Kokijan näkövinkkelistä pelattavat räiskintäpelit näyttävät pelityylinä olevan "se seuraava reaaliaikanaksuttelu". Vielä hetki sitten jokainen itseään kunnioittava pelifirma halusi väen väkisin pukata markkinoille tasapaksua tosiaikastrategiaa ilman sen kummempia paineita uudistaa genreä. Viime aikoina FPS-räiskintöjä on alkanut tipahdella kauppojen hyllyille vähän samaan malliin, ja kun määrä lisääntyy, mahtuu mukaan aina helpommin myös niitä hieman mädempiäkin omenoita.
Mätä omena
 |
| Elokuvasta tuttuja kohtauksia tulee silloin tällöin vastaan. |
Jos et vielä hoksannut, Die Hard: Nakatomi Plaza on juuri tällainen mätä omena ja se kannattaa siis ehdottomasti jättää väliin vaikka olisi kuinka innokas räiskintäfanaatikko. Ja että miksikö? Lyhyesti sanottuna siksi, että se on täyttä skeidaa. Jos tämä ei kuitenkaan riittänyt perusteluiksi ja haluat välttämättä tarkemman analyysin, jatka toki lukemista.
Juoni, pelin kentät ja tapahtumat ovat osin löyhästi ja muutoin hieman tarkemmin sidoksissa ensimmäiseen ja kieltämättä ihan viihteelliseen Die Hard -toimintaelokuvaan. Siihen tämän pelin hyvät puolet sitten oikeastaan jäävätkin, sillä esikuvan asenne, hengästyttävä vauhdikkuus ja tiivis tunnelma ovat ilmeisesti unohtuneet jonnekin matkalla elokuvasta peliksi. Turha myöskään odottaa kuulevansa Willisin Brucea huutelemassa jippikaijee mothafukaa tai muita asiallisia lohkaisuja vastaan juokseville terroristeille. Ehei, tilalla on hampaaton, kynnetön ja munaton tusinapelle örisemässä monotonisesti, täysin tunteettomasti ja suoraan paperista lukien leffasta poimittuja repliikkejä. Kaikki muutkin ääninäyttelijät ovat konstaapeli Powellia leffassakin esittänyttä Reginald Vel Johnsonia lukuunottamatta tasan yhtä säälittäviä tapauksia.
 |
| Paikoin kenttien harmaa monotonisuus on naurettavaa. |
Alun perin Hans Gruberin johdolla pilvenpiirtäjään iskeneet runsas tusina rosvoa ovat tässä pelissä muuttuneet varmaan ainakin viidensadan äijän valtavaksi armeijaksi, eikä elokuvan jännittävästä hiippailusta, kyttäilystä ja tietoisen altavastaisesta asemasta ole enää tietoakaan. Kunhan juostaan ja ammutaan niin maan pirusti. Mieluummin olisin nähnyt tämän pelin esimerkiksi Thiefin kaltaisena toiminnan, varovaisen hiippailun ja seikkailun risteytyksenä.
Lithtech ja pelattavuus mättävät
 |
| Välillä päästään purkamaan pommeja ja muuta jännää. |
Käytössä olevalla Lithtechin aikoja sitten vanhentuneella pelimoottorilla ei hyvällä tahdollakaan saa aikaiseksi nykypäivänä kuin ehkä juuri ja juuri välttävää ulkoasua. Itseään toistavat maisemat ovat kolkkoja, tekstuurit epätarkkoja, hahmot puustaveistetyn näköisiä ja animaatiokin on surkuhupaisaa patsastelua. Myös pelattavuus on onnistuttu vetämään komiasti reisille: vasemmalta sojottava ase hankaloittaa uskomattomasti tähtäämistä, kun ohjaus on vielä muutenkin ärsyttävän tunnoton ja laahaava. Pelaaja joutuu lisäksi kärsimään jatkuvista törmäysrutiiniongelmista ja muista bugeista, eikä jatkuva seiniin ja irtaimistoon jumiutuminen ole mitenkään harvinaista. Hahmoista voi joissain tilanteissa juosta tai ampua läpi, ja ahtaissa paikoissa kamera ei osaa välillä millään päättää mihin menisi ja alkaa täristä hervottomasti. Kokonaisvaikutelma on inhottavan nykivä ja pätkivä, eikä tunnelmaan uppoutumisesta ole vaaraa kun saa jatkuvasti pelätä mihin kamera seuraavaksi pomppaa tai mihin McClane jää jumiin.
Lisäksi viholliset pilkottavat ovista ja seinistä läpi, veritahrat sekä muut vastaavat leijuvat ilmassa ja muutenkin kaikesta paistaa läpi joko surkea pelimoottori, koodauksen alkeellinen taso tai totaalinen pelitestauksen puute.
Tyhmiä haamuterroristeja
 |
| Lähitaistelua konetuliasein - silti kukaan ei osu mihinkään. |
Mikäli tekoälyttömät viholliset eivät tee jotain ennalta tylsästi skriptattua liikesarjaa, ne lähinnä seisovat paikoillaan tai juoksevat suoraan kohti, ampuen sarjatolkulla lyijyä pitkin seiniä. Joskus ne saattavat heittää kuperkeikan tai vaihtoehtoisesti jopa savu- tai fosforikranaatin. Usein nekin tipahtavat heittäjän omiin jalkoihin. Kaiken muun ihanuuden lisäksi terroristeja ilmestyy usein lisää tyhjästä, ja loogisesti herrat myös muuttuvat nopeasti samaan olomuotoon kuolemansa jälkeen.
Lelupyssysotaa
Asenteetonta toimintaa ei yhtään helpota se, että niissä pelin parissa hassussa aseessa ei ole pätkääkään tappavan voiman tuntua (vrt. SOF2) ja fiilis on lähinnä kuin lelupyssyillä ampuisi. Tähtäämiselläkään ei tunnu aina olevan väliä, sillä luodit tuppaavat sinkoilevan vähän minne tykkäävät. Aseiden munattomuutta korostaa vielä se, että muutenkin aivan liikaa rangaistusta kestäviin vihulaisiin ei ammuttaessa tule reiän reikää tai mitään muutakaan väkivallan merkkejä. Tarpeeksi osumaa saatuaan ne vain kuolla kupsahtavat ja häviävät tyhjyyteen maisemia rumentamasta. Tosin ne maisemat ovat kyllä muutenkin ihan tarpeeksi rumia - ja yksitoikkoisia. Omaperäisyyttäkin pelikentistä löytyy, sillä tällä kertaa pelaaja pääsee elokuvan tarjoaman miljöön rajoissa esimerkiksi niinkin mielenkiintoisiin paikkoihin kuin miljooniin erilaisiin toimistokomplekseihin, ilmastointikanaviin, viemäreihin, varastoon, kellariin, sähkökeskukseen ja parkkihalliin. Toisaalta, eipä niillä paikoilla paljon ole väliä, sillä huonon teksturoinnin ja kenttäarkkitehtien mielikuvituksettomuuden ansiosta kaikki kentät näyttävät lähestulkoon identtisiltä.
Ehkä lähdemateriaaliuskollisuutta, mutta hyvää peliä näistä aineksista ei ole todellakaan osattu kasata, vaikka se olisi kyllä ollut mahdollista. Kierrä siis tämä roska mahdollisimman kaukaa ja hanki vaikka Max Payne. Siinäkään ei Die Hard: Nakatomi Plazan tapaan ole moninpeliä, mutta se on sentään hyvä ampumispeli. Jos kuitenkin haluat välttämättä törsätä rahasi johonkin leffalisenssipeliin, odota sen aikaa, että Max Payne -leffa tulee teattereihin ja hanki peli vasta sitten. Myös juuri arvostelemani SOF2 - ja itseasiassa lähes kaikki markkinoilla olevat 3D-räiskinnät - ovat reippaasti parempia kuin tämä Die Hard -rävellys, joten yltäkylläisen tarjonnan keskellä toimintapelifaneilla on helppo työ valita kaupan hyllyltä joku oikeasti hyvä peli tämän sijasta.
Ainiin, musiikki on myös huonoa.
Die Hard: Nakatomi Plaza -demoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
