PlayStation 2 on jo vahvistanut asemansa virallisena jatko-osakonsolina. Pelkästään koneen nimen valinta tuntui olevan tietoinen valinta tähän suuntaan, ja erittäin sopivasti koneen odotetuimmat pelit ovatkin olleet jonkin ennalta tunnetun sarjan uusia osia: Gran Turismo 3, Metal Gear Solid 2, Final Fantasy X...
Nyt oman jatkonsa saa aikanaan suurta riemua ja myös pahennusta herättänyt Grand Theft Auto. Pelin ykkösosa onkin jo klassikkostatuksen ansainnut ylhäältä kuvattu toimintapeli, jossa pikku-ukko ryösti toisten pikku-ukkojen autoja sekä lahtasi heitä erilaisilla aseilla. Verta ei säästelty, ja peli olikin paitsi erittäin arveluttava myös erittäin hauska. Juoni oli köykäinen, mutta pelin kaupungit sitä vastoin erittäin suuria, ja niitä sai myös tutkia kaikessa rauhassa.
Kakkososassa mentiinkin sitten metsään. Ilmeisesti pojilla meni pupu pöksyyn, eikä realistista väkivaltaa enää uskallettu lisätä. Jatko-osa sijoitettiinkin varovaisesti tulevaisuuteen, johonkin kuvitteelliseen cyberpunk-maailmaan (vaikka esim. introvideossa ja pelin kannessa näkyi aivan normaaleita autoja). Lopputulos oli "ihan ok", hauskaa muutaman illan, mutta tylsä miljöö sekä outo "respect"-järjestelmä tappoivat mielenkiinnon peliin melko nopeasti.
Ronskisti vaan, tätä ruokotonta aikaa
 |
| Ankea aamu. Ei autoa eikä asetta ja vettäkin sataa. |
Jo ensimmäisten kuvien perusteella oli ilo huomata, että GTA3 tulisi jälleen sijoittumaan nykyaikaan. Selvästikin se Poliittinen Korrektius -panda joka ilmestyi DMA:n porukalle GTA2:n julkaisun alla oli päästetty eläkkeelle, ja luvassa oli roisia toimintaa meidän aikaamme vastaavassa ympäristössä. Eikä siinä vielä kaikki: kolmannessa osassaan Grand Theft Auto oli siirtymässä myös kolmanteen ulottuvuuteen. Nyt riittäisi kukkahattutädeillä ihmettelemistä - onhan pikku-ukko rääkkäämässä toista pikku-ukkoa aivan eri asia kuin kolmiulotteisesti mallinnettu mies hakkaamassa eläkeläiseltä tajua kankaalle pesäpallomailalla.
Enkä kyllä suuresti ihmettele jos joku tästä mielensä pahoittaa. GTA3 on nimittäin varmasti sairain näkemäni peli, joka on tehty kaupalliseen levitykseen. Sen sisältämä väkivalta on raakaa, pelin moraali on täysin nurinkurinen ja menestymiseen tarvittavat keinot vähintäänkin arveluttavia. Ja mikä pahinta: Grand Theft Auto 3 on myös loistava peli.
Kaupunki on sinun osterisi
GTA3 käynnistyy erittäin tutulla kuviolla. Päähenkilö karkaa vankilasta ja joutuu keskelle Liberty Cityn armotonta alamaailmaa - tietenkin ilman rahaa tai aseita. Jotta kassavirta kääntyisi plussalle, on pikkurikollisellamme useitakin vaihtoehtoja: voi ottaa vastaan tehtäviä mafian juoksupojalta Luigilta, ryöstellä ihmisiä kadulla tai myydä varastamiaan autoja satamassa. Astetta rehellisemmät pelaajat voivat kaapata taksin, paloauton, ambulanssin tai poliisiauton: kaikilla näillä pääsee suorittamaan omia pikkutehtäviään, joista tulee myös palkkaa.
 |
| Enhän minä nyt tuota mummelia voi ampua. Vaikka toisaalta... |
Eivätkä vaihtoehdot siihen lopu. Tutkimalla kaupunkia tarkkaan löytää piilotettuja tehtäviä, "rampageja" eli silmitöntä tappamista edellyttäviä haasteita sekä hyppyreitä, joista voi yrittää saada mahdollisimman suurta stunt bonusta. Pelissä voi myös ajaa ainakin veneellä, kuulemma myös lentämään pääsee. Ensimmäisen illan voikin aivan helposti kuluttaa tutkiskellen ja hämmästellen kaikkea sitä, mitä pelin maailmaan on jaksettu laittaa mukaan.
Ja kerrankin sana "maailma" on paikallaan. Grand Theft Auto 3:ssa pelaaja on todella keskellä elävää kaupunkia, jossa tapahtuu koko ajan. Kaduilla kulkevat ihmiset reagoivat ympäristöönsä ja autot tuntuvat olevan älyllisten olentojen kuljettamia, mutta ennen kaikkea pelin realismi on huikaisevaa. Autojen ohjattavuus vaihtelee huomattavasti menopelistä toiseen, niiden vauriot ovat erittäin todenmukaisia, törmäykset näyttävät herkullisilta ja ihmisten ottamat osumat oikein hirvittävät. Mitään ei voi löytää mystisistä item-boxeista, vaan aseet ostetaan kaupasta, terveyttä parannetaan sairaalassa ja niin edelleen; yleensäkin GTA3 on niin lähellä todellisuutta kuin videopeliltä voi tänä päivänä kohtuullisesti odottaa. Tämän pelin pelaamisen jälkeen kannattaa pitää pieni tauko aina ennen kuin astuu kadulle - muuten voi nimittäin jäädä väärä vaihde päälle.
Oho!
 |
| Ken miekkaan tarttuu ja niin edelleen. |
Realismin eräs edellytys on tietenkin toimiva graafinen toteutus, eikä GTA3 ole senkään suhteen mikään pieni saavutus. Pelin ulkoasu on eräs vaikuttavimpia joita olen nähnyt - kaupunki on melkoisen suuri ja täynnä erilaisia rakennuksia, eikä polygoneissa ole säästelty. Kaikki kaukana siintävät pilvenpiirtäjät ja sillat ovat oikeita 3D-malleja, mikä saa ne näyttämään suorastaan majesteettisilta. Kaupungin sääolot myös vaihtuvat pelin kuluessa; yöllä on tietenkin pimeää ja välillä saadaan sadetta tai sumua. Nämä ja kaikki muut pikkujipot, joita peli suorastaan pursuaa, saavat kyllä kumartamaan syvään DMA Designin suuntaan: tämän mukaan tullaan pelejä mittaamaan. On jopa helppo antaa anteeksi se, että päivitysnopeus tippuu ajoittain muutamaan frameen sekunnissa - jopa PS2 on varmasti kovilla tällaisen möhkäleen kanssa.
Jo ykkösosasta tutut radiolähetykset ovat myös ennestään kehittyneet. Nyt tarjolla on puolenkymmentä erilaista asemaa, joita voi vapaasti vaihdella (ennenhän ohjelmatyyppi oli sidottu ajettavaan autoon). Mukana on tuntikaupalla lähetystä, johon ei ainakaan heti kyllästy - pelin venyessä samat spiikit tietenkin alkavat toistua, mutta onneksi mukana on paljon hauskoja musiikkikappaleita joita huomaa hyräilevänsä pelin ulkopuolellakin. Itse lähetyksetkin kyllä ovat pitkään mielenkiintoista seurattavaa, rivien välistä kun voi kuulla rajua kritiikkiä nyky-yhteiskunnasta.
Ja kaiken kruunaa tietenkin pelattavuus. Ohjain on toki sullottu täyteen toimintoja, mutta niiden opettelemisen jälkeen rikollisuuden harrastaminen käy kuin vettä vain. Ainoa hieman vaikeuksia tuottava seikka on aseiden käyttö: tähtääminen ei ole mitenkään erityisen helppoa, eikä pelaaja voi aina tiukassa tilanteessa tietää minne pyssy tarkalleen osoittaa. Onneksi tämäkään ei ole ylitsepääsemätön ongelma, ja äärimmäistä tarkkuutta vaativilla aseilla on oma tähtäysjärjestelmänsä.
Eilen ystävä, tänään vihollinen
Pelin varsinainen juoni lähtee etenemään, kun ottaa vastaan tehtäviä eri kaupunginosia hallitsevilta rikollisjärjestöiltä tai jengeiltä. Tällä kertaa peli myös kulkee edellisiä osia mutkikkaammin, sillä pelaaja ei voi oikein missään vaiheessa olla varma kuka on kenenkin puolella. Lähinnä tuleekin nopeasti selväksi, että jokainen suoritettu tehtävä tuo vihollisia eri puolilta kaupunkia, eikä liikkuminen jalkaisin ole enää kovinkaan suositeltavaa.
 |
| Kuntoaan voi nostaa myös... muilla keinoilla. |
Liberty City jakautuu kolmeen osaan, joihin pääsee yksi kerrallaan kunhan on edennyt tarpeeksi pitkälle juonessa. Tällä kertaa myös edellisiin osiin saa palattua, ja osa tehtävistä edellyttääkin sitä. Siirtyminen on toteutettu mukavasti eikä pakollinen lataustaukokaan suuremmin haittaa. Uudet kaupunginosat tuovat mukanaan myös uusia automalleja, vaikeampia tehtäviä sekä aggressiivisemmat lainvalvojat.
Tehtäviin liittyy myös pientä huomauttamista. Peli etenee kakkososan tavoin lineaarisesti, eli epäonnistunutta tehtävää saa yrittää uudestaan vaikka kuinka monta kertaa. Tämä on tietenkin perusteltavissa, sillä muuten erilaisia tehtäviä pitäisi olla aivan poskettomasti, mutta jotenkin ykkösosan "kerrasta poikki" -meininki oli realistisempaa.
Toisekseen osa tehtävistä on sen verran vaikeita, ettei niitä voi läpäistä kerralla ellei satu olemaan varustettu oraakkelin lahjoilla - useat niistä kun vaativat tiettyä aseistusta tai sitten jonkin paikan löytäminen helpottaa niitä huomattavasti. Pelin uskomaton imu toki kompensoi tätä puutetta huomattavasti eikä siihen ehdi tosissaan leipiintyä, mutta silti olisin toivonut että sama loppuun hiomisen tunne henkisi myös tältä alueelta. Saman toistaminen kun on harvoin kovin motivoivaa.
Kultainen kosketus
 |
| Auton edellinen omistaja oli haluton allekirjoittamaan luovutustodistusta. |
Grand Theft Auto 3 on peli, jota ei voi pukea sanoiksi. Se määrittelee uudestaan niin monta asiaa, että moni hyväkin peli tuntuu sen rinnalla täysin tusinakamalta. GTA3 on autopeli, toimintapeli, räiskintäpeli ja ties mitä vielä, kaikki yhdessä pakkauksessa. Sen virtuaalimaailma on tähänastisista uskottavin; ainoa vika on oikeastaan, että pelaaja alkaa huomaamattaan vaatia kohtuuttomia - tietenkin pelin ja reaalimaailman välillä on edelleen eroja. Fysiikkamallinnus on sekin mykistävää ja grafiikan monimutkaisuus saa haukkomaan henkeä.
Aika näyttää, onko GTA3 samanlainen klassikko kuin sarjan ykkösosa. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki edellytykset siihen ovat ainakin olemassa: vaikka tekniikka on ottanut huiman harppauksen eteenpäin, on Ajoneuvon Luvaton Käyttöönotto edelleen äärimmäisen helpposelkoinen ja pelattava. Samalla sen vapaus ja monipuolisuus imaisevat mukaansa, ja pelaaja on koukussa ennen kuin arvaakaan: työpäivästä tulee vain välttämätön paha ennen kaivattua pelihetkeä ja strategioita hiotaan vielä nukkumaan mennessäkin. Aikana, jolloin markkinat ovat täynnä kalliilla lisenssillä tehtyjä, tavanomaistakin tavanomaisempia pelejä, GTA3 loistaa verenpunaisena rubiinina PS2:n kruunussa. Ainakin siihen asti, kunnes äiti saa tietää mitä pelissä
oikeasti tehdään.
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net
Arvostelija:
Mikko Heinonen
