EsittelyThe Longest Journey kuuluu näin räiskintäpelien kulta-aikana sangen harvinaiseen seikkailupelien kastiin. Pelaajan alter ego, April, on 18-vuotias taideopiskelijatyttö joka on juuri muuttanut maaseudulta isoon kaupunkiin. Viime aikoina Aprilia ovat kuitenkin vaivanneet oudot unet niin valveilla kuin nukkuessakin, ja yhden tällaisen unen jälkeen pelaaja astuu Aprilin (sangen tiukkoihin) housuihin. Aprililla on harvinainen kyky liikkua teknologiaan painottuneen tulevaisuuden maapallon ja maagisen fantasiamaailman välillä. Pelin aikana April hyppii näiden maailmojen välillä ratkoen ongelmia, tavaten ihmisiä ja oppien näistä kahdesta maailmasta ja niiden historiasta, ja lopulta pelastaen maailmankaikkeuden tuholta.
Korkeissa sfääreissä siis mennään ja sankaritarinoiden perinteitä noudatetaan vahvasti, mutta se sopii tähän peliin kuin nyrkki silmään. Longest Journey on käytännössä peli ja interaktiivinen novelli yhtä aikaa. Erinomainen juoni tempaa mukaansa heti alusta alkaen, ja pelin tunnelma on loistava. Ensimmäiset hetket kuluvat vielä suhteellisen normaalia elämää eläen, tutustuen Apriliin, hänen ystäviinsä ja koko tulevaisuuden maailmaan ylipäätään. Koko peliympäristö on tehty hyvin aidon tuntuiseksi, ja jokaisella hahmolla on oma persoonallisuutensa. Toisin kuin seikkailupeleissä yleensä myös Aprililla itsellään on hyvin vahva oma persoona, ja hänen mielipiteensä asioista tulevat kyllä selväksi pelin edetessä. Tämä kaikki vain lisää pelin tarinan vetovoimaa ja kiehtovuutta, sillä pelaaja alkaa huomaamattaan samaistua hahmoihin, ja huolehtia heidän kohtalostaan tarinan edetessä aivan eri tavalla kuin monessa muussa pelissä.
GrafiikkaGraafisesi Longest Journey on parhaimmasta päästä koko seikkailupeligenressä. Pohjana toimii Alone In the Darkista lähtöisin oleva systeemi, jossa vektoreista rakennetut hahmot liikkuvat valmiiksi tehtyjen taustojen päällä kamerakulman vaihdellessa lattiasta kattoon, tilanteesta riippuen. Kamerakulmien vaihtelut eri huoneissa myös lisäävät omalta osaltaan elokuvamaista tunnelmaa.
Jokainen osa-alue on toteutettu erinomaisesti, renderoidyt taustat ovat parhaimmillaan todellisia taideteoksia. Fantasiamaailma Arcadian puolella maisemat ovat valoisampia ja enemmän maalauksenomaisia, teknologiamaailma Starkissa sen sijaan nähdään synkempää perinteistä scifi/cyberpunk-kamaa. Näyttävyydessä Stark ei kuitenkaan jää pätkän vertaa jälkeen Arcadiasta, vaikuttavia näkymiä löytyy kummastakin. Taustojen päälle on aseteltu suhteellisen saumattomasti kaikki liikkuvat objektit kuten ihmiset, autot, eläimet, ja kaikki esineet joita voi jotenkin käyttää tai siirtää.
Ihmishahmot ovat ainoat jotka hieman pistävät silmään taustoista polygonipohjaisuutensa takia ja ihmisten liikkeet ovat joskus hieman turhan hitaita ja konemaisia, mutta eipä se pidemmän päälle paljoa häiritse.
Videonäytteet
Näyte 1 (mpeg, 7 Mt)Videonäytteet
Näyte 2 (mpeg, 3.6 Mt)ÄänetÄänien puolesta Longest Journey on nautittava. Taustamusiikki ei ole todellakaan turhan päällekäyvää, enemmänkin se leijuu maisemien yllä huomaamattomana, juuri kuten taustamusiikin pitääkin. Itse asiassa tätäkin arvostelua kirjoitettaessa piti hetken aikaa erikseen miettiä, oliko pelissä edes taustamusiikkia.
Ääniefektit sen sijaan tulevat selvemmin esiin, ja ne ovat aidon kuuloisia ja luovat osaltaan hyvin tunnelmaa. Ääninäyttely on suorastaan erinomaista tietokonepeliksi, vaikkei läheskään kaikkia repliikkejä jaksakaan kuunnella aina loppuun dialogin suuren määrän takia vaan ne klikkaa ohi luettuaan saman tekstinä.
PelattavuusKäyttöliittymä on sangen yksinkertainen kuten seikkailupeleissä on ollut tapana jo pidemmän aikaa. Hiirtä heilutellaan ympäri ruutua ja jonkin hotspotin eli esimerkiski esineen, ihmisen tai exitin osuessa kohdalle kursori muuttuu. Toimintavaihtoehtoja on kolme, silmä, käsi ja suu. Silmällä katsotaan, käsi kohteesta riippuen joko poimii, liikuttaa tai käyttää, ja suu joko puhuu tai syö.
Keskustelut käydään myöskin perinteisellä systeemillä, eli pelaaja valitsee listasta kommentteja ja kysymyksiä kunnes kaikki on käyty läpi. Keskustelua on pelissä todella paljon, ja sillä on myös suuri merkitys sekä ongelmanratkonnassa että tarinan eteenpäin viemisessä. Ensireaktio peliä aloittaessa onkin, että juttelua tuntuu olevan kyllästymiseen asti liikaa mutta hämmästyttävän nopeasti mieli muuttuu. Oli suorastaan yllättävää kuinka nopeasti dialogit rupesivat aidosti kiinnostamaan, heti kun vähänkin oli saanut juonen päästä kiinni. Apua on myös siitä, että halutessa peliin saa tekstityksen jonka avulla kaikkia jutteluja ei tarvitse kuunnella loppuun asti vaan voi hiirellä klikata keskustelua eteenpäin kun on ehtinyt lukemaan tekstin. Tästä pienestä, mutta valtavan lisäyksen pelinautintoon tekevästä mahdollisuudesta kiitosta.
Muitakin pieniä pelaamista helpottavia jippoja on, kuten se että käytettävät esineet rupeavat hehkumaan jos niitä voi käyttää kursorin alla olevaan objektiin ja niin edelleen. Pikaliikkuminen eri paikkojen jäljellä on ainoa toiminto mitä jäi kaipaamaan, ravaamista pelissä on välillä liiankin kanssa.
Ongelmat ovat suurimmaksi osaksi suhteellisen loogisia, tosin mukaan on eksnynyt myös muutamia Monkey Island-tyylisiä "luovempia" ratkaisuja. Ja onhan Aprilin rakas leluapinakin nimeltään Konstaapeli Guybrush.
YhteenvetoThe Longest Journey on suorastaan erinomainen seikkailupeli, siinä on kaikki, mitä tämän tyyppiseltä peliltä voikin vaatia. Juoni on erinomainen ja mukaansatempaava, pelattavuus kohdallaan, grafiikat kauniita ja ennen kaikkea pelin tunnelma on hyvin vahva. Ehkä jotain pieniä kauneusvirheitä löytyy sieltä täältä, mutta niitä hädintuskin huomaa.
Peli on helppo aloittaa, ja se tarraa mukaansa lähes saman tien. Pelattavaa kuitenkin riittää päiväkaupalla, ja pelin lopussa on tunne sama kuin hyvää kirjaa lopettaessa. Toivoo ettei se ihan vielä loppuisi. Toivon mukaan vastaavanlaisia pelejä tehtäisiin hieman enemmän myös tulevaisuudessa. Hyvin tehty, kiinnostava ja käytännössä kokonaan action-vapaa seikkailupeli on kuitenkin nykyään harvinaista herkkua.
Pienenä yksityiskohtana mainittakoot, että peliä ei ilmeisesti julkaista jenkkilässä ollenkaan. Liekö sitten syynä se, että kyseessä on liian sivistynyt ja Eurooppalainen peli jenkkipelaajien makuun.
