Meillä kaikilla on tapamme elää. Jotkut käyvät koulua, jotkut käyvät töissä ja jotkut maleksivat ulkona ja kiusaavat ohikulkijoita ihan vain huvikseen. Mutta on olemassa myös ihmisiä, jotka skeittaavat, skeittaavat ja vain skeittaavat. Tony Hawkilla on ikää reilusti yli 30 vuotta, mutta silti mies väittää oppivansa joka päivä jotain uutta. Elämänsä lautailulle uhrannutta miestä on kadehdittava ja ihailtava, olipa hänen elämäntapavalinnastaan mitä mieltä tahansa. Tony Hawk -pelisarja on ensimmäisestä osastaan lähtien värisyttänyt pelimarkkinoita kuin maanjäristys, eikä varteenotettavia haastajia ole ollut. Laakereilleen ei silti voi kukaan jäädä lepäilemään, sillä kateelliset pelitalot odottavat pienintäkin lipsahdusta, jotta voisivat vihdoin haastaa legendan omilla tuotoksillaan. Pelitaloille tiedoksi, ideoikaa jotain aivan muuta, sillä kolmas kerta sanoo jälleen toden.
Tony Hawk's Pro Skater 3 on ilmestynyt samaan aikaan sekä PSonelle, että PS2:lle. Veto oli Activisionilta luonnollinen, sillä vaikka PSone, on "periaatteessa" kuoleva laite, on vehkeitä maailmassa kuitenkin edelleenkin miljoonia. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -lause sopii tämän päivän pelimarkkinoille paremmin kuin hyvin. Vaikka pelitarjonta ei PSonella tänä päivänä päätä huimaa, saa vanha nuhapumppu vielä pyöritettäväkseen ainakin yhden mestariteoksen, sillä Tony Hawk 3 on kertakaikkisen onnistunut viihdepaketti.
Käännös oikeaan, vasempaan ja oikeaan päin
Tony Hawk's Pro Skater 3 seuraa sarjan aikaisempia osia uskollisesti, mutta tottakai suuremmalla asenteella. Kolmososan PSone-versio kärsii vain vääjäämättömästä inflaatiosta, sillä harva meistä on PS2:n julkaisun jälkeen ykköspleikkarin peleihin koskenut. Järkytys onkin alussa suuri, sillä grafiikan suttuisuus ja epäselvyys pelästyttää, mutta onneksi kaikki unohtuu loistavan pelattavuuden viedessä mennessään.
 |
| Mies on tulessa - mutta aika loppuu kesken. |
Perusideaan ei ole koskettu. Alussa valitaan hahmoksi joku 13:sta universumin parhaasta lautataiturista, joiden mukana tietysti kaikkien lautailijoiden elävä messias, Tony Hawk. Tyttöpelaajia hemmotellaan Elissa Steamerilla, ensimmäisellä ammattilaislautailun naiskilpailijalla. Mikäli lauta ei pysy hallussa vakiohahmoilla voi lautailijan luoda myös itse. Lautailijalle voi valita lähes kaiken nimestä asennon kautta tatuointeihin, joten maailman parhaimpia vastaan voi temppuilla vaikka omana itsenään. Myös temppuja voi muokata. Neljään ryhmään jaetut temput voi ohjelmoida tottelemaan mitä tahansa näppäintä tai näppäinyhdistelmää. Vakioasetuksilla kokonaisuus toimii kuitenkin vallan mainiosti. Puistoeditoria on myös viritetty. Editori on periaatteessa reaaliaikainen, eli ramppeja, funbokseja, esteitä ja kaiteita voi rakennella tasoilla mielin määrin mielikuvituksen mukaan. Puistoeditori on todella monipuolinen työkalu, joka tarjoaa kotiarkkitehdeille todellista huvitusta pitkäksi aikaa.
Yksinpelimoodeja on kolme. Perinteisessä uramoodissa pyritään avata uusia tasoja pärjäämällä hyvin kilpailuissa ja suorittamalla tasotavotteita. Single Sessions -moodissa tavoitteena on kerätä mahdollisimman suuri pistemäärä yhdellä tasolla kahden minuutin aikarajan sisällä. Alussa pelattavana on vain ensimmäinen taso, eli sulattamo, mutta lisätasot aukeavat menestyksen myötä. Lisäksi omaa lautaansa saa rääkätä vaikka vuorokauden ympäri vapaassa harjoittelussa, joka tuntuu olevan aina mukana sen hyödyttömyydestä huolimatta.
Samaa vanhaa rautaa
Tony Hawkit ovat aina olleet addiktiivisia kokemuksia yksinäänkin, mutta kaksinpeleissäkin on omat hyvät puolensa. Tuoreimpaan versioon on ohjelmoitu neljä katu-uskottavasti nimettyä pelitilaa. Graffitissa temppuillaan jaetulla näytöllä aikarajaa vastaan ja ensimmäisenä tietyn tempun suorittanut skeittalija saa maalata temppupaikan omalla värillään. Mikäli kaveri suorittaa samalla temppupaikalla paremman trikin, vaihtuu väri kilpailijan tunnusväriksi. Graffitia on periaatteessa yksinkertaisesta ideasta huolimatta tolkuttoman hauska pelata, mutta varoituksen sana lienee paikallaan. Taistelu paremmuudesta voi käydä erittäin veriseksi.
 |
| Grafiikan suttuisuus tulee vastaan turhan usein. |
Trick Attack -moodissa otetaan mittaa temppujen paremmuudesta. Suoritettujen temppujen pisteet lasketaan yhteen ja ajan loppuessa selvitetään voittaja tulostaulua katsomalla. Horse-moodissa tavataan itse valittu sana kirjain kerrallaan. Heikomman tempun suorittanut saa tililleen yhden kirjaimen, joista lopulta muodostuu valittu sana. Hippamoodissa jahdataan kaveria ja pyritään estämään kilpailijan temppuilu. Kaksinpelimoodit eivät siis tarjoa paljon uutta vanhaan verrattuna, mutta ovat edelleen tolkuttoman hauskoja ja viihdyttäviä.
Kenttiä on kahdeksan. Monipuoliset kentät vaihtelevat lentokentältä Tokioon ja ovat kaikki järjestään erittäin laajoja ja monipuolisia. Vanhat ideat on korvattu uusilla ja tuoreuden todella tunteen. Mikään kentistä ei tunnu siltä, että tämä on nähty ennenkin. Kaikissa kentissä on oma tunnelmansa, joka vaikuttaa jopa skeittaustyyliin. On todellakin ihan eri asia kikkailla karussa sulattamossa kuin neonhohtoisessa Tokiossa.
Rahaa on kuin roskaa, mutta sitä ei tarvita
 |
| Täysikuu mahdollistaa yli-inhimilliset voimat. |
Vaikka paljon tuntuu samalta kuin aina ennenkin niin paljon on myös muuttunut. Suoraviivainen toiminta pitää sisällään jälleen temppujen tekemistä, piilotettujen esineiden etsimistä ja tietenkin pisteiden keräämistä. Raha ei ole enää kuvioissa mukana vaan ura etenee tasotavotteita saavuttamalla. Lautojakaan ei tarvitse enää ostella, vaan uusia dekkejä pitää ansaita uramoodissa ja käydä sitten noutamassa skeittikaupasta. Pelituntuma on ollut Tony Hawk -sarjan parasta antia ja tuorein tuotos kehittää parasta entisestään. Koko Dual Shock -käytetään taas viimeistä nappia myöten, mutta uutuutena on revert-toiminto, joka lisää pelituntumaan realismia mahdollistamalla vert-temppujen tekemisen. Komboissa on selkeä loogisuus ja näppäinyhdistelmiä riittää opittavaksi aivan tarpeeksi. Pelituntuma on, jos vain mahdollista, jopa entistäkin addiktiivisempi.
Tony Hawk kolmosen PSone-versio on erinomainen, mutta PS2-versio on millä tahansa mittarilla mitattuna jumalallisen häkellyttävä. Idea, temput, toteutus ja pelituntuma ovat toki samat, mutta kaikella kunnioituksella täytyy todeta, että tämä PSone-versio kärsii graafisesta keskinkertaisuudesta. Minkäänlaista kehitystä aikaisempaan versioon nähden ainakaan ei ole. Tekstuurihalkeamiin törmää tuon tuostakin, hahmo häviää paikoin puoliksi näkyvistä ja korkeiden hyppyjen aikana tuntuu kuin kameralla olisi BSE-tauti. Suoritetut temput joutuu lukemaan ruudulta, koska tempuista ei oikein ota tolkkua. Tuntuu kuin graafinen puoli olisi napattu suoraan vanhasta versiosta ja viritetty sitä vasemmalla kädellä luottaen pelituntuman ylivoimaisuuteen. Eihän PSonen tekniikka mitä tahansa mahdollista, mutta visuaalinen keskinkertaisuus todella ihmetyttää.
 |
| Nättiä nättiä. Sekä temppu että maisemat. |
Musiikissa ei sitten olekaan mitään valitettavaa. Kaiuttimet tykittävät asennetta maailman parhaimmilta bändeiltä, joiden joukossa esimerkiksi Red Hot Chili Peppers, The Ramones ja Alien Ant Farm. Kolinat ja kikkailut kuulostavat aidoilta ja korkean ilmalennon jälkeinen asvaltinsyönti kuulostaa aidon tuskalliselta. Kaikkien äänielementtien voimakkuutta voi toki säätää ja maksimaalisen pelinautinnon saavuttamiseksi suosittelenkin musiikin vääntämistä kaakkoon.
Tony Hawk's Pro Skater 3 on edelleen täyttä rautaa. Pelattavuus aiheuttaa todellista addiktiota, eikä ohjainta pysty laskemaan käsistään edes tarpeita varten. Kentät ovat uskomattoman monipuolisia ja todella hauskat moodit mahdollistavat kenttien todellisen hyötykäytön. Säädettävää riittää suoraan sanoen kaikessa mahdollisessa, mutta oletusasetuksilla pelaaminenkin vie mukanaan kuin kiimainen maalaistyttö. PSone-version ongelmaksi muodostui grafiikan omituiset ongelmat, jotka monien itsetutkiskeluhetkien jälkeenkään eivät johtuneet PS2-version pelaamisesta. Ongelmista huolimatta Tony Hawk 3 on PSonen paras peli todennäköisesti hamaan loppuun asti ja vakavasti harkittava sijoituskohde kaikille PSonen omistajille.
Klaus MT Holm
Peliplaneetta.net
