Big Scale Racing on kevyen arcade-henkinen ja nopeasti omaksuttava ajelupeli radio-ohjattavien autojen ihmeellisestä maailmasta. Ohjattavissa olevat vimpaimet eivät ole mitään lähikaupan leluosastolta haettuja akku-Nikkoja, vaan kunnon 1/5-suhteeseen rakennettuja tosimiesten bensamoottorisia RC-tykkejä. Viiteen eri luokkaan jaettujen yli 90 senttisten kilpureiden huippunopeudet kipuavat parhaimmillaan reippaasti yli viiteenkymmeneen kilometriin tunnissa. Tämä ei tietenkään formula-, ralli- tai varsinkaan futurististen ajopelien useisiin satoihin nouseviin nopeuslukemiin verrattuna kuulosta paljon miltään, mutta kun ottaa huomioon parin sadan metrin pituisten ratojen miniatyyrikoon, vauhdintuntua kyllä riittää.
Jännittävältä ja omaperäiseltä kuulostava aihe ei todellisuudessa kuitenkaan oikein jaksa säväytää. En näe mitään järkeä tehdä keinotekoista jäljennöstä lajista, joka on jo sinällään keinotekoinen jäljennös todellisuudesta. Vähän sama tilanne kuin jos vaikkapa kaikkien rakastamasta lasersota Mega Zonesta tehtäisiin tietokonepeli. Miksi harrastaa tietokoneen monitorilla sellaista mitä voi tehdä paljon mielekkäämmin ihan oikeassa elämässä? Tästä mielipiteestä voi tietenkin vääntää peistä vaikka miten, mutta antaapa olla ja katsotaan mitä Big Scale Racingillä on tarjottavanaan.
Perinteiset pelimuodot
 |
| Pelaaja aloittaa kisat aina viimeiseltä sijalta. |
Peli jakautuu perinteiseen tapaan haamua vastaan hurjasteltaviin harjoitteluajoihin, yksittäisiin kilpailuihin, mestaruuskisoihin ja moninpeliin joko kahden pelaajan kesken jaetulla näytöllä, tai kahdeksan pelaajan voimin verkossa. Mestaruuskisat jakautuvat yhteentoista - 6 rataa ja 24 kilpailijaa (kahdeksan kerrallaan radalla) käsittävään - kauteen, joissa etenemiseen vaaditaan sijoittumista kauden päätyttyä kokonaispistetilanteessa kolmen parhaan joukkoon. Toisin kuin ohjekirjassa väitetään, pelaaja aloittaa jokaisen kisan aina käsittämättömästi viimeiseltä sijalta ja joutuu voittaakseen ohittamaan kaikki muut kuskit. Todellisuudessa lähtöjärjestyksen pitäisi määräytyä mestaruuspistetilanteen mukaan.
Uusi mestaruuskisa ajetaan aina uudella ja entistä vikkelämmällä kalustolla. Kovemman luokan ajoneuvojen metsästys onkin pelin ainoa koukku ja mielenkiinnon ylläpitäjä, sillä erilaisia ratoja on tasan kuusi ja ne ovat pelin alusta loppuun asti täsmälleen samat mestaruuskisasta riippumatta. Vain kisa-areenoiden vuorokaudenaika tai säätila voi vähän vaihdella kaudesta toiseen.
3 minuuttia mutkien ulkoaopettelua
 |
| Vaihteleva valaistus ja sääolot piristävät muuten suppeaa ratavalikoimaa. |
Kisat eivät ole kierroksiltaan määrämittaisia, vaan radalla huristetaan tietty ennaltamäärätty aika (yleensä 3 minuuttia), jonka loputtua ensimmäisenä maaliin ajanut auto voittaa. Itse ajaminen on suoraviivaisessa vaivattomuudessaan ihan kohtuullisen hauskaa touhua, vaikka koko homma onkin idioottimaisesti yksinkertaistettu perinteiseksi ja tavanomaiseksi takaviistosta kuvatuksi perushuristeluksi, joka ei erotu mitenkään muusta ajopelitarjonnasta. Kameran saa toki siirrettyä "realistisesti" myös radan reunalle, mutta naurettavan kapea kuvakulma näyttää auton edestä vain muutaman metrin tietä ja mutkat täytyy osata ulkoa pärjätäkseen edes joten kuten. Tietokonekuskit eivät tietenkään kärsi tästä ongelmasta vaan painavat tuhatta ja sataa rataa ympäri. Myöskään mitään vauriomallinnusta ja siitä johtuva huoltorupeamia tai edes auton säätämistä ei ole otettu mukaan, vaan pääpaino on pelkällä konsolityylisellä ajelulla.
Letkeän rentoa huristelua
 |
| Realistiseksi tarkoitettu radanvarsikuvakulma ei toimi käytännössä liian kapean näköalueensa vuoksi. |
Kunhan kuvakulman malttaa pitää oletusarvoisessa takaviistonäkymässä, on autoja helppo ohjastaa ja näppäimistökin sopii yllättävän hyvin pelivälineeksi. Tosin kaikkein nopeimpia ja vikuroivimpia vehkeitä on hieman hankala kesyttää ilman rattia tai kunnollista analogista pädiä. Helppo ohjattavuus yhdistettynä sopivan kiikkerään fysiikkamallinnukseen ja kunnolliseen vauhdintunteeseen luo ajoon menevän letkeän ja rennon tunnelman, eikä kisaaminen notkahda liian helposti ryppyotsaiseksi rystyset valkoisena rutistamiseksi.
 |
| Sateella ratojen visuaalisuus on parhaimmillaan. |
Avoimet rata-alueet mahdollistavat jatkuvasti lähes katkeamattoman näköyhteyden muihin autoihin, joten pelaajalla on yleisesti hyvä käsitys muiden kilpailijoiden sijainnista. Tietokoneohjauksessa olevien kilpakumppaneiden tekoäly ei tarjoa mitään tavatonta tai ennen näkemätöntä, mutta on yleisesti ottaen ihan hyvin hanskassa, eikä näin arcademaisessa pelissä mitään tämän kummallisempaa oikeastaan osaa odottaakaan. Kyllä ne joskus ainakin kolaroivat ja spinnailevat inhimillisesti ihan omiakin aikojaan eivätkä vain ajele vakionopeudella ja ennalta määrättyä reittiä letkassa ympäri rataa.
Värikkään konsolimaisia näkymiä
 |
| Kiikkerä fysiikkamalli simuloi hyvin radio-ohjattavia. |
Konsolimainen ja epätarkkojen tekstuurien piinaama ulkoasu on kaikessa tavanomaisuudessaan kuitenkin ihan katsottavaa tavaraa. Vaikka mitään massoja kohahduttavaa efektimyrskyä ei - sadekelillä hienosti heijastavaa asfalttia lukuunottamatta - olekaan odotettavissa, sopii pelin värikkään pirtsakka yleisilme Big Scale Racingin tunnelmaan kuin käsijarrukäännös tiukkaan neulansilmämutkaan. Ja jos ei muuten, niin ainakin koko komeus pyöri todella pehmeästi kaikilla herkuilla nikottelematta pätkääkään vaikka olisi kuinka tavaraa ruudulla.
Kaiuttimista tuppaa pelin ja menujen taustalle tasalatteaa syntsapoppia ja epämääräistä rokkia. Suppeahkolla efektipuolella on tarjolla lähinnä jatkuvaa renkaiden vikinää ja sinänsä hyvin onnistunutta radio-ohjattavien autojen muovisen suojakuoren tunnusomaista kopinaa kolareiden yhteydessä. Kaiken kruunaa masentavan ja itseään toistavan kuuluttajan epämääräiset hihkaisut aluillaan olevasta kisasta tai jäljellä olevasta ajasta.
Tavanomaisen harmitonta pelailua
Big Scale Racing on niin perustavan luokan ajopeli kuin ajopeli yksinkertaisesti olla vain voi. Mitään lasten kahluuallasta syvempää sisältöä ei kannata edes ajatella tätä peliä pelatessaan, vaan homma on kisasta toiseen simppeliä radan ympäri kiertämistä niin nopeasti kuin mahdollista. Grafiikka on yksinkertaista mutta iloisen värikästä, meno vauhdikasta ja muutenkin koko juttu on mukavan harmitonta pelailua.
Harmi vain, että ratoja on vain kuusi ja muutenkin pelattava materiaali loppuu heti kättelyssä kesken, kun uusia autoluokkia lukuunottamatta mitään uutta ei ole tarjolla. Kauko-ohjattavista autoista olisi ihan oikeastikin voinut saada aikaiseksi hieman erilaisen kaahailupelin, mutta nyt lopputulos on lähinnä tasapaksua ja valmiiksipureskeltua peruskonsoliajopelimassaa ilman omaperäisyyden häivääkään.
Big Scale Racing -demoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
