Kaikki vähänkin tietokonepeleistä kiinnostuneet tietävät varmasti ainakin nimeltä Westwoodin Command & Conquer -pelisarjan, jonka ensimmäinen osa käytännössä kylvi koko reaaliaikastrategioiden peligenren valtavaksi paisuneen suosion siemenet. (klassista Dune 2:sta mitenkään vähättelemättä tai unohtamatta) Menestystä seurasi kymmenittäin enemmän ja vähemmän suoria klooneja, sekä tietenkin aimo nippu Westwoodin omia jatko-osia, jotka kaikki ammensivat samoja alkuperäisen C&C:n perusideoita milloin paremmin ja milloin vähän huonommin lopputuloksin.
RTS on out, FPS on in
Aihetyyppi ryöstöviljeltiin nopeasti totaalisen kuiviin, joten Westwoodin nokkelat tytöt ja pojat keksivätkin siirtää C&C:n hyvin myyvän ja laajalle yleisölle tutun konseptin kokonaan toisen pelityypin alle. Kyseessä on tietenkin se toinen PC:llä niin kovin harvinainen genre: 3D-räiskintä. Renegadessa pelaaja juoksuttaa tyypilliseen FPS-tyyliin alkuperäisessä C&C:ssä esiintynyttä GDI:n ylimachoa ja kovasanaista kommandoa, Havocia, jonka mielenkiintoiseen työnkuvaan kuuluvat sikarinpolton ja karskin läpänheiton ohessa myös pahojen Nod:in solttujen sniputtelu sekä rakennusten remontointi C4:llä.
 |
| Tykkitorni saa kyytiä kun Havoc asentaa siihen satsin C4:ää. |
C&C-tyyliin sopivasti karrikoitu pelimaailma on myös kotoisan tuttua tavaraa Orca-helikoptereineen, Tiberium-jalostamoineen ja -puimureineen sekä muine tuttuine vehkeineen. On kieltämättä hienoa ja mielenkiintoistakin päästä aivan lähietäisyydeltä pällistelemään aikoinaan C&C:ssä niin tutuksi tulleita rakennuksia, ampumaan Nod:ilaisia ja ajamaan niitä kaikkia tuttuja vekottimia Humm-Veestä ja APC:stä lähtien aina valtavaan Mammoth-tankkiin asti. (Päivityksen jälkeen pelaaja pääsee myös lentovehkeiden puikkoihin!) Pelin arcadehenkinen toiminta on esikuvalleen uskollisesti enemmänkin rentoa sekoilua kuin ryppyotsaista realismia. Sinänsä ihan mukiinmenevä juonikin on läsnä lähinnä muodon vuoksi, mutta Renegade ei yritäkään ottaa itseään mitenkään erityisen vakavasti, ja hyvä niin.
Kilometritolkulla lääniä
 |
| Renegaden tekoälyä parhaimmillaan: tykki laulaen suoraan kohti. |
Yksinpeli jakaantuu tusinaan todella pitkään ja laajaan tehtävään, joissa jokaisessa Havocille annetaan tietyt päätavoitteet, kuten erilaisten kohteiden etsintä, tuhoaminen ja suojelu. Näiden lisäksi matkan varrella vastaan tulee runsaasti toissijaisia toimeksiantoja, kuten esimerkiksi Nod:in hyökkäyshelikopterin tiputtaminen tai SAM-patteristojen hiljentäminen. Näiden suorittaminen ei ole pakollista, mutta ne tarjoavat mukavaa lisäaktiviteettia suurempien koitosten vastapainoksi ja hoituvat siinä sivussa melkein kuin itsestään. Monisäikeisten tehtävien suorittamiseen menee poikkeuksetta toista tuntia aikaa, sillä tutkittavaa lääniä riittää kilometritolkulla. Rakennuksien ja maisemien mittakaava on paikoin jopa masentavan valtava. Monissa tehtävissä karttaa saa vielä hölkätä edestakaisin useampaan otteeseen ärsyttävän avainkorttien keruun ja löysän tehtäväsuunnittelun vuoksi, eikä niitä ajoneuvojakaan aina ole saatavilla. Sankarimme juoksunopeuskin tuntuu paikoin lähinnä koomiselta matelulta.
Tavoitteiden suorittamiseen ei pääsääntöisesti tarvitse pahemmin neuroneitaan rasittaa, sillä paria hiippailutehtävää lukuun ottamatta nopealla revolverikädellä ja suoraviivaisen päättömällä kakoilulla pärjää vallan mainiosti. Ensiapupakkauksia ja suojahaarniskoita lojuu avokätisesti jokaisessa epäloogisimmassakin paikassa, eikä ainakaan keskimmäisellä vaikeustasolla epätoivon parahdus päässyt yllättämään kuin korkeintaan tuskaisen hitaan pikatallenteen lataamisen, sekä pelin satunnaisen kaatuilun takia. Myös muut pienemmät, mutta silti ärsyttävät bugit, kuten rutisevat ja stereovaikutelmaltaan sekoilevat äänet, aukeamattomat hissit sekä etenemisen estävät ongelmat lukittujen ovien kanssa saivat paikoin tuskan hien nousemaan otsalle. Näistä kuitenkin selviää ahkeralla save/load-rumballa.
Nod kaipaa lisärahoitusta
Yksioikoiseen lyijyn sekä räjähteiden jatkuvaan kylvämiseen perustuva ohuehko peli-idea ei kuitenkaan jaksa kannatella Renegadea loppuun asti, sillä vaikka asiallisia tykkejä ja ajoneuvoja löytyykin joka lähtöön, laantuu meininki ikävästi pelin loppua kohden. Pelin ainoa todellinen valtti, eli aito, C&C-väritteinen sodankäynti muuttuu kuin varkain pelin puolta väliä lähestyttäessä liiaksi sisätiloissa tapahtuvaksi, persoonattomien mikälie-rakennuksien ja salaisten tutkimuslaboratorioiden tyhjänpäiväiseksi koluamiseksi. Ja näitähän ei ole nähty kuin ehkä miljoona kertaa aikaisemminkin lähes jok'ikisessä 3D-räiskyttelyssä maailmankaikkeuden synnystä lähtien.
 |
| Nodin upseerit kutsuvat kuolemaansa asti jatkuvasti lisää vahvistuksia kentälle. |
Itse toiminnassa ei muuten ole pahemmin valittamista, mutta helpohko vaikeustaso selittyy allekirjoittaneen jumalaisten pelitaitojen lisäksi valitettavasti myös vastuksen käsittämättömällä tyhmyydellä. Nod:in veljeskunnalla on tainnut varat loppua, sillä sotilaiden koulutus on selvästi jäänyt puolitiehen. Parhaimmillaankin äijät juoksevat vain pyssyt laulaen suoraan syliin, mutta usein Kanen pikku punahilkat vain seistä jököttävät seiniä tuijotellen, vaikka koko komppaniallinen kavereita olisi teurastettu metrin päähän. Puutteellista älliä on yritetty paikata ärsyttävillä ja nykyään ilmeisen muodikkailla skriptityksellä. Vihollisia ilmestyy tyhjästä lisää kunhan pelaaja aktivoi tapahtuman menemällä tietystä ovesta tai tuhoamalla vaikkapa rakennuksen kontrollipaneelin.
Pahvikulisseja ja ilotulitusta
 |
| Räjähdyksissä on potkua. |
Nykypelit tuppaavat kaikki olemaan graafisesti niin kauniita, etteivät "tavallisen" näköiset pelit enää tunnu oikein miltään. Ei Renegadenkaan ulkoasussa sinänsä mitään suurempaa vikaa ole, mutta viimeaikoina huomattavasti parempaan tottuneena ei pahvikulissien näköisiä ja karkeasti teksturoituja maisemia tai kulmikkaita vihollisia kolkkoine animaatioineen ollut kovin helppo hyväksyä. Liioitellun massiiviset räjähdykset, sekä muut yliampuvat partikkeliefektit ovat kuitenkin näyttäviä ja hyvin pelin toiminnalliseen henkeen sopivia. Myös komeat vesiputoukset ja kosket, toimivat varjoefektit, sekä se, että pelaajan ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, ovat positiivisia yllätyksiä muuten hieman vanhahtavan näköisen pelin suppeahkossa silmänruokaosastossa.
Äänipuoli on ihan hyvin hanskassa. Tiivis radioliikenne ja jatkuvasti ympärillä jylisevä sodan meteli luovat oivan tunnelman. C&C:stä tutuksi tulleet, ylirauhallisen naisen äänellä ilmoille kajahtavat "Unit ready", "Reinforcements have arrived", "SAM-site destroyed", sekä muut vastaavat ilmoitukset lisäävät hyvin fiilistä. Joihinkin aseiden ääniin olisi toivonut hieman lisää munaa, mutta hyvä näinkin, sillä taustalla soiva, esikuvastakin tutuksi tullut korni halpistekno vetää pisteet väkisinkin kotiin.
Tämähän on ihan kuin C&C:ssä!
 |
| Tukikohta- ja ryhmätyöpainotteinen moninpeli toimii hyvin. |
Se, minkä Renegade häviää yksinpelin ja ulkoasun puutteissa, voittaa se monin verroin hyvillä moninpeli-ideoillaan. Command & Conquerin perusidea toimii nimittäin loistavasti myös 3D-räiskinnässä. Ideana on tietenkin Skirmish-pelityylin tapaan puolustaa omaa tukikohtaa ja yrittää siinä samassa tuhota vastustajan vastaava. Harvesterit keräävät Tiberiumia, josta saaduilla varoilla pelaajat voivat vaihtaa koulutustaan / sotilasarvoaan, ostaa itselleen lisäominaisuuksia, superaseita tai erinäisiä ajoneuvoja. Myös vihollisen rakennuksien ja yksiköiden tuhoamisesta kilahtaa lisäkrediittejä pelaajan taskun pohjalle. Homma pelaa näppärästi esikuvansa tyyliin: Mikäli voimalaitos tuhotaan, puolustusjärjestelmät hiljenevät ja tuotannon hinnat kohoavat. Jos parakki posahtaa, ei pelaaja enää voi kouluttautua tavallista solttua kummoisemmaksi, ja mikäli asetehdas menee, voi sanoa hyvästit ajoneuvoille. Kun viimein saa rykäistyä ratkaisevan ioni- tai atomipommi-iskun vastustajan tukikohdan keskelle, niin peli on selvä. Homma todella toimii, eikä paljon parjatusta lagistakaan ollut minulle suurempaa päänvaivaa. Tunnelma on hyvässä peliporukassa parhaimmillaan ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tämähän on ihan kuin C&C:ssä, jee!
Command & Conquer Renegade -demoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Teppo Lähtinen
