Pelityyppi: Strategia- ja sotapelit
Julkaisija/kehittäjä: Eidos Interactive
Kotisivut: http://www.eidosinteractive.com/games/info.html?gmid=78
Laitteistovaatimukset: 266 MHz, 64 Mt RAM, 4 Mt näytönohjain, 1,7 Gt vapaata kiintolevytilaa
Testattu: 350 MHz, 320 Mt RAM, 32 Mt näytönohjain
Arvosteluversio: Myyntiversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Olemme 1940-luvulla ja sota on kiivaimmillaan. Saksalaiset ovat pahoja poikia, japanilaisia tietenkään unohtamatta. Perusasetelma on sotastrategialle tuttu. Pelaaja asetetaan liittoutuneiden puolelle johtamaan joukkoja ja voittamaan sotaa. Millaista joukkoa? Erilaisista yksilöistä koottua erikoisryhmää erilaisine taitoineen eli kommandoryhmää keskelle vihollisasemia. Kuulostaako jotenkin tutulta? Vuonna 1998 julkaistu Commandos: Behind Enemy Lines on saanut jatko-osan. Alkuperäiselle pelille julkaistiin myös lisäosa Beyond the Call of Duty, mutta nyt kyseessä oleva kakkososa on kokonaan uusi tuotos. Pelin takakannessa väitetään realistisimman toista maailmansotaa käsittelevän strategiapelin palanneen... Pistää miettimään. Oliko muka realistista, että ykkösosan hahmoista vain joku oli uimataitoinen? Väittäisin vähintäänkin rajoittuneeksi realistisuudeksi. Ei kuulosta uskottavalta, että valiojoukkoihin valittaisiin yhden taidon omaavia, mutta muutoin uusavuttomia kynnettömiä apinoita! Vähintäänkin edellämainittu mainoslause asettaa jo ennestään korkeat odotukset yhä ylemmäs taivaisiin ja vaatii peliltä onnistumista sekä rajoittuneisuuden karsimista sinänsä hyviin edeltäjiinsä nähden.



Pelin idea on säilytetty ennallaan. Pelaajan ohjaamat erikoisjoukot lähetetään vihollislinjojen taakse suorittamaan tehtäviä. Tappamaan, taistelemaan, tuhoamaan, tiedustelemaan ja joskus pelastamaankin. Lyhyen pelaamisen jälkeen Men of Couragen tunnistaakin edeltäjiensä sukulaiseksi helposti. Pelattavaa luulisi nyt löytyvän, sillä täysi asennus kolmelta levyltä vei varsin reilusti tilaa.

Heti alussa pelaaja heitetäänkin keskelle tehtävää ja sanotaan, että tuosta nuo saksalaiset pitäisi eliminoida ja mieluiten äänettömästi. Vaikka ensimmäiset kentät ovatkin opastustehtäviä, on opastus niistä kaukana, sillä asiat on opittava itse: kokeilemalla tai ohjekirjasta lukemalla.

Kommandot Kwai-joen sillalla. Räjäytys mielessämme tietenkin.

Tuo ensimmäinenkin tehtävä on helpommin sanottu kuin tehty. Vihollisen tekoäly on helpoimmallakin tasolla kohtuullista, ja kokematon pelaaja paljastaa itsensä luvattomankin nopeasti. Tavoitteena olisi suorittaa tehtävät salassa ja siististi, mutta sepä ei kovin mutkattomasti luonnistukaan. Pelin totuus paljastuu julmasti. Toimintaa on pelaajalle luvassa, mutta alusta asti on selvää, ettei suoraviivainen rymistely käy lainkaan päinsä. Sen sijaan jokaista liikettä ja niiden seurauksia on mietittävä huolella. Tallennuksesta tulee täten ajan myötä erittäin tuttu toiminto. Suunnittelemisen tärkeys korostuu jatkuvasti pelin edetessä ja tehtävien laajentuessa. Hyvällä suunnittelullakin toki tapahtuu virhearviointeja. Se puolestaan johtaa lähestulkoon poikkeuksetta kuolemaan, sillä harvoin ehtii paeta piiloon tai saada konkreettista apua kommandokaverilta. Strategiaa, toimintaa ja ongelmien ratkontaa pelissä näyttäisi olevan, ja haastettakin löytyy riittämiin itse kullekin. Tähän asti peli on lupauksensa lunastanut.

Sisätiloissa on ahtaan näköistä kun näkyvyys on rajallinen.

Ensikokemusten kartuttua on aikaa katsoa vähän sitäkin millaisessa maailmassa tässä joukkoineen oikein häärii. Sitä katsottuaan jää varsin miellyttävä kuva. Grafiikka osoittautuu hienoksi ja on riittävän yksityiskohtainen sekä toimiva. Mainittakoon nyt erikseen ettei jää epäselväksi - se on nykyään 3D. Kohtalaisen hyvin animoidut pelihahmot liikkuvat sulavasti hienoissa ja vaihtelevissa maisemissa niin vedessä kuin maallakin. Peli on optimoitu toimimaan vähän heikommallakin koneella, joskin silloin kaipaisi vähän nopeutta liikkumiseen. Pelaamaan kuitenkin pystyy ja siitä kiitos tekijöille. Näyttävä ja toimiva grafiikka luo uskottavuutta peliin, vaikkakin tuotteen syvällisempi tarjonta on aivan jossain muualla kuin koreassa ulkokuoressa. Grafiikan ainut ongelma näyttäisi löytyvän zoomauksesta, joka liioiteltuna aiheuttaa melkoista pikselipuuroa. Tosin sekin on näennäinen haitta, sillä tehtävien suorittamisen kannalta ei suurinta tarkennusta tarvitse. Eri kameroitakin riittää, joten mitään ei pitäisi jäädä pelaajan näkymättömiin - ei ainakaan periaatteessa. Pientä ihmetystä aiheuttaa kamerakulman kääntäminen: Miksi ihmeessä se kääntyy ulkona vain 90 asteen kulmissa kun sitä sisätiloissa voi kääntää vapaasti 360 astetta? Tämän käytännön merkitystä on varsin vaikea ymmärtää, mutta tähänkin tottuu. Visuaaliselta olemukseltaan Commandos 2 on hyvin onnistunut.

Missä niitä visuaalisia ominaisuuksia käytetään? Tehtävät ovat sijoitettu eri puolille maailmaa ja mukailevat historiallisia tapahtumia. Pelaaja pääsee paitsi Colditzin vankilaan, niin vaikkapa elokuvasta tutulle Kwai-joen sillalle sekä talvipakkasesta lähes trooppiseen lämpöön uiskentelemaan tehtäviä suorittaessaan. Jokaisella paikalla on omat ominaispiirteensä, jotka sekä näkyvät että kuuluvat kiitettävästi ja luovat vaihteleville tehtäville myös vaihtelevat puitteet.

Kuutamouinnilla. Onhan tämä sukeltaen hauskempaa.

Näyttävää grafiikkaa täydentävät onnistuneet äänet. Musiikkeja voidaan todella pitää onnistuneina tunnelman luojina. Jokaisella tehtävällä on oma niihin sopiva taustamusiikki, joka luo vaikutelmaa paikasta, missä pelaaja kulloinkin on. Taustamusiikit myös pysyvät taustalla, joten hyvin harvassa tilanteessa ne alkavat pelin aikana ärsyttää. Totuushan toki on, että sääntöön löytyy poikkeus. Tehtävän uudelleen pelaaminen useasti korostaa myös jotakin epäolennaista. Tällöin jokin yksittäinen asia saattaa musiikissakin häiritä, kuten allekirjoittanutta toisen harjoitustehtävän oopperamainen lauluvaikutelma, joka ei oikein tunnu sopivalta. Korostan kuitenkin, että tämä on poikkeus säännöstä.

Musiikkia oleellisempia ovat pelin maukkaat ääniefektit. Varsinkin pelihahmojen sekä vihollisten ääninäyttelyä voidaan pitää onnistuneina ja vaihtelevat aksentit luovat oman lisämausteensa. Lähes kaikki efektit ovat riittävän luontevia, ja hyvin harvasta jää ainakaan lattea vaikutelma. Men of Courage on edelleen hyvän tuntuinen.

Kokematon pelaaja tappaa helposti itsensä. Mutta räjähtää sentään näyttävästi.

Pelin edetessä pelaajalla on käytössään eri kommandoja tehtävittäin vaihteleva määrä. Joissakin heitä on vain yksi tai kaksi, mutta parhaimmillaan peräti seitsemän sekä yksi valkoinen koira. Paljon ykkösosasta tuttua on säilytetty. Jokaisella ryhmän jäsenellä on edelleen omat erikoistaitonsa, joita todella tarvitaan. Nyt perustaidot ovat kuitenkin paljon laajemmat. Enää ei ole vain yhtä uima- ja yhtä ajotaitoista heppua, vaan toisetkin osaavat näitä taitoja. Tosin taitotasoissa löytyy edelleen eroja - esimerkiksi toinen onnistuu ampumaan toista kauempaa, ja joku kantaa ruumista nopeammin kuin toinen. Edelleen on myöskin toimintoja, joihin pystyy kunnolla vain sen asian erikoismies tai -nainen. Tässä on otettu edistysaskel kohti realistisuutta. Ykkösosan rasittavin rajoite on suurelta osin karsittu pois. Olisiko Commandos 2 sittenkin lunastamassa kaikki odotukset?

Vastaus edelliseen kysymykseen tullee olemaan ristiriitainen - kyllä ja ei! Toisaalla on menty oikeaan suuntaan, mutta se luo vaikeuksia toisaalla. Nyt valitettavasti on niin, että monipuolisuus on lisännyt myös monimutkaisuutta. Pelaajalle ja hänen ohjaamilleen roolihahmoille on mahdollistettu monia uusia taitoja. Siitä on syntynyt jonkinasteinen käyttöliittymäkaaos. Jos alkuperäistä Commandos -peliä oli helppo pelata ei sitä voi välttämättä sanoa tästä. Kaikki on kontrolloitavissa hiirellä tai ainakin melkein, mikäli löytää toiminnot! Osa komennoista on hiiren oikean nappulan takana ja osa esineistä toimii yhdellä ja toiset kahdella hiiren painalluksella. Jotkut toiminnoista taas vaativat Shift- tai Alt-yhdistelmiä. Onhan niille näppäinkomennotkin, mutta kuka niitä todella muistaa? Ainoa vaihtoehto on väkisin opetella ja sittenkin sattuu kiperissä tilanteissa virheliikkeitä nopeasti tehtävän oikean toiminnon sijaan. Kuten todettua, yksikin virhe johtaa helposti kuolemaan ja koko tehtävän epäonnistumiseen. On perin harmillista, jos se johtuu tahattomasta virheestä komennoissa. Pelin vetovoima ei kuitenkaan tähän kaadu, sillä vaikeatkin asiat ovat opittavissa, jos kiinnostusta riittää.

Hienon grafiikan pieni kompastus: Tupakoiva sotilas suurennettuna on pikselimössöä.

Commandos 2 osoittautuu pitkälläkin pelaamisella (ja aiemmat osat läpi pelanneena) yllättävän vaikeaksi peliksi. Äsken parjattuun käyttöliittymään sinänsä tottuu opettelemalla eikä se yksistään vie pelimotivaatiota. Lisäksi pelissä on aseita ja esineitä sekä roolihahmoilla taitoja vaikka muille jakaa. Kokonaan toinen juttu onkin päästä niitä jokaista onnistuneesti oikeassa pelitilanteessa oikeaan aikaan kokeilemaan. Jos vihollinen ei huomaa pelaajaa, saattaa hän räjäyttää itse itsensä huolimattomuuksissaan johonkin miinaan ja homma on ohi. Yleisestikin, tultuaan kerran huomatuksi on vaikea tehdä enää mitään. Vihollinen ei ole tyhmä, mutta varsin suoraviivainen ja tappaa paljastuneen kommandomiehen surutta! Samaa suoraviivaista toimintamallia ei välttämättä voi itse noudattaa. On edettävä askel askeleelta: harkiten, varoen ja tarkkaillen. Yksi virhe ja se siitä - todennäköisimmin kuolet. Tämä joko turhauttaa tai motivoi. Pelissä alkuperäisen Commandosin veteraanit ovat varmastikin kuin kotonaan, ja pitävät tätä haasteellisuutta tervetulleena ilmiönä, joka luo Men of Couragesta kiinnostavan ja pitkäikäisen strategiapelin. Näinkin korkeaa vaikeustasoa voidaan kuitenkin pitää myös ongelmana. Epäonnistumisten sumassa on helppo kyllästyä, ja todeta peli liian vaikeaksi. Commandos kakkosessa on imua, mutta sen tehokkuus taitaa nyt olla kiinni pelaajan asenteesta.



Commandos 2: Men of Courage on hyvä strategiapeli. Se on tullut realistisemmaksi edeltäjiinsä nähden ja on mielenkiintoinen sekä monipuolinen peli, joka vaatii pelaajalta paljon. Sen 10 skenaariota tarjoavat mielekästä ja vaihtelevaa pelattavaa hyvin toteutetuissa puitteissa. Tehtävät omaavat historiallisen taustansa tosielämästä, joskin vapaasti mukailtuina. Peli on hankkimisen arvoinen, mikäli päänvaivaa tuottava sotastrategia kiinnostaa eivätkä ensimmäiset epäonnistumiset sinua lannista. Moninpeli kaverin kanssa tuo Men of Courageen lisää syvyyttä ja luo sitä oikeaa tiimitunnelmaa. Toisin sanoen saatavilla on hyvä jatko-osa laadukkaalle pelille. Commandos 2 ei tietenkään ole täydellinen. Suoraviivaiseen toimintaan tottuneet nopeatempoisten pelien ystävät se varmasti karkottaa lähistöltään, mutta pelituntumaan päässeille se tarjoaa tuntitolkulla elämyksiä ja odotuksia laidasta laitaan: onnistumisen fiiliksistä omien töppäysten silmittömään kiroamiseen.

Jarno Leinonen
Peliplaneetta.net