On tulevaisuus. On synkkää. On megakorporaatioita. On kyborgeja, mustia nahkatakkeja, aurinkolaseja after dark, on superagentteja, terroristeja, salaliittoja ja maailman kohtalo vaakalaudalla. Sanalla sanoen kaikkea mitä ihminen voi vain peliltä toivoa.
Deus Ex sijoittuu noin vuoden 2050 hyvin cyberpunk-vaikutteiseen maailmaan. Ihmiskuntaa kohdannut katastrofi on virus, jonka vastalääkkettä saavat vain harvat ja valitut. Pelaaja astuu JC Dentonin, upouusilla nanoimplanteilla varustetun superagentin saappaisiin taistelemaan ensin lääkettä varastavia terroristeja vastaan. Lukuisien salaliittojen ja juonien jälkeen totuus tapahtumien taustalla alkaa hahmottumaan ja tapahtuu odotettu loikkaus toiselle puolelle. Siltikään et voi varmasti tietää kehen luottaa ja kenen ohjeita seurata.
Kliseitä pelissä siis riittää parin kolmenkin tv-sarjan tai leffan tarpeiksi. Tutuksi tulevat Area 51:set, MIB:t, alienit, ziljoona erilaista salaliittoteoriaa ja kaikki muu mahdollinen perinnesälä, mutta hyvä niin. Kliseisyydestään huolimatta tai siitä johtuen pelissä on nimittäin erittäin hyvä tunnelma, ja kun muutkin osat tuntuvat olevan kunnossa voi Deus Exältä odottaa paljon.
Grafiikka
Deus Ex:ä on ollut sangen pitkään kehityksessä, ja sen huomaakin ikävällä tavalla. Pelin pohjana on Unrealin moottori, ja sen kyllä huomaa. Grafiikkansa näyttävyyteen suhteutettuna Deus Ex on järjettömän raskas ja peli tahmaa ikävästi jos on vähänkin enemmän vihollisia ruudulla tai isompi ulkomaisema edessä. Lisäksi pelin grafiikka ei ole mitenkään erikoista nykystandardeilla mitattuna, mutta eipä erikoisen huonoakaan. Ja ovat etenkin jotkin ulkonäkymät toisaalta komeaa katseltavaa, esimerkkinä vaikka vapaudenpatsaan huipulta tai pilvenpiirtäjien katoilta ympäristön ihmetteleminen.
Yllättävän vähän grafiikan ja pelimoottorin puutteet kuitenkin haittaavat itse pelaamista, ja ei tällaisessa pelissä grafiikan pidäkkään olla pääosassa. Muilta osin Deus Ex kun kuitenkin on erinomainen. Grafiikka on aika peruskamaa ja ajaa kyllä asiansa hyvän paketin osana. Animoinnit ja hahmot ovat ihan ok, hahmografiikka on ehkä paikoin vähän karkeaa mutta siihen tottuu. Ja kyllä kivoja pikku yksityiskohtiakin löytyy, kuten esimerkiksi pelaajan edestä pakenevat pulut kaupungeissa sekä muut vastaavat pikkuefektit.
Äänet
Äänet tukevat Deus Exän tunnelmaa erittäin hyvin. Lähes joka paikalla on omat taustaäänensä. Korkealla ollessa tuuli humisee korvissa aidontuntuisesti, tietokonehuoneissa kuuluu kaikenlaista huminaa ja naksunaa, baareissa ja kaduilla on asiaankuuluvaa taustahälyä ja niin edelleen. Kaikenkaikkiaan tämä antaa peliin huomattavasti lisää tunnelmaa kun paikat myös kuulostavat eläviltä ja aidoilta.
Myös muut efektit ovat kohdallaan, aseiden äänet ovat sopivan jykeviä kuten kaikki muutkin räjähdykset, sähinät, sihinät ja kolinat. Ääninäyttely on kohtalaista keskitasoa, joka kyllä ajaa asiansa erittäin hyvin. Yksityiskohtana voi mainita sen, että viholliset silloin tällöin juttelevat keskenään jos pelaajaa ei ole vielä huomattu, viheltelevät ja hymisevät itsekseen. Jahka pelaaja huomataan he huutelevat toisilleen ohjeita ja pelaajan kadottua ihmettelevät vielä ääneen mihin tämä oikein katosi.
Pelattavuus
Deus Ex:n käyttöliittymän pohjana on jo standardiksi muodostunut 3D-räiskintämalli. Hiirellä tähdätään ja kääntyillään, näppikseltä liikutaan ja käytetään eri optioita ja niin edelleen. Syvyyttä käyttöliittymässä on kuitenkin ihan eri tavalla kuin yleensä. Terveydelle, hahmon siirännäisille, taidoille, tavoitteille, kuville ja kartoille aukeaa kaikille omat sivunsa. Pelattavuus on kohdallaan ja eteneminen on sen puolesta hyvin sujuvaa.
Tekoäly on kohtalainen, mutta eräitä tällaiseen peliin kovin tärkeitä ominaisuuksia jäi toivomaan. Esimerkiksi ruumiita voi kyllä siirrellä, mutta eipä siitä paljoa hyötyä ole sillä viholliset eivät tunnu huomaavan kuollutta toveria maassa sitten millään. Tämä näkökyvyn puute onkin sitten korvattu superaisteilla jotka aktivoituvat heti jos pelaaja sattuu ampumaan vaikka mistä piilosta vaiennetulla kiväärillä yhdenkään vihollisen. Välittömästi kaikki tietyn säteen sisällä olevat viholliset tietävät tarkalleen pelaajan olinpaikan ja ryntäävät tämän kimppuun. Muutenkin vihollisten pääasiallinen hyökkäystaktiikka on vain rynniä päälle joukolla kunnes toinen osapuoli kuolee, mutta onneksi vihulaiset sopivassa maastossa osaavat myös perinteiset sivustasta ja takaapäin hyökkäämisetkin.
Pelin roolipelimäisemmät osat eli taitojen ja erilaisten nanolisäosien hallinnointi on toteutettu hyvin. Pelin edetessä pelaaja saa kokemuspisteitä joilla voi nostaa haluamiansa taitoja, jotka todella vaikuttavat pelin kulkuun. Samoin löytyy lisäosia joita voi lääkintäbottien avulla pultata kehoonsa kiinni. Nämä lisäosat ja taitojen nostamiset myös todella vaikuttavat pelin kulkuun ja siihen mitä mahdollisuuksia pelaajalla on. Jos laittaa kaikki kokemuspisteet asetaitoihin voi olla että eteneminen jää vahvasti toiminnan ja räjäyttelyn varaan kun ovia ei pystykkään tiirikoimaan ja tietokoneita hakkeroimaan. Toisaalta tarpeeksi kova hakkeri pystyy kääntämään turvajärjestelmät ja tietokoneohjatut konekiväärit kulloisenkin rakennuksen omia vartijoita vastaan, ja täten pelaajalta säästyy arvokkaita ammuksia (joita on välillä rasittavan vähän) ja turpaankin tulee vähemmän.
Juoni on suht lineaarinen, vasta aivan lopussa pääsee todella valitsemaan useamman vaihtoehdon välistä. Tämä ei kuitenkaan haittaa sillä pienemmissä asioissa päätöksiä on runsaasti, muun muassa jokainen nanotekninen lisäosa sisältää kaksi ominaisuutta, joista vain toisen voi valita. Nämä taas osaltaan vaikuttavat siihen millä keinoilla pelaaja voi edetä. Ilahduttavan usein pelaaja myös pääsee valitsemaan erilaisia etenemisreittejä jotka kaikki vaativat erilaisia kykyjä. Usein joutuu valitsemaan haluaako ryömiä viemäreitä tai ilmanvaihtokuiluja pitkin ansoja väistellen vai mennä räiskien etuovesta sisään.
Yhteenveto
Deussi on hyvä peli, ei siitä mihinkään pääse. Pikkuvikoja löytyy eikä vähiten grafiikan saralta, mutta pelin hyvät puolet kumoavat huonot kuitenkin kirkkaasti lopuksi. Pelattavuus on kohdallaan, juoni hyvin tehty ja ennenkaikkea pitkä. Pelattavaa riittää vaikka kuinka pitkälle, ja loppuratkaisun lähetessä jää toivomaan että olisi se voinut vielä vähän pidempään kestää. No, eiköhän tästä jatko-osa saada aikaan.
Ion Stormin aikaisempi hieman samankaltainen yritelmä Daikatana meni metsään ja rankasti, mutta Deus Ex korjaa tilanteen moninkertaisesti. Roolipeliä, actionia ja hyvää tarinaa on yhdistelty juuri sopivassa suhteessa erinomaisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
