Vuonna 1994 SSI julkaisi
Panzer Generalin, joka hämmästytti helpolla pelattavuudella ja haasteen syvyydellä. Strategiapelit kertaheitolla pelaavan kansan tietoisuuteen tuonut peli sai suuren suosion ja synnytti oman 5-Star General -pelisarjan, joka levisi toisesta maailmansodasta fantasiaan ja avaruuteen. Tulevaisuus olisi ollut ruusuinen, ellei seuraavana vuonna olisi tullut sellainen peli kuin
Command & Conquer, jonka reaaliaikaisuus siivosi heksat ja vuorot syrjään.
17 vuotta myöhemmin...
 |
| Ei se huippugrafiikkaa ole, mutta käyttöliittymä toimii hyvin. Muutama nappi saisi olla isompi. |
Panzer General sai myös useita suoria jatko-osia, mutta alkuperäisen selkeää pelattavuutta ja koukuttavaa kampanjaa ne eivät ylittäneet. Generaleissa oli tehtävästä toiseen säilyvät yksiköt, joita päivitettiin ja parannettiin tehtävistä saatavalla maineella. Nokkelan kokemusjärjestelmän vuoksi veteraaniyksikön menettäminen kirpaisi muutenkin kuin periaatteesta.
Nyt hollantilainen Lordz Games Studio on tehnyt
Panzer Generalin uudelleen nimellä
Panzer Corps. Kyseessä todellakin on tunnontarkka päivitys, sillä vähäiset muutokset alkuperäiseen ovat lähinnä bugikorjausten tasoa. Kun peli käynnistyi ja edessä oli Puolan kartta, jonka reunassa harvat yksikköni toiveikkaasti tähysivät itään, silmäkulmaan meinasi kihota nostalgian kyynel. Tai ei, kyllä se oli tankkien nostattamaa pölyä...
Fall Weiss
 |
| Tällä yksiköllä on jo ensimmäinen rautaristi ja sotasankari. Tosin niiden vaikutukset voisivat olla selkeämmin esillä. |
Panzer Corps on vuoropohjainen, heksakartalla pelattava peli, jossa erillisistä skenaarioista koostuva kampanja haarautuu sen mukaan, miten hyvin pelaaja pärjää. Valtaa Lontoo, niin ei ole pelkoa maihinnoususta. Jos Moskova jää kokonaan ottamatta, paras mitä voi toivoa, on puolustusvoitto Itä-Euroopassa. Ja kaikkein parhaille on luvassa maihinnousu Yhdysvaltoihin. Tarjolla on vain yksi kampanja, liittoutuneiden vastaisku saa odottaa jatko-osia. Skenaariot ovat toki pelattavissa yksittäinkin.
Omaa joukkoaan saa kehittää haluamallaan tavalla yksikkörajan ja mainepisteiden rajoissa, mutta jos ostaa vain panssareita ja hävittäjäkoneita, ei menestystä sovi odottaa. Jokainen yhdeksästä yksikkötyypistä osaa jotain erityistä ja sopii johonkin hommaan muita paremmin. Tykistö ampuu kaukaa, mutta ei tee kovin paljon vahinkoa. Sen sijaan epäsuora tuli ja strategiset pommittajat aiheuttavat supressiota, jolloin osa yksiköstä ei ota osaa seuraavaan taisteluun. Pommikoneet myös tuhoavat ammuksia ja polttoainetta, joten hankalan supertankin voi saada kuluttamaan ammuksensa loppuun, jolloin sen voi viimeistellä rauhassa. Puolustajan piirittäminen myös parantaa hyökkäysten tehoa.
Jalkaväki hallitsee peitteisessä maastossa mutta liikkuu hitaasti, jos niillä ei ole kuljetusta. Rekan kyydissä olevat joukot ovat kuitenkin melko puolustuskyvyttömiä, jos ne joutuvat hyökkäyksen kohteeksi.
Pelaaminen onkin jatkuvaa pienten aivopähkinöiden ratkomista samalla suurista linjoista huolehtien. Saanko tämän kaupungin otettua näillä joukoilla, vai viivästytänkö toista hyökkäyskärkeä ja otan sieltä apuja? Tarvitsenko lisää tankkeja, tykistöä vai pommikoneita? Kädenojennuksena peli voi näyttää yksityiskohtaisesti, mitkä asiat taistelun lopputulokseen vaikuttavat.
 |
| Yksikköikkunassa on mainiosti toteutettu vertailutoiminto. Tässä verrataan pioneereja krenatööreihin. |
Oman lisänsä soppaan tuo kokemus, jonka myötä yksiköt voivat ansaita enintään viisi tähteä. Kokeneet joukot ovat taistelussa parempia, mutta maksamalla ylimääräistä niihin voi liittää joukkoja yli perusvahvuuden ja luoda tällä tavalla todellisia superyksiköitä. Etu kuitenkin katoaa tappioiden myötä, sillä lisäjoukkojen täydentäminen on hidasta.
Pelin perusidean oppii edelleen hetkessä, mutta on turha luulla heti marssivansa maineeseen. Vaikka kampanjan luonteesta johtuen tekoäly onkin lähinnä puolustustehtävissä, se kyllä kyttää ärhäkästi tilaisuutta iskeä heikentyneiden joukkojen kimppuun. Etenemisen on oltava varovaista, mutta toisaalta suurvoittojen aikarajat ovat niin tiukkoja, että kartan yli saa viilettää tosissaan. Vaikeustasojakin on viisi, joten jokainen löytänee kyllä haastetta. Ja jos tekoäly ei riitä, moninpeli onnistuu postipelinä Slitherinen palvelimien kautta tai samalla tietokoneella vuorotellen.
Fall Gelb
 |
| Peli esittää arvion taistelun tuloksesta. Halutessaan laskelman saa myös yksityiskohtaisena, jos pelimekaniikan salat kiinnostavat. |
Mutta kannattaako
PG-veteraanin satsata kolme kymppiä peliin, joka saattaa vielä jostain kaappien kätköstä löytyä? Kyllä kannattaa. Vaikka kampanjaa onkin typistetty leikkaamalla Afrikka pois, on Amerikan valtaus vastaavasti kolmen tehtävän mittainen rytistys. Muut muutokset ovat pieniä siihen tyyliin, että yksiköitä voi nyt ylitäydentää tehtävien välillä helpommin. Yksiköt on nyt tasapainotettu paremmin ja skenaarioita on järkeistetty. Koskaan ei ole ollut parempaa tilaisuutta kohdata uudelleen vanha tuttu.
Peliä saa tällä hetkellä vain Matrix Gamesin ja Slitherinen verkkokaupoista. Verkkolataus on kolmenkympin hintainen, ja kympillä lisää lähtee myös pelilaatikko postiin. Lähes täysi hinta uusintaversiosta voi tuntua kovalta, mutta sitä voi perustella henkitoreissaan olevan pelityypin tukemisella.
Jos jollekulle on jäänyt sellainen kuva, että olen paatunut
Panzer General -fanipoika, niin onnittelut tarkkanäköisyydestä. Enhän minä voi olla tykkäämättä pelistä, jossa häpeilemättömän epäkorrektisti johdetaan Kolmas valtakunta maailmanherruuteen. Mutta joka tapauksessa kyse on viihdyttävästä ja helposti lähestyttävästä strategiapelistä, joka tarjoaa leppoisaa haastetta äärirealistisen otteen sijasta.
Lopuksi vieno toive, että tätä ostettaisiin paljon, jotta 5-Star General -sarjan muutkin osat (muut kuin
Star General), saisivat saman kohtelun.
Panu "Ego" Alku... pelasi
Panzer Generalia ihan liikaa, mutta ei vielä tarpeeksi.
