Konsolipelit ovat iso juttu tällä hetkellä. Niin iso, että kolme vuotta vanha PC-pelikin kannattaa käytännössä kirjoittaa uudestaan, että se saadaan istumaan olohuoneen ihmelaitteisiin. Asiaa tietysti auttaa kummasti sekin, että The Sims on ollut viime vuosina aivan hämmentävän suosittu PC:llä - tämä etenkin naispuolisten pelaajien löytämä todellinen mikrotason simulaatio kun on vallannut myyntilistojen Top 10:stä parhaimmillaan puolet erilaisten lisäosiensa tukemana. Mutta miten PC:llä kannuksensa hankkinut keinoelämä sitten toimii, kun otetaan pois hiiri, kovalevy ja näppäimistö?
Kauan uunissa
 |
| Länsimaisen tavarakulttuurin riemuvoitto nyt myös konsoleilla. |
Saatan kyllä täysin ymmärtää, miksi The Simsiä ei saatu konsoleille heti PC-version jälkeen. Peruspainos pelistä oli nimittäin kaikessa vallankumouksellisuudessaan varsin rajoittunut, ja uutuudenviehätyksen hävittyä pelaaja huomasi Sim-maailman noudattavan kovin tiukkoja lainalaisuuksia. Puhumattakaan siitä, että ostettava tavara loppui kesken. Pikapuoliin ilmestynyt Livin' It Up ja sitä seurannut House Party toivat mukanaan lisää tekemistä ja lisää tavaraa, ja juuri näillä kahdella paketilla laajennettuna Simsiä jaksoi ainakin minun parempi puoliskoni naksutella enemmän kuin tarpeeksi. Hot Date, Vacation ja Unleashed sitten taas toivat suunnilleen yhden ominaisuuden per levy ja monimutkaistivat peliä turhanaikaisilla tavoilla. Mutta joka tapauksessa, menneen kolmen vuoden kuluessa Simsistä on muodostunut huomattavasti enemmän peli. Siispä konsoliversion pohjaksi onkin viisaasti valittu jonkinlainen synteesi alkuperäisestä pelistä ja kahdesta ensimmäisestä laajennuspaketista. Tämä tarkoittaa sitä, että mukana on esineitä kaikista kolmesta paketista, ja juhlien järjestämiset yms. löytyvät toimintovalikosta. Samalla kuitenkin myös mutkia on oiottu: taloissa voi olla vain yksi kerros, esineitä on pikemminkin kymmeniä kuin satoja eivätkä ihan kaikki juhlaerikoisuudet ole mahtuneet mukaan.
 |
| Luo juuri se Duran Duranin jäsen jonka olet aina halunnut! |
Pelillinen uudistus on tila nimeltä Get A Life. Tässä "seikkailutilassa" pelaaja elää luomansa hahmon kanssa läpi kriittisen itsenäistymisen ajan, eli muuttaa pois äidin luota, loisii aikansa kaverien nurkissa ja pyrkii löytämään mukavan tytön/pojan jonka kanssa muuttaa kimppaan. Käytännössä homma sujuu suorittamalla pieniä välitavoitteita, joiden kautta löyhä "juoni" sitten etenee. Get A Life onkin sanalla sanoen erinomainen pelitila, sillä se esittelee Simsiin sen mikä pelistä on puuttunut etenkin niiden näkökulmasta joita pelkkä nukkekodin leikkiminen ei kiinnosta - todellisen pelisisällön. Samalla pelin kontrollit ja pääasialliset toiminnot tulevat tutuksi, eikä vapaata rakentelua pääse harrastelemaankaan ennen kuin tätä tilaa on pelannut tietyn aikaa. Vaikka oma Sims-kiintiöni onkin jo PC-puolelta enemmän kuin täynnä, Get A Life jaksoi kiinnostaa keskivertoa enemmän. Härsynä tarjotaan myös mahdollisuutta tallentaa oma Siminsä muistikortille ja viedä se kaverin luokse kaksinpelisessioita varten. Tunnetusti epäsosiaalisena en tätä onnistunut testaamaan, mutta aika vaikea on kuvitella sen nousevan ominaisuutena kuriositeettitason yläpuolelle.
Suuria tunteita Emotion Enginellä
 |
| Ihan jokainen LVI-insinööri ei kenties asentaisi kylpyammetta olohuoneeseen. |
Pelin grafiikkakin on käännöksessä mennyt lähes kokonaan uusiksi. Siinä missä 200 MHz Pentiumille suunniteltu PC-versio sekoitti kaksi- ja kolmiulotteista grafiikkaa, on The Sims PS2 lähes kokonaan kolmiulotteinen. Taloa voi nyt pyöritellä ja zoomailla vapaasti entisten kiinteiden kuvakulmien sijaan, ja muutenkin ratkaisu toimii hyvin eikä hidastelua esiinny kuin satunnaisesti.
Positiivisten yllätysten sarja jatkui kontrollien suhteen. Ennakko-oletukseni oli jotakin hirveän ja kelvottoman väliltä, mutta kuinka ollakaan on pelin ohjaus kohtuullisen helppoa DualShock2:llakin. Maisemaa kieputellaan toisella tikulla, toisella ohjastetaan kursoria, ja toiminnot hoidetaan D-padin sekä nappuloiden yhdistelmällä. Viritys ei korvaa hyvää hiirtä ja näppäimistöä, mutta on joka tapauksessa kunnioitettava saavutus, etenkin kun kursorin nopeus on sovitettu sopivaksi. Lisäksi peli on fiksu klikkauksien suhteen, eli jos jossakin suunnassa on enemmän kuin yksi esine saa eteensä luettelon. Tämä on hyvä, sillä kiitos kolmiulotteisuuden ei kursori ole aivan yhtä tarkka kuin mihin PC:llä on totuttu.
Suurta similaarisuutta
 |
| Nähtiinpä tämäkin - splitscreen-Simssiä. |
Lukuisista uudistuksista huolimatta kyseessä on kuitenkin ytimeltään se sama peli vuodelta 2000. Edelleenkin Simit elävät jokaisen päivän työpäivänä, edelleenkin ko. ongelman voi kiertää käymällä töissä vain joka toinen päivä, ja edelleenkin elämä lukkiutuu hyvin nopeasti niin kaavamaiseksi "ansaitse rahaa - osta esineitä - ansaitse lisää - hanki ystäviä" -pyöritykseksi, että on toisaalta iloinen oman reaalielämänsä olemattomastakin yllättävyydestä. Ja mikä ikävintä, esinelisäykset ovat melko mahdottomia. PC-version jatkuva menestys on paljolti myös sen ansiota, että siihen on saatavissa hirveä määrä kaikenlaista ylimääräistä tavaraa netistä. Konsoliversio on lopullinen siinä vaiheessa kun se poltetaan DVD:ksi, eli tähän painokseen ei ole luvassa saunaa tai sydänsänkyä sen kummemmin kuin alastomia teini-Simejäkään. Täytyy siis olla aika vähään tyytyväinen, että jaksaa pyörittää tätä koneessaan vuosikausia, vaikka uudet pelitilat mielenkiintoa toki lisäävätkin.
 |
| Veikkaanpa, että kitaristi soittaa "Mustasukkaisuutta". |
EA on kuitenkin kaikessa inhassa jättikorporaatiohengessäänkin firma, jonka laadunvalvonta toimii. The Sims PS2 on sekin jälleen kerran hyvin viimeistelty, kunnolla pelitestattu ja valmiin oloinen tuote. Totuus vain on, että lupaavuudestaan huolimatta The Sims ei kuitenkaan ihan toimi konsolipelinä. Se on nukkekotifanin näpräilypeli, joka elää harrastajien lisäyksistä ja päivityksistä. Pelimekaniikka on ansiokasta, mutta kuitenkin vielä niin kaukana todellisuudesta ettei tästä mitään keinoelämää vielä saa aikaiseksi. Nuoremmalle polvelle, jolle koko idea on uusi eikä taitoa riitä koti-PC:n virittelyyn voi tämä olla ihan omiaan, mutta ottaen huomioon miten vaatimattomalla laitteistolla The Sims on mahdollista saada toimimaan ja kuinka hyviä pakettitarjouksia siitä on mahdollista saada, harkitsisin silloinkin kahdesti.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
