Kohtalon piirileikissä kukaan ei tiedä miten peli päättyy. Matemaattisesti laskettuna elämästämme vain kolmasosa on varsinaista elämää, loput joko fysiologisten tai taloudellisten seikkojen sanelemaa, siis nukkumista ja työntekoa. Mutta entäs jos näin ei olisikaan. Entä jos elämässä olisi vain yksi päämäärä, kosto. Kaikki muu olisi turhaa ja vuorokauden hetkien jokainen silmänräpäys ajaisi kohti kohtalon sanelemaa risteystä. Silloin elämällä olisi sentään tarkoitus, ja tarkoitusta kai tässä jokainen miettii tuon tuostakin. Shenmuen jatko-osan pääsankarin Ryo Hazukin elämän tarkoitus on selvä. Kostaa isänsä kuolema hinnalla millä hyvänsä.
 |
| Vasemmalle, oikealle vai suoraan. Pääasia, että kaikkialle voi mennä. |
Shenmue on poikkeuksellinen legenda pelimaailmassa. Siitä on tullut vain kaksi osaa, joten ainesta legendojen joukkoon nostamisessa ei pitäisi olla. Shenmue sitä kuitenkin on, pääasiallisesti kahdesta syystä: Suzuki ja Dreamcast. Dreamcastilla Shenmue oli jotain uskomatonta. Sisältö, juoni, laatu ja visuaalinen loisto, jollaista ei varmasti siihen mennessä oltu nähty konsoleilla. Jatkoa piti tulla pakostakin, ei vain suosion takia vaan koska niin oli alunperin suunniteltukin. Shenmue 2 tuli Dreamcastille, mutta Amerikan mantere jäi ilman moista mestarinäytöstä. Kun Bill julkaisi uuden konsolin, pääsivät amerikkalaisetkin muun maailman tapaan nauttimaan Shenmue 2:sen loistosta. Pelin tuottajan, Yu Suzukin ansioluettelo pursuaa legendoja, kuten Virtua Fighterit ja Space Harrier, joten laatu on varmaa jo alussa. Kun tekijänä on legenda ja alustana markkinoiden teknisesti kovin pelikone, on kakku kypsyttämistä vaille valmis.
Opi elämää elämällä
Shenmuen sankari Ryo Hazuki saapuu 80-luvun Hong Kongiin, sekalaiseen ja vaaralliseen kaupunkiin, josta hän ei tunne ketään. Ainoana kumppaninaan hänellä on reppu, josta löytyy muutama johtolanka isän kuoleman selvittämiseksi. Alta aikayksikön, reppu varastetaan, samoin kuin poikapoloisen rahat. Japanilaisnuorukainen saa kylmän startin tehtävälleen, joka ei tässä pelissä edes lopu. Ryon seuraavaa liikettä ei tarvitse etsiä ohjekirjasta vaan ajatella itse; rahaa ei ole, joten töitä on saatava. Sataman muutaman päivän hanttihommat tuovat kassaan alkupääomaa, jota voi yrittää kasvattaa uhkapelaamalla. Maailma on täysin avoin. Kulkeminen Hong Kongin kaduilla on mielenkiintoista puuhaa, sillä minne tahansa voi mennä, kaikkien kanssa voi jutella ja lähes mitä tahansa voi tehdä. Poikkea pubiin heittämään tikkaa, temppeliin pesemään seiniä, ennustajalle kyselemään kohtaloa tai parturiin trimmattavaksi. Mutta on myös muistettava, että kaupat ovat auki vain kuuteen ja vedonlyöntipuuha yleensä vasta alkaa illan hämärtyessä. Vuorokausirytmi siivittää pelikokemusta koko ajan ja välillä on myös nukuttava. Shenmuen maailma on niin vapaa ja suuri kuin se voi olla ja sinänsä jo kokemuksena uskomaton.
 |
| Siinä se on - tämä tuo mieleen muistoja - ja sitä pääsee pelailemaan! |
Tähän väliin paljastettakoon, että Hazukin kosto ei vieläkään valu suloisia verikyyneleitä valtoimenaan. Shenmuen tarina jatkuu ja niin se on alusta lähtien ollut tarkoituskin. Massiivistakin massiivisempi tarina on pidempi kuin kokoillan elokuva, joten siihen kannattaa varautua. Mielipiteitä on monia siitä, haittaako tietäminen loppukliimaksin puuttumisesta peli-iloon säryn, mutta allekirjoittaneen mielipide on jyrkkä ei. Valoa tunneliin tuo pelikotelosta löytyvä DVD-levy, joka kertoo Hazukin tarinasta kaiken oleellisen. Ainakin tähän hätään.
Shenmue ei ole seikkailupeli, mätkintä, älypeli eikä edes toimintapeli. Se on sekoitus kaikkea niitä, jonka takia Shenmue onkin niin merkittävä tapaus. Genrejen sekoittelu on niin hyvin sulautettu juoneen ja tasoille, että välillä unohtaa hypänneensä pelityypistä toiseen. Ja niin se pitää ollakin. Kun pimeä katu kolisee ja nappeja naposteleva muskelikasa vaatii lompakkotarkastusta, on puolustauduttava. Taistelulajien oppien mukaisesti kosto on heikkoutta ja puhdas sydän palkitaan. Aina ei kuitenkaan voi tilanteelle mitään. Taistelusysteemi ei ole mikään maailman loistavin, mutta toimii. Lisää liikkeitä opitaan matkan varrella mestareilta ja kirjoista. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Kun rahat on loppu tai tekee mieli huvitella, on aika osallistua minipeleihin. Väännä kättä, ota akrobaatti kiinni, tappele rahasta, pelaa lauta- ja noppapelejä ja paljon paljon muuta. Minipelejä on uskomaton määrä, eikä niihin tarvitse välttämättä erikseen osallistua. Ryon matkan varrella tekemät ratkaisut saattavat tuoda eteen tilanteen, jossa tarvitaan nopeaa älyä ja nopeaa sormea.
Kasarimeininkiä ja sysimustia mysteereitä
Juoni etenee joko sulavasti tai hieman kiertäen, riippuen kuinka paljon asioita haluat kaupungilla tehdä. Yllättäen Ryo syöksyy juoksuun roiston perässä, jolloin kannattaa olla nappien kanssa tarkkana. Monet juoneen kuuluvat tilanteet vaativat nappien oikeanaikaista painamista ja juonen jatkumiseen vaikuttaa suorituksen onnistuminen. Pakolliset onnistumiset pelataan niin kauan uudestaan, kunnes rosvo on kiinni tai pako onnistuu. Shenmue ei ole kiireisten ihmisten stressipeli, sillä tahti on hidasta ja asioiden selvittely aikaa vievää. Kymmenes kysymys kaupungilta paljastaa, että seuraava johtolanka onkin kaupungin toisella laidalla, jonne parhaiten löytää hitaasti laahustavan mummon jalanjäljissä. Matka voi kestää kymmenen minuuttia ja siirtymätaipaleita on paljon. Tylsyys ei ehdi iskeä, mikäli itse virittelee pelikokemusta matkan varrella pelaillen Segan vanhoja klassikoita pelihallissa, lyömällä vetoa tai käymällä vaikkapa kädenvääntöturnauksessa.
 |
| Nyt meni vääntämiseksi. Itämäiset opit taisi jäädä sinne temppeliin? |
Hazukin isän surmaaja alkaa selvitä pala palalta. Hong Kong ei tunnu tuovan ratkaisua, joten kaupunkia on vaihdettava. Kowloon on rähjäinen lähiö, mutta pitää sisällään ratkaisun avaimet. Jälleen ollaan uudessa kaupungissa ja ainoa opas on epäluotettava varas. Rikollisjoukko käydään läpi jäsen jäseneltä, kunnes ratkaisevalta tuntuva johtolanka löytyy. Jälleen ollaan suurien kysymysten edessä ja peli jatkuu jatkumistaan. Shenmue 2 on laajaakin laajempi peli, mutta uudelleenpelaamisarvo riippuu lähinnä minipeleistä. Tarina ei pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta muutu toisella pelikerralla, vaikka kuinka yrittäisi lähestyä asioita toiselta kantilta. Onneksi Shenmuen maailma mahdollistaa niin paljon tekemistä, että pelailla voi tuntitolkulla itse juonta sen kummemmin selvittelemättä.
Legendan kenkä puristaa
Shenmuen jo alussa huomattava lähtökohtainen heikkous on, että se ei juurikaan eroa Dreamcast-versiosta. Viilaamista ja höyläämistä on Xboxille luonnollisesti tehty, uusia ominaisuuksia lisätty ja laitettu ääniraidalle englanninkielinen dubbaus. Mielenkiintoinen, joskin hieman turha ominaisuus on valokuvien ottaminen. Ryo voi tallentaa kameraansa hämmentävän määrän kuvia eli ruudunkaapauksia ja tarkastella niitä milloin haluaa. Visuaalisesti Shenmue 2 ei ole kovinkaan kummoinen. Erityisesti Ryon liikuttelu on tönkköä, sillä mahdollisia suuntia tuntuu olevan vain neljä. Mitään pieniä välejä ei kaupungin kujilta löydy, mutta joskus ovesta sisään pääseminen tuntuu olevan turhan hankalaa.
 |
| Olo on kuin norsulla posliinikaupassa ja totuus lienee sama. |
Ruutu piirtää vastaantulevat kulkijat vasta viime tingassa kuin aaveet, jotka ilmestyvät supersuurien kaupunkien kujille. Julmaa katseltavaa ovat myös monet hahmot, jotka läheltä katsottaessa ovat kuin tekstuuripalikoita, joilla on lihakset. Hämmästyksen huokauksen aiheuttaa sen sijaan kaupunkien eri kortteleiden ainutlaatuisuus ja monipuolisuus. Massiivisen kaupungin eri osat ovat prikulleen yhtä tarkasti mallinnettu ja niiden ero tuo helpotusta suunnistamiseen. Rikas osa kaupunkia on puhdas ja täynnä koruliikkeitä, kun taas työläiskortteleissa hedelmäkorit hidastavat esteetöntä kulkua. Pelin massiivisuuden tiedostaen täytyy antaa Segan pojille anteeksi visuaalinen keskinkertaisuus, mutta hieman pidemmällä aikataululla Xboxin ominaisuudet olisi saatu paremmin valjastettua.
Englantilainen dubbaus ei todellakaan ole mitään Ice Age -tasoa, mutta ottaen huomioon, että satojen ihmisten kanssa voi jutella ja repliikkejä täytyy olla tuhansia, on ymmärrettävä projektin suuruus. Missään nimessä häiritsevää ei keskusteluiden ilmeettömyys ole, mutta paikoin monotonista kuitenkin. Musiikki sen sijaan on erinomaista ja itämäisen mystiikan mukaista kaikkine mausteineen. Dolby Digital -äänet pauhuavat välianimaatioissa ja myös itse pelissä torin vilskeessä yksittäiset puheensorinan keskeltä poimitut kommentit erottaa joukosta.
Shenmue 2 on merkittävä pelitapaus Xboxille. Dreamcastilla peleihin tutustuneet voivat kokea déja vu -ilmiön ja sitä kautta pettyä, mutta Ryon tarinaan vasta nyt tutustuvat voivat varautua upeaan pelielämykseen. Pelin tolkuttoman suuri ja vapaasti seikkailtava maailma koko paketin nippuun vetävän mysteerisen juonen johdattamana tarjoaa pelaamista päiviksi ja lähes loputtomasti, mikäli jaksaa tutustua kaikkiin mahdollisiin minipeleihin. Ryo Hazukin verivihollinen ei tässäkään pelissä koe ansaittua kohtaloansa ja koko paketti jää kesken. Matka sinne on kuitenkin niin valtavan pitkä ja monipuolinen, että Shenmue 2 on nostettava legendojen joukkoon.
Klaus MT Holm
Peliplaneetta.net
