminen vierekkäin X- ja Y-nappuloihin - ei ollut ihan kerran eikä kaksi kun painoin juuri sitä tasan väärää namiskaa.
 |
| Samuksella on selvästi ns. tiimalasivartalo. |
Kenttäsuunnittelu tuo välittömästi mieleen Metroid-saagan kaksiulotteiset osat. Hypittäviä tasoja, käänneltäviä kytkimiä, hajotettavia seiniä ja vihollisten uudelleensyntymistä on siis tarjolla. Palatessasi samaan huoneeseen uudestaan löydät aina samat ampiaiset / koppakuoriaiset / muut vihamieliset otukset. Näiden tekoäly ei juuri loista, vaan tekniikka on käydä täysillä päälle kunnes henki kirpoaa. Samuksen keskeinen työväline - aseen lisäksi - on skannauslaite, jolla voi tutkia Tallonin eläinlajeja ja aktivoida erilaisia kytkimiä. Usein huoneesta pitääkin löytää tietty paikka tai kytkin, jolla saa avattua tien eteenpäin. Uuteen "kenttään" pääsee löytämällä pukuun lisäominaisuuksia, jotka mahdollistavat vaikkapa kuumassa ympäristössä toimimisen ja avaavat siten uusia kulkureittejä. Kenttien suunnittelu on kiitettävän innovatiivista, ja jättää pelaajalle mietittävää - toisinaan tosin vähän liikaakin, sillä aika usein jää vain paikalleen miettimään mitä seuraavaksi oikein pitäisi tehdä. Jumiutumisen iskiessä kannattaakin aina vilkuilla ympärilleen ja tutkia karttaa - itse peli ei nimittäin juuri vinkkejä jakele.
Kurvit kohdallaan
 |
| Teräspallona luokses pompin. Kuulan muotoisena pääsee paremmin tunneleihin. |
Metroid Primen grafiikka on helkkarin nättiä. Esimerkiksi Fusionista tuttu synkän tiivis tunnelma on siirtynyt hyvin 3D-olomuotoon, ja itse Samus on mallinnettu myös suurella pieteetillä. Kuten odottaa saattaa, kaikki liikkuu erittäin sulavasti ja tökkimistä on turha etsiä. Valoefektejä on laitettu myös mukaan, samoin iso Charge Beam -lataus vääristää ympäristöä hienosti liitäessään huoneen poikki. Jopa Samuksen kypärän visiiri sumentuu kuljettaessa höyrypurkauksen ohi, sähköhäiriöt taas tuottavat muunlaista häikkää näkökenttään. Erinomainen musiikki tyylittelee vanhojen Metroidien melodianpätkiä ja vaihtuu aina sopivasti kuvaamaan kulloistakin tunnelmaa. Elokuvamaisen jännittävät tunnarit säestävät isojen hirviöiden lähestymistä ja nostavat sopivasti adrenaliinitasoa.
Muutenkin pienen alkukankeuden jälkeen Metroid Primestä alkaa pitää todella paljon. Se on virkistävän erilainen tapaus aikana, jolloin suurin osa FPS:istä tehdään täsmälleen samalla muotilla. Parhaimmillaan meininki onkin etenkin parin ensimmäisen tunnin aikana, mutta sitten tunnelma hieman latistuu selvitä-etsi-etene -kuvion toistaessa itseään. Ei tästä pelistä kuitenkaan kuivaa saa mitenkään, joten tuskin kukaan sen hankkinut käy rahojaan takaisin vaatimassa.
Osta pois
 |
| Lunta tulvillaan. Maisemat ovat usein huikean näköisiä. |
Metroid Primellä ei ollut varaa olla huono. GameCube kaipasi tässä tilanteessa kiivaasti myynninedistäjää, joka ei ole söpö tai riippuvainen nelinpelistä. Nintendo osoittaakin taas kykynsä toimittaa laatukamaa silloin kun sitä tarvitaan: Metroid Prime lunastaa paikkansa ja onnistuu tuomaan genreen uutta otetta niin paljon, että se varmasti muistetaan vielä pitemmän ajan päästä. Lisäbonuksena tarjoillaan vielä yhteyttä GBA:n Metroid Fusioniin, jolloin tuon mainion taskuseikkailun läpäisseet pääsevät nauttimaan lisäbonuksista. Valitettavasti meitä ei ole muistettu tuolla yhteyskaapelilla, joten kokeilematta jäi.
MP on erinomaisen hyvin sovitettu 3D-painos klassisesta pelistä, ja ehdottomasti hankinnan arvoinen jos pidät aiemmista osista tai muuten vain erilaisesta 3D-toiminnasta tyypillisen Quake- / Half-Life -menon sijaan. Yhdessä GameCuben kanssa parinsadan euron hintaisessa Metroid Prime Pakissa se edustaa kerrassaan erinomaista hinta-laatusuhdetta. Omintakeisuudella on kuitenkin myös hintansa: epätavallinen kenttäsuunnittelu ja kontrollisysteemi ei välttämättä miellytä kaikkia FPS-faneja. Tämä kuitenkin kertonee enemmän ihmisten jumittuneista mielipiteistä kuin itse pelistä.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
