EsittelyGrafiikkaUlkoasunsa puolesta Vampire on aivan huippuluokkaa. Grafiikka on todella yksityiskohtaista ja toimivaa, ja lisäksi kerrankin on nähty hieman vaivaa
myös pelienginen optimoinnissa. Peli nimittäin rullaa kiitettävästi myös vanhemmillakin koneilla ja näyttää silti aivan asialliselta.Kuvakulmaa voi pyöritellä melkoisen vapaasti valitun hahmon ympärillä.
Kuvakulma voi olla missä tahansa katonrajasta maan tasalle. Ympäristön tarkastelua varten näkökulman voi myös siirtää valitun hahmon silmien tasolle kuten tavallisissa 3d-peleissä. Mitään muuta tässä moodissa ei kuitenkaan voi tehdä kuin katsella ympärilleen,
pelaaminen onnistuu siis vain yleiskuvasta käsin.
Hahmot ovat paremman näköisiä kuin ehkä yhdessäkään muussa tähänasti näkemässäni pelissä. Huippuluokan tekstuurien lisäksi hahmojen animointi on hyvin luonnollisen näköistä. Kunniamaininnan ansaitsevat myös erilaiset hirviöt, joista etenkin isoimmat ovat todella vaikuttavan ja aidon näköisiä. Myös pientä graafista yksityiskohtaa löytyy kuten pitääkin, esimerkkinä normaalit hahmojen ulkoasun vaihtuminen riippuen senhetkisestä panssarista, lentelevät hylsyt, alareunassa olevien naamakuvien muuttuminen terveydentilan mukaan ja niin edelleen.
Taustat ja maisemat eivät häviä hahmografiikalle pätkääkään. Etenkin keskiajan kaupunkimaisemat ovat erinomaisia kuten myös toinen toistaan suurellisemmat ja omituisemmat luolastot. Kaikki muu taustasälä kuten valot, varjot, vedet, sumut ja muut efektit noudattavat samaa linjaa. Pelin välianimaatiot toteutetaan valtaosin pelin omalla enginellä, ja yleensä ne sisältävät vain keskustelua. Lisäksi mukana on kourallinen erikseen piirrettyjä animaatioita, jotka ovat nekin hyvin näyttäviä kuten koko peli muutenkin.
Grafiikka on siis todella onnistunutta, ja jo sen luoman hyvin vahvan tunnelman johdosta antaa monta pelissä olevaa mokaa anteeksi.
ÄänetMyös äänimaisemaltaan Vampire on onnistunut. Pelin soundtrackki on erinomainen, ja eri paikkojen taustalla pyörivät musiikit luovat tunnelmaa todella tehokkaasti. Näiden päälle vielä kelpo efektiäänet, ja paketti alkaa olla kasassa. Joidenkin tuliaseiden äänet ovat vähän ponnettomia, mutta muuten efekteissä ei ole mitään valittamista. Parempiakin on kuultu, mutta myös huonompia.
Ääninäyttely on keskitasoa. Pelin ja taistelun aikana kuultavat ääntelyt ovat ihan ok, tosin etenkin jotkut viholliset horisevat vähän turhankin
pitkiä pätkiä litanioita kesken taistelun mikä vähän hämää.
Välianimaatioiden keskuteluissa ääninäyttely meinaa välillä mennä hieman yli etenkin kun tyyppien pitäisi puhua jotain vähänkään teatraalisempaa. Mutta tämähän on vain normaalia.
PelattavuusKuten trendi nykyään peleissä on, käyttöliittymä on hyvin simppeli ja vielä ihmismuotonsa säilyttäneen Christoferin juoksuttaminen ympäri ensimmäistä luolastoa on helppoa ja mukavaa puuhaa. Klikkaa maata niin hahmo juoksee sinne, klikkaa vihollista ja sitä lyödään, ja klikkaa jotain esinettä niin se noukitaan. Helppoa kuin mikä. Jahka pelaajasta on tullut vampyyri sujuu eri disclipinien eli erilaisten erikoiskykyjen käyttö helposti oikeaa nappia painamalla, ja mukaan tulevat kaveritkin osaavat hoitaa itse itsensä. Näin ainakin teoriassa.
Simppeli käyttöliittymä on tässä tapauksessa tuonut myös tiettyjä rajoituksia. Vaikka pelialue onkin näennäisen kolmiulotteinen ja liikkuminen vapaata on pelaaja itseasiassa hyvin sidottu tiettyihin reitteihin ja alueisiin. Tutkittavat alueet ovat ajasta ja paikasta riippumatta suht leveitä ja käytäviä ja huoneita, jokaisessa huoneen tai käytävän koosta riippuen yhdestä noin neljään vihollista. Minkäänlaista mahdollisuutta hyppimiseen tai esteiden yli menemiseen ei ole, tosin tällaisia kohtia on myös varottu laittamasta peliin lähes yhtään. Eteneminen on siis sangen suoraviivaista ja etenee tarkalleen ennalta annettuja polkuja, sillä mihinkään muualle ei pääse kuin eteen tai taaksepäin.
Pelimaailma on muutenkin hyvin staattinen. Lähestulkoon ainoat objektit mihin pelaaja voi vaikuttaa ovat ovet ja vivut sekä erilaiset laatikot ja tynnyrit. Ensin mainittuja avataan ja käännetään, jälkimmäisiä avataan tai lyödään, jonka jälkeen niistä putoaa yksi satunnaisesti arvottu esine. Ylipäätänsä pelimaailma on kauttaaltaan hyvin staattinen ja hieman liian pelimäinen. Pieni lisärealismi ei olisi ollut haitaksi. Pelin erinomainen grafiikka onnistuu kuitenkin käsittämättömän hyvin pitämään yllä illuusiota todentuntuisesta maailmasta ja muutenkin tasoittaa pelin muita puutteita.
Toinen pelin tunnelmaa hyvin paljon pelastava seikka on uskollisuus pohjalla olleelle roolipelille. "Sääntöjensä" puolesta Vampire lukeutuu ehdottomasti tietokoneroolipelien parhaimmistoon, itse peli on vain ikävästi rajoittunut hyvin pitkälle pelkkään lineaariseen etenemiseen ja taistelemiseen.
Tappelua pelistä tosiaan löytyy liiankin kanssa, vihollisia on joka kulman takana ja eihän pelissä lopulta muuta tehdäkkään kuin välillä katsellaan ja kuunnellaan juonta eteenpäin kuljettavia välinäytöksiä, sitten edetään seuraavaan kohteeseen, tapetaan kaikki vastaantulijat lukuunottamatta sitä viimeistä pomoa jonka kanssa ensin jutellaan ja tapetaan vasta sitten. Tämän jälkeen käytetään kokemuspisteet, käydään ehkä kaupoissa ostamassa hieman parempia varusteita ja lähdetään seuraavaan paikkaan jossa taas tapetaan vihollisia tusinakaupalla.
Taistelu on hyvin simppeliä, senkun klikkaa vihollisen päällä ja koko ryhmä käy tämän kimppuun. Tekoälyssä olisi kuitenkin parantamista, etenkin oman ryhmän puolesta. Pelaajan kumppanit käyttävät disclipinejä aika surutta, etenkin silloin kun vastassa on jokin megahirviö tyyliin rotta taikka hämähäkki. Tämän johdosta heillä on aina verivarastot hyvin vähissä, mutteivät he vitaeta itse kuitenkaan osaa kovinkaan hyvin hankkia. Myös muita suunnittelun kukkasia löytyy, esimerkiksi ampuma-aseita käteen saadessaan apurit usein jäävät ampumaan vihollista seinän läpi taikka kulman takaa siten, että kaikki ammukset pysähtyvät edessä olevaan esteeseen. Myöskin reitinvalintaa voisi parantaa hieman, ikävän usein etenkin ahtaammissa paikoissa kaverit vain juoksentelevat ympäriinsä päättömästi eivätkä pääse vihollisen viereen mätkimään sitten millään.
YhteenvetoKaikista puutteistaan huolimatta Vampire on yksi parhaista uusista tietokoneroolipeleistä, ennen kaikkea näyttävyytensä ja itse pääasian - Vampiren takia. Mallinnus oikeasta roolipelistä tietokoneelle on onnistunut kiitettävästi ja tutuilla disclipineillä on kiva leikkiä. Myös alkuperäiselle hyvin uskollinen hahmogalleria, klaanit, hirviöt ja ylipäätään koko maailma antavat pelille huomattavasti lisää syvyyttä tusinapeliin verrattuna. Täysin maallikoille peli voikin olla hieman laimeampi kokemus kuin Vampireen aiemmin tutustuneille, joista suuri osa varmaankin antaa peliltä anteeksi hyvin paljon lapsuksia sillä pääasia eli Vampiren oppien mukainen maailma ja vampyyrinä toimiminen on toteutettu erittäin hyvin.
Perusta on siis hyvinkin hallussa, todella oikeuksiinsa peli pääsisi jos siihen olisi vain tehty hieman monimutkaisempi juoni jonka kulkuun pelaaja olisi voinut vaikuttaa edes jotenkuten. Tällaisenaan peli on aivan liian lineaarinen ja lattea käydäkseen oikeasta roolipelistä. Roolipelimäisenä tappelupelinä Vampire on kuitenkin hyvinkin mukiinmenevä.
Hieman helpotusta tilanteeseen antanee moninpelimahdollisuus, joka on ehkä lähimpänä oikeata roolipelaamista mitä tietokoneella on tähän mennessä nähty. Pelinjohtajan pitäisi pystyä vaikuttamaan melkein mihin tahansa, ja kampanjoiden monimutkaisuuden rajana on vain mielikuvitus. Mutta olisi se juoni voinut yksinpelissäkin olla hieman monimutkaisempi. Myöskin Vampiressa keskitytään liikaa toisten vampyyrien tappamiseen, tavallisia kuolevaisia saa pelotella aivan liian vähän. Toivottavasti paremman tarinan sisältävä lisälevy tai kakkososa pelastaa tilanteen joku kaunis päivä.
Pelimaailman tasapaksuus, juonen ja etenemisen lineaarisuus sekä tekoälyn mokat kuitenkin laskevat pelin pisteitä juuri ja juuri alle yhdeksänkymmenen. Tämän pelin kohdalla pisteitä ei kuitenkaan pidä tuijottaa liikaa, sillä kyseessä on ennen kaikkea kutsumuspeli. Jos aihepiiri ja pelin pohjana ollut maailma kiinnostaa, voi pisteitä huoletta lisätä vaikka kuinka. Jos taas koko ajatus lähinnä tympäisee jää käteen lähinnä kohtalainen roolimätkintä jossa on kuitenkin hyvätkin puolensa.
