Star Wars oli niitä ensimmäisiä elokuvia, joissa huikeat taistelukohtaukset tehosteineen nousivat olennaiseksi osaksi juonta. Ei ollut siis mikään ihme, että Star Wars oli myös ensimmäisiä elokuvia jotka lisensoitiin videopeleiksi - Atarin legendaarinen SW-kolikkopeli on tänäkin päivänä keräilijöiden suuressa suosiossa tuon ajan mittapuulla upean grafiikkansa ja raivokkaan toimintansa ansiosta. Myös elokuvan luoneen Lucasfilmin omissa Star Wars -lisensseissä on ainakin ajoittain nähty hienoja toteutuksia.
Mikäpä siis parempi tapa esitellä uuden väkivahvan pelikonsolin tehoja kuin uusi, kaikkia entisiä hienompi Star Wars -peli. Rogue Squadron 2: Rogue Leader aloitti elämänsä pelkkänä GameCuben tekniikkademona, mutta pian kehittäjätiimi huomasi luoneensa potentiaalisen hitin ja peli päätettiin julkaista. Enkä päätöstä ihmettele, sillä muistan itsekin kuinka totaalisen monttu auki katselin videopätkiä viime vuoden E3:sta - eihän tuo grafiikka nyt VOI olla reaaliaikaista!
Kuola valuu
 |
| Kuolontähti vuosimallia 1983... |
Mutta kyllä se on reaaliaikaista. Jo hassu pieni alkudemo Imperiumin sotilaista aluksen kannella väläyttää grafiikkamoottorin tehoja, eikä suuntaus ole ainakaan laskeva sen jälkeenkään. Rogue Leader oli sen ensimmäisen kerran nähdessäni veret seisauttavan upea, eikä edes Xboxin ilmestyminen grafiikalla mässäilemään ole juuri himmentänyt sen hohdetta. SW-universumin alukset ja paikat on mallinnettu hämmästyttävän upeasti jokaista räjähdystä myöten, laserit heijastuvat rakennusten pinnasta ja pelaajaa hemmotellaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ääniraitana soi alkuperäinen tai sen kaltainen musiikki ja ääniefektit on tehty ammattitaidolla. Aivan kauneusvirheettä kaikki ei kuitenkaan pyöri, vaan grafiikan päivitys putoilee ainakin NTSC-versiossa ajoittain sulavasta 60 framesta sekunnissa 30:een ja allekin. Toisaalta tämän ymmärtää ottaen huomioon visuaalisen monimutkaisuuden, mutta toisaalta... se Xbox...
 |
| ...ja 2002. Toiminta ei ole muuttunut ratkaisevasti. |
Hienosta grafiikasta ei tietenkään ole mitään hyötyä, jos pelaaja ei heti aluksi pääse tuhoamaan kaikkea mikä liikkuu. Onneksi ensimmäinen tehtävä, hyökkäys Kuolontähdelle tarjoaa oitis kunnon räiskintää. Ensin tuhotaan torneja aluksen pinnalla, sitten pelataan TIE-hävittäjät kebabkioskille ja lopulta roiskaistaan fotonitorpedo Kuolontähden ilmastointikanavaan. Tempo on nopeaa ja osuus onkin enemmän kuin vähän velkaa alkuperäiselle Atarin peliautomaatille. Kuitenkin sillä erolla, että aiemmissa peleissä sait pelata elokuvaa muistuttavassa ympäristössä - Rogue Leaderissa saat elää nuo kohtaukset uudelleen niin, että olet itse pääosassa. Kylmänväreet ovat taatut kun ensimmäistä kertaa osut TIE-hävittäjään niin, että se ennen tuhoutumistaan syttyy palamaan ja pyörii ilmassa ennen osumistaan planeetan tai aluksen pintaan.
Lennämme Pyhällä Hengellä
 |
| Avaruusalusten detaljitaso häikäisee. |
Näissä tekniikalla mässäilevissä peleissä on usein vaarana se, että hienon toteutuksen nimissä unohdetaan itse peli ja keskitytään vain tarjoamaan mahdollisimman huikea - ja lyhyt - kokemus. Rogue Leaderissa tähän ei ole ainakaan täysin sorruttu, vaan pelattavaa riittää kohtuulliset 14 kenttää. Jokaisessa on pituutta ja vaikeutta sen verran, ettei niitä ainakaan ensimmäisenä iltana selvitä millään ilveellä. Perfektionistit voivat pelata kenttiä uudestaan kerätäkseen mitaleita, jotka tarjoavat peliin lisäominaisuuksia kuten aluksia. Tällaisenaankin vaihtelua löytyy, lentämään pääsee ainakin X-, Y-, A-, ja B-Wingeillä vaikkei kummoinen pilotti olisikaan. Oman mukavan lisänsä tuo siipimiesten ja muiden apureiden komentaminen D-padilla.
Mutta mikään Wing Commander RL ei todellakaan ole. Painotus on arcade-henkisessä toiminnassa ja tämä näkyy useammassakin kohtaa. Ensinnäkin pelaajalla on jokaiseen kenttään kolme elämää ja kuoleman jälkeen toiminta jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos lentää liian kauas pelialueelta, autopilotti nappaa hallinnan ja kääntää nokan kohti taistelua. Sinällään puolusteltavissa, mutta Elämyksen (tm) kannalta latistavaa.
 |
| Tutkan sekavuus ja pelialueen pienuus haittaa etenkin alkukentissä. |
Ja koska grafiikka on nopeaa, ilmeisesti myös taisteluihin on katsottu tarpeelliseksi ruuvata kunnolla vauhtia. Valitettavasti vain se muuttaa toiminnan turhan usein hosumiseksi, eli alukset suhahtelevat ohi toisistaan eikä kukaan saa osumaa. Asiaa ei auta kerrassaan omituinen tutka, joka kääntyy juuri sillä tavalla joka ei ole yhtään looginen. Kun oppii hallitsemaan aluksensa nopeuden helpottuu puuha huomattavasti, mutta tutkaan ei kyllä ennen avaruuspelejä pelannut totu. Herranen aika, David Braben kehitti noin 20 vuotta sitten Elite-tutkan joka esittää erinomaisesti alusten liikkeet kolmiulotteisessa avaruudessa ja on jo muodostunut standardiksi - miksi sitä piti mennä muuttamaan? Pientä apua tarjoaa onneksi nuoli, joka näyttää summittaisen suunnan seuraavaan kohteeseen.
The Force is strong in this one
 |
| Asteroideja on monta. Tosi monta. |
Viisaasti RL sijoittuu alkuperäisten SW-elokuvien aikaan ja jättää myöhemmät rahanahneet kökkörainat omaan arvoonsa. Ja mikäpä on sijoittuessa, kun ammennettavaa materiaalia löytyy niistäkin kolmen elokuvan verran. Kuolontähden lisäksi vieraillaan jääplaneetta Hothilla, asteroidikentässä sijaitsevalla vankilaplaneetalla, tähtisumussa saattuetta puolustamassa ja niin edelleen. Kenttien tapahtumat on skriptattu hyvin, eikä niiden mekaaninen etenemisjärjestys juuri pääse häiritsemään kun kaikki kuorrutetaan mainioilla ääninäytteillä ja pelimoottorilla toteutetuilla välinäytöksillä.
En itse ole mikään kummoinen Star Wars -fani, mutta Rogue Leader onnistuu kalvamaan vanhasta lisenssilehmästä tuorettakin lihaa esiin. Alun tehtävät ovat paljolti vanhan kierrätystä, mutta hyvä tavara kestää kyllä uudelleenkäsittelyn. Kiivas toiminta sopii peliin vaikkei se aivan ongelmatonta olekaan - nimimerkki Hidas Hämäläinen toivoisi, että silloin kun pitää käyttää järkeä siihen saisi vähän enemmän aikaa.
Eikä tarpeeksi voida painottaa sitä, miten hieno kokemus Rogue Leader on. Sen ulkoasu ja äänet on hiottu loppuunsa - pientä päivitysongelmaa lukuun ottamatta - ja mitä isommalla TV:llä ja paremmilla stereoilla peliä pelaa, sitä enemmän siitä saa irti. Samalla se ei kuitenkaan ole mikään kalvakka tekniikkademo, vaan täysimittainen peli joka osoittaa kyynikollekin Star Warsin olevan yksi sukupolvemme suuria satuja - ja GameCuben yksi tämän hetken kovia pelikoneita.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.netHuom! Arvostelu on tehty USA-version pohjalta. Tiedossamme ei ole mitään ratkaisevia eroja PAL-julkaisuun.
Arvostelija:
Mikko Heinonen
