Vihdoinkin. Pelimaailmassa ei ole montaa yhtä odotettua peliä kuin GP3. Neljän vuoden uurastus on takanapäin ja nyt saamme nauttia sen hedelmistä. Geoff Crammond (GP1, 2 ja 3 tekijä) on muodostunut eläväksi legendaksi, mitä tulee ajosimulaattoreihin. Crammondia pidetään haastatteluiden vähäisyydestä johtuen salaperäisenä, jopa myyttisenä hahmona. Perfektionistina mainetta niittänyt Crammond ei pahemmin avannut suutaan tiedotusvälineille GP3:n teon yhteydessä, vaan on aina mielummin antanut muiden ihmisten hoitaa mediapuolta. Hyvä työjälki onkin miehen paras tavaramerkki ja tätä Crammondin ei tarvitse enää edes todistella. Mies tekee hyvää jälkeä. Aina. Se, jos aika loppuu kesken ei ole hänen vikansa. Täydellisyys vaatii aikaa.
Itse asiaan. Pähkäilyjen jälkeen GP3 päätettiin sijoittaa kauteen 1998, ja mikäpä siinä, meillä suomalaisilla on hyviä muistoja tältä kaudelta. Peliin on sisällytetty kaikki viralliset kauden 1998 16 rataa, 22 kuskia ja 11 tallia. Kanadalaista räiskyvää persoonaa Jacques Villeneuvia ei tosin nähdä, sillä FIA (kansainvälinen autourheiluliitto) ei omista hänen oikeuksiaan. Pelimuotoja on tutut neljä: Quickrace - nopeasti lähtövaloihin ilman aika-ajoja, Practise - harjoittelua tyhjällä radalla, Non-Championship Race - täysin normaali GP-kisaviikonloppu, mutta vain yksi kilpailu ja tietenkin Championship Season - kokonainen F1-kausi. GP3 yllättää sillä, että siinä ei ole mitään yllätyksiä. Nopeimmat voisivat sanoa pelin olevan vain yksinkertainen grafiikkapäivitys GP2:sta. Tutkitaanpa asiaa tarkemmin onko näin.
Grafiikka
Geoff Crammond on aina ottanut irti kaiken mitä sen hetkisestä teknologiasta on saatavilla. GP2 oli erittäin raskas sen aikaisille tietokoneille ja kesti kauan ennenkuin sitä pystyi pelaamaan nautittavasti kaikki detaljit päällä. Onneksi, kiitos prosessoreiden ja näytönohjainten hurjan kehityksen, GP3 ei suuremmin töki, mitä nyt sateella lähdön aikana. Edellytyksenä tietenkin, että omistat kohtalaisen tehokkaan tietokoneen. Videoiden määrä pelissä on todella pieni ja itse alkuintrostakin olisi voinut tehdä kauniimman ja enemmän tunteita nostattavan, liekö sitten Crammondin vaatimatonta linjaa tämäkin? GP3:een on sisäänrakennettu grafiikankalibrointitesti, jolla GP3 käy läpi eri resoluutioita sekä detaljitasoja ja näiden perusteella päättää automaattisesti mikä on paras grafiikan taso juuri sinun koneellesi.
Itse grafiikan taso ei ole aivan tämän päivän kärkeä, mutta ajaa kyllä asiansa loistavasti. Etenkin sadekelillä ajaminen, kun koko rata on yltäpäältä sateen peittämä, on erittäin realistisen näköinen. Sumuverhot, mitkä pääsevät autoista sadekelillä, ovat myös kaunista katseltavaa. Todella mahtavaa on myös, miten hienosti radan kuivuminen on toteutettu. Ihanneajolinja jota kaikki kuskit enemmän tai vähemmän ajavat, kuivuu muuhun rataan verrattuna tietenkin nopeammin. Kuivumisen yhteydessä joihinkin kohtiin jää enemmän kosteutta kuin toisiin ja tämän erottaa mukavasti radan tummuudesta. Esim. kuvitellaan tilanne, että olet tulossa sadekelillä Brasilian Interlagosin pääsuoraa 320 km/h mittarissa ja jarrutat kohti Senna S:ää, jonka yläpuolella juuri ennen kurvia on silta, joka estää sadetta kastelemasta pientä osaa radasta. Tässä kohdasssa voit jarruttaa tehokkaammin kuin sateen peittämällä radalla. Eli rataa pitää siis tutkia missä kohdin pito näyttää hyvältä ja missä ei. Itse rataan liittyvässä grafiikassa ei ole moittimista. Eikä grafiikassa muutenkaan ole mitään moittimista, paitsi mitä nyt silloin tällöin GP2:stakin tutut maaston polygonivääristymät, joissa esim. radan läheisyydessä oleva aita näyttää aivan joltain muulta kuin aidalta. Tämä ei ole häiritsevää, sillä tätä näkee harvoin.
Ei GP3 ruma peli ole, fakta vain on se, että pelin grafiikka on sillä tasolla millä se yleisesti oli pari vuotta sitten. Lyhyet uusinnat ovat ulkokamerasta katsottuna erittäin kaunista grafiikkaa. Pelaajien tekemillä editoireilla voi uusintojen pituutta ja kamerakulmia muokata mielensä mukaan. Telemetria on toteutettu vanhan kaavan mukaan. GP3 voisi ottaa mallia UbiSoftin Monaco Grand Prix Racing Simulation 2:sta, jossa telemetrian silmäily on erittäin hyvin toteutettu. Autojen mallinuksessa GP3 tuottaa pienen pettymyksen, sillä kaikki autot ovat samanlaisia ulkomuodoiltaan. Kaiken kaikkiaan silmä kyllä lepää.
Äänet
Grand Prix 3:n äänet eivät ole mitään maata järisyttäviä. Äänet yleensäkin autopeleissä ovat huipputärkeitä. On tärkeää, että äänimaailmasta selkeästi erottaa ajamiseen liittyvät äänet. Harjaantuminen pelissä tuo nopeasti esim. sen kyvyn vaihtaa vaihteet moottorin äänen perusteella. Äänistä selviää myös se, milloin renkaista alkaa paras pito lähteä ja pitää hieman hellittää. Autopeleissä äänen tekeminen on siksi hieman mutkikasta, että moottorin ääni nousee korkealle. Samalla moottorin äänen pitäisi kuulostaa autenttiselta myös korkeilla kierroksilla. Tärkeimpänä ominaisuutena äänissä on siis moottorin ääni ja siinä herra Grammond tiimineen on onnistunut hyvin. Ei loistavasti, mutta hyvin.
Äänimaailma ei ole kokenut mitään suurta harppausta edeltäjistään, mutta tasaisesti laatua on nostettu joka osa-alueella. GP3:n taustamusiikki on neutraalia ja erittäin mukavaa. Kokonaisuutena äänistä olisi odottanut enemmän. Monta tilannetta oli mitä odotti suurella jännityksellä, mutta äänimaailma jäi aika latteaksi. Esim. lähdössä on melu oikeassa kisassa sitä luokkaa, että oksat pois, kun taas GP3:ssa jää tunnelmasta sitä jotain puuttumaan.
Pelattavuus on valttikortti
Pelattavuus. Sanakirjaan pitäisi lisätä sana "Grand Prix 3" pelattavuuden kohdalle. Sanottakoon nyt tähän alkuun, että GP3:a varten kannattaa hankkia rattiohjain. Olisi huutava vääryys pelata GP3:a pelkästään näppäimistöltä tai jollain muulla peliohjaimella, sillä peli pääsee täydellisesti oikeuksiinsa vain rattiohjaimella. Ajaminen on tosin huomattavasti helpompaa näppäimistöltä, mutta GP3 antaa niin paljon takaisin, kun peliä oppii ajamaan äärirajoilla kunnollisen rattiohjaimen avulla. Ei siten, että pelistä ei voisi nauttia myös muilla peliohjaimilla, mutta jos sen viimeisimmän pisaran realismia haluaa käyttää, niin rattiohjain on varteenotettava vaihtoehto.
Auto myös kestää liikaa iskuja ulosajoissa. Tämä ei välttämättä ole niin vakavasti huono asia, sillä kaikki vähänkin enempää realismia kaipaavat löytävät helposti pelaajien itse tekemiä päivityksiä, joissa nämä asiat ovat kohdallaan. Harmittavan moni ostaa pelin sen suuren hypen takia, koska luulee saavansa heti kättelyssä jotain pikaelämyksiä, ja kun peli ei tarjonnutkaan niitä lopettavat pelin pelaamisen. GP3 ei todellakaan ole pikahampurilainen, vaan paremminkin kuin hyvä viini, jota pitää huolellisesti maistella, jotta oppii arvostamaan sen pienen pieniä nyansseja. Mitä enemmän peliä ajaa sitä enemmän siihen rakastuu. Ajamisesta saa parhaimmillaan uskomattoman hyviä fiiliksiä esim. tykittäessä kurviin yli 200 km/h kanttarin ylitse auton liukuessa nelipyöräluistossa, ratin heiluessa puolelta toiselle eläimen lailla ja vielä kun saa auton pysymään tiellä, on tunne mahtava. Tietenkin kaikki realismit päällä. Juuri se tunne, kun löytää omat säätönsä ja rupeaa tuntemaan - kontroloimaan autoa, on mahtava. Enää ei auto vie kuskia, vaan kuski autoa. Äärirajoilla, kauniin rajusti. GP3:n ajettavuus on sinänsä mielenkiintoinen, että toisin kuin monessa muussa autopelissä mielenkiinto ajamiseen ei lopu jonkun ajettavuuteen liittyvän ärsyttävän ominaisuuden tai itse ajettavuuden takia. GP3:n ajettavuus jaksaa kerta toisensa jälkeen yllättää ja pitää mielenkiintoa yllä. Ehkä juuri tämä kertoo parhaiten pelin käsittämättömästä realismista.
Kaiken kaikkiaan peli on realistinen. Aloittelevat kuskit oppivat hyvin nopeasti, että formula 1 autolla ei lähdetä liikkeelle kuin papan vanhalla mossella - kaasu pohjassa ja kieli poskella. Liikkeellelähdön jalon taidon oppii nopeasti ja vähän ajan päästä se tulee kuin itsestään. Jos tuntuu siltä, että kuivalla radalla ajaminen on kuin lasten leikkiä löytyy tähänkin hätään GP3:sta vastaus, nimittäin sadekeli. Tuntuu jopa hieman, että sadekelin kanssa on menty jo liiallisuuksiin. Kuin monsuunisateen jäljiltä oleva peilikirkas asfaltti nimittäin tuntuu enemmänkin jäältä kuin sateiselta asfaltilta. Tiellä ei meinaa pysyä millään ja tietokonevastustajien vauhdista puhumattakaan. Kaipa harjoittelu tekee tässäkin mestarin. Säännöt ovat pahasti jääneet puutteellisiksi esim. punaista lippua (hylkääminen) ei ole ollenkaan puhumattakaan 10 sekunnin stop and go -rangaistuksista.
Pelin tekoäly tuntui tietyissä paikoissa todella säälittävältä. Tietokonekuskien persoonallisuus tuntuu nimittäin olevan säädetty 3x Michael Schumacheria agressiivisemmaksi, mikä onkin tavallaan hyvä asia. On hienoa nähdä miten tietokonekuskit verisesti taistelevat sijoistaan ja rankaisevat armotta, jos ajovirheitä syntyy. Vähemmän hienoa on nähdä miten suoranpätkää ajaessa 320 Km/h tietokonekuski tylysti vetäisee eteen välillä aivan käsittömissä kohdissa ja aiheuttaa massivisen kolarin mistä kumpikaan ei selviä. Toinen tilanne, joka toistui monta kertaa: jos vetäiset jonkun kurvin hieman pitkäksi ja tulet takaisin radalle niin olipa sitä aikaa tietokonekuskilla vähän tai paljon niin usein kävi niin, että takaa tulevat autot tulivat perään niin, että rytisi huolella. Olipa taas mukavaa 43 ajetun kierroksen jälkeen lopettaa kisa siihen, että joku formulakuski, jolla pitäisi olla näädän refleksit ja haukan silmät ei osaa väistää 100 metriä edessä olevaa radalle rauhassa köröttelevää kilpakumppaniaan.
Kolmas "ei niin mukava ominaisuus" oli vieläpä hämmästyttävän silmiin pistävänä mokana autojen hitaus lähdön jälkeisessä ensimmäisessä kurvissa. Otetaanpa esimerkiksi Belgian Spa, jossa pääsuoran kiihdytyksen jälkeen tulee tiukka n. 160 asteen kurvi oikealle. Tässä kohdassa autot matelevat käsittämättömän hitaasti ja sähkörullatuolillakin huristaisi kirkkaasti ohitse. Näissä kohdissa pääseekin hyvin napsimaan sijoja. Valitettavasti. Eivät nämä huonot ominaisuudet mitään maata järisyttäviä ole ja jos ne eivät suuremmin pelaajaa vaivaa on tekoäly aivan kelpoluokkaa. Tietokonekuskit ajavat ulos, tekevät virheitä jne. siinä missä aito kuskikin tekisi. Maailman realistisimman formula 1 -simulaatiopelin pelattavuutta on vaikeaa pukea sanoiksi. Se täytyy itse kokea.
Yhteenveto
Geoff Crammondin Grand Prix 3 on pohja tulevaisuudelle. Ei herra Crammond pelkkää pizzaa ole syönyt ja katsonut telkkaria kaikki nämä vuodet, toisin kuin eräät id:n pojat taisivat tehdä erästä Daikatanaa tehdessään. Herra Crammond on itse(pintaisesti) kirjoittanut 90% pelin koodista, tavoitteenaan luoda realistinen formula 1 -ajosimulaatiopeli. Siinä hän on onnistunut. GP3 ei todellakaan täyttänyt aivan niitä kaikkia odotuksia, joita pelikansa siihen oli laittanut, olihan peliä jo tehty monta vuotta. Esim. hyvän moninpelin puute oli todella paha pettymys. Nyt kun sisäpuoli (fysiikanmallinnus yms.) on monen vuoden uurastuksen jälkeen kunnossa, on ulkokuoren kohotuksen ja ominaisuuksien lisäilyn aika. GP4:n on tarkoitus sisällyttää taas uusia ominaisuuksia mitä pelaajat haluavat. Pitäähän näin hienosta pelistä lypsätä rahat moneen kertaan. Geoffin GP-sarjan kohdalla tuntuukin harvinainen motto olevan: "Ei kiinnosta vaikka nyhjäätte rahat meiltä, ostamme kaiken minkä teet!".
GP3:n pohjalle on hyvä rakentaa. Rakentamista tosiaan riittää, sillä Geoff on luvannut uuden GP-pelin jokaisen kauden jälkeen vuosiksi eteenpäin. Kaiken kaikkiaan GP3:n pelastaa sen uskomaton ajettavuus, joka jaksaa sytyttää uudestaan ja uudestaan. Kun mitataan realistisuutta on vaikea edes verrata mitään muuta F1-peliä GP3:een. Geoff Crammondin Grand Prix 3 on ajosimulaattoreiden tämänhetken raamattu. Ei muuta kuin ruoskimaan sitä Maranellon korskeaa oria...
Kenelle:
GP3 on ajosimulaattorifriikkien unelmapeli. GP3 yritettiin tehdä peliksi jokaiselle, mutta kevyessä arcade-tyylisessä meiningissä ei GP3 tarjoa mitään kilpailijoitaan ihmeellisempää.
