Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: Sony / Quantic Dream
Kotisivut: http://www.heavyrainps3.com/
Laitteistovaatimukset: PS3
Testattu: PS3
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Ei

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Ranskalaisen Quantic Dream -pelistudion psykologiseksi trilleriksi kutsuttua Heavy Rain -seikkailupeliä on odotettu pitkään. Pelin ohjaaja-käsikirjoittaja David Cage on vuosien ajan kertonut haastatteluissa kunnianhimoisista visioistaan, jotka toteutuessaan tulisivat kytkemään pelaajan ennennäkemättömän vahvasti pelihahmoihin ja tapahtumiin. Paljon on ollut puhetta uudenlaisesta pelikokemuksesta, jossa omilla ratkaisuilla olisi perustavanlaatuisia merkityksiä ja seuraamuksia. PlayStation 3:n yksinoikeuspeli on onnistuttu kuitenkin pitämään mysteerin verhoamana julkaisuunsa asti.

Jatkuva sade. Pelissä sataa alun jälkeen lähes koko ajan. Se luo oman ankean ja ahdistavan, mutta myös puhdistavan tunnelmansa.

Heavy Rain alkaa rauhallisesti: nuori arkkitehti Ethan Mars herää tyylikkäästä, auringon läpi valaisemasta asunnostaan. Pelaaja ohjaa Ethanin läpi aamutoimien, joiden jälkeen hänen vaimonsa ja kaksi lastaan saapuvat kotiin. On aika auttaa iltapäivän syntymäpäiväaskareissa ja leikkiä junioreiden kanssa sisäpihalla. Kontrasti on heti melkoinen tavanomaisiin peleihin, jotka pyrkivät aloittamaan mahdollisimman räjähtävästi ja vahvasti. Mutta vahvasti alkaa myös Heavy Rain. On selvää, että nyt luodaan pohjaa hahmojen kehitykselle. Pelaaja imetään mukaan arkisen elämän kautta pelihahmon tajunnan tasolle tavalla, joka korostaa samastumista ympäröivään tilaan, tapahtumiin ja tunteisiin.

Myöhemmin Ethan kokee traagisia hetkiä, joiden jälkeen kerronta siirtyy kaksi vuotta eteenpäin. Väripaletti muuttuu värikyllyydestä ankeaan, mutta tyyliteltyyn, kurjuuteen. Taustalla piiskaava loputon sade luo painostavaa ilmapiiriä, jota korostaa realistinen kuvasuunnittelu yhdessä valtaisan yksityiskohtiin paneutumisen kanssa. Maailma tuntuu välittömästi uskottavalta. Nyt on siirrytty film noir -elokuvien henkiseen todellisuuteen, jossa henkilöhahmot ovat karikatyyrisiä hyvän ja pahan sekamelskoja.

Kerronta siirtyy uuden hahmon luokse. Pelaaja saa ohjattavakseen ylipainoisen, 45-vuotiaan yksityisetsivä Scott Shelbyn, joka kärsii jatkuvan sateen ja kosteuden aiheuttamista astma-kohtauksista. Epäsiistiin kauluspaitaan ja vettähylkivään trenssitakkiin sonnustautunut Scott saapuu ränsistyneeseen taloon, jossa hänen on tarkoitus kuulustella murhatun pojan äitiä. Kuten tylyyn tyyliin kuuluu, äiti on luonnollisesti prostituoitu, jolle lastenhoito on ollut vaikeaa hänen tasapainotellessaan väkivaltaisten asiakkaiden kanssa. Scott saa tuta yhden omistushaluisen lihaskasan vihan, kun asunto muuttuu elämän ja kuoleman väliseksi taistelukentäksi.

Ethanin tuskaparta tulee tarpeeseen. Mies pistetään tarinan aikana todelliseen henkiseen ja fyysiseen mankeliin.

Kuvaan astuu taas uusi pelihahmo: Norman Jayden, modernia rikostutkintaa hyödyntävä nuori FBI:n rikosprofiloija. Vieroitusoireista kädet täristen hän alkaa selvittää kaupunkia riivaavan sarjamurhaajan uusimman uhrin kohtaloa. Pelaaja käy läpi johtolankoja mielenkiintoisilla aurinkolaseilla, joiden läpi Norman tarkkailee ja analysoi ympäristöä. Murhaaja on jättänyt jälkeensä tunnusmerkkinsä: tapettu lapsi makaa sateessa kasvot mudalla peitettynä, orkidea-kukka rinnalla ja taiteltu origami-paperiesine kädessä. Poliisi ja media ovatkin ryhtyneet kutsumaan sarjamurhaajaa origami-tappajaksi.

Heavy Rain alkaa vuorotella näiden kolmen hahmon välisellä pelaamisella, kunnes on aika esitellä neljäs, ja viimeinen, päähenkilö. Hän on unettomuudesta, pelkotiloista ja painajaisista kärsivä nuori muotivalokuvaajatar Madison Paige. Hänet vedetään aina vain syvemmälle mukaan tarinaan, kun Madisonin juonikaari nitoutuu yhteen toisen hahmon kanssa. Madison joutuu asettamaan itsensä perinpohjaisesti likoon, jotta edes pieni mahdollisuus hahmojen pelastumiseen olisi olemassa.

Pelin ainoa tieteiselementti ovat FBI-agentti Jaydenin kyberlasit, joiden avulla hän voi tutkia johtolankoja ilman laboratoriota.

Quantic Dreamin edellinen peli Fahrenheit jätti upean alun jälkeen pettymyksen täyteisen maun, kun tarina lipesi yliluonnollisuuksiin eikä sitä kyetty kertomaan tiiviinä kokonaisuutena. Heavy Rain ei onneksi sorru vastaaviin järjettömyyksiin tai ongelmiin tarinan yhteen niputtamisessa. Aiemmista virheistä on opittu, ja tällä kertaa on onnistuttu kertomaan ehjä ja alusta loppuun saakka kiehtova tarina. Muutamia epäselviä kerronnan liitoksia ja irrallisia dialogijaksoja lukuun ottamatta tarina etenee sujuvasti.

Dramaattiset juonenkäänteet ja sarjakuvamaiseen tyyliin yliampuvasti luonnehditut sivuhahmot rytmittävät noin kymmenen tunnin mittaista peliä. Kaiken aikaa David Cagella on silmää kohtausten rakentamiseen: kamera elää hahmojen pinnassa kiinni ja osaa tarpeen vaatiessa ottaa tapahtumiin myös etäisyyttä. Elokuvallisesta perspektiivistä tarkasteltuna Heavy Rain vakuuttaa sujuvalla ja tarkkarakenteisella kuvakerronnallaan. Mistään poikkeuksellisen voimakkaasta visuaalisesta ilmaisusta ei voida kuitenkaan puhua, mutta pelien matalammasta kynnyksestä johtuen jälkeä on ilo katsella. Elokuvallinen tyyli vakuuttaa, mutta paikoin liialti heiluva kamera rikkoo tyylitajua eikä siten korosta eläytymistä kerrontaan. Tästä huolimatta Cagella on dramaturgian ja elokuvakerronnan palaset taitavasti hallinnassa. Hän käyttää niitä hyväkseen itsevarmasti, jolloin lähtökohtana on aina välittää pelihahmojen tunnetilat todentuntuisesti pelaajalle asti. Pelaajan halutaan tuntevan empatiaa hahmoja kohtaan, kun ne läpikäyvät henkisiä ja fyysisiä ahdinkotilojaan. Tässä onnistutaan pelien näkökulmasta katsottuna poikkeuksellisen vakuuttavasti.

Kaikesta synkkyydestä ja toivottomuuden ilmapiiristä huolimatta Heavy Rain on syvästi kaunis peli. Tässäkin tarkoitus on palvella pelaajan tunteita ja eläytymistä. Etenkin hahmojen ilmeet vahvistavat pelaajan tunnesidettä peliin, ja graafisena sekä mentaalisena tehokeinona käytetty päättymätön sade luo uhkakuvia tulevasta. Realistinen ulkoasu tuo hahmot ja tapahtumapaikat pelaajan iholle kiinni, ja lopputulos on kunnioitettavan määrätietoinen. 24-tv-sarjan tutuksi tekemää jaetun kuva-alan yhtäaikaista kerrontaa käytetään puolestaan luomaan tiivistä tunnelmaa.

Todellista tutkivaa journalismia. Madison ei anna periksi vaikka mitkä olisi.

Parhaimmillaan tehokeino onnistuu nitomaan kaksi samanaikaista tilannetta tiheästi toisiinsa. Onneksi tässä ei sorruta yliyrittämiseen, vaan yhtäaikaisia ruutuja käytetään maltilla hyväksi. Myös ympäristö elää vahvasti mukana tilanteissa, kun tilan avaruus tai ahdistavuus henkivät parhaimmillaan osuvaa jännitettä ja arvaamattomuutta. Mainio esimerkki ympäristön merkityksestä on eräs kellokauppa, jonka seinien kymmenet kellot luovat tikityksellään ahdistavan kiireen tunnetta, kun tapahtuma vaatii pelaajalta tarkkuutta ja nopeutta.

Vanha yksityisetsivä Scott Shelby on pelin sympaattisin päähahmo.

Tapahtumapaikkojen tehokkuuden lisäksi yksi Heavy Rainin vahvuus on niiden määrän runsaudessa. Peli kulkee läpi lukuisten näyttävien, tunnelmallisten ja yksityiskohdiltaan vilkkaiden paikkojen, joista osassa ei vietetä kuin lyhyt hetki. Tällainen ulkoasuun panostaminen palvelee kokonaiskuvaa pelimaailmasta lisäten rutkasti sen uskottavuutta. Taustalla leijuvan orkestraalisen musiikin käyttö lisää pelin elokuvamaisuutta entisestään. Musiikki on elävää ja aistikasta. Se myös onnistuu vahvistamaan tunnetiloja, niitä kuitenkaan liikaa kontrolloimatta. Laadukas äänisuunnittelu osaltaan vahvistaa pelin läsnäolon voimaa. Pienillä äänillä voi olla pelissä suurikin merkitys. Pelihahmojen ajatukset ovat aina napin painalluksen päässä, jolloin päästään vielä lähemmäksi heidän suunnitelmiaan ja ajatusmaailmojaan. Ratkaisu on oiva tapa tuoda film noir elokuvien tunnusmainen kertojaääni osaksi peliä. Tasokkaat ääninäyttelijät puolestaan hoitavat hommansa kunnialla. Peliin saa myös halutessaan ansiokkaasti toteutetun suomenkielisen tekstityksen.

Heavy Rainin kerronta kykenee luomaan tunnesiteitä keinotekoisiin hahmoihin inhimillistämällä ne mahdollisimman todentuntuisiksi. Vaikka hahmot ovatkin elokuvamaisia ja siten tietyllä tavalla etäällä arkielämästä, on niissä heikkouksien kautta ilmenevää vetovoimaa ja herkkyyttä. Tarinankerronta osaa antaa hahmoille aikaa, josta aiemmat tai myöhemmät kohtaukset saavat oleellista vastakaikua. Pelissä on loistavasti rakennettuja kohtauksia, joissa hahmojen katseet ja hiljaiset hetket nousevat konkreettiseksi osaksi pelikokemusta. Kohtaukset, joissa hahmot eivät näennäisesti tee mitään tai pyrkivät saamaan kontaktia muihin vain pienin elein, ovat oleellisempia kuin pelin sykähdyttävimmät toimintajaksot. Mutta on pelissä myös verkkaisempien tilanteiden ohella paljon mieleenpainuvaa actionia, joka siivittää tarinaa adrenaliiniruiskeen tavoin eteenpäin.

Monissa toimintakohtauksissa käytetään kuva-kuvassa ratkaisua toimivasti.

Siinä missä Heavy Rain on onnistunut ja koukuttava interaktiivinen draama, on sen pelaaminen myös mielekästä ja kiintoisaa puuhaa. Hahmot kävelevät R2-nappia painamalla, ja suuntaa ohjataan vasemmalla ohjaintatilla. Muilla napeilla ei ole ennalta määrättyjä toimintoja, vaan ne kerrotaan jokaisessa tilanteessa erikseen. Liikettä vastaava nappi tai toisella tatilla suoritettava liike piirtyvät suoraan pelimaailmaan. Jos siis haluaa vaikkapa naksauttaa hellan kokkausta varten päälle, tulee katkaisijan kohdalle toiminto. Tapa muistuttaa klassisia seikkailupelejä, mikä soveltuu hyvin Heavy Rainin lajityypin perinteistä ammentamiseen sekä osaksi interaktiivista tarinankerrontaa. Hahmojen liikkuminen kuitenkin rikkoo illuusion realismista, sillä tönkkö ja robottimainen kävelyanimaatio ei istu pelin muuhun ilmeeseen. Se yhdessä kuvakulmien vaihdoksien ja epämääräisen kääntymisen kanssa saa hahmot näyttämään välillä päättömiltä kanoilta.

Muuten pelaaminen on pitkälti kuvassa näkyvien nappien oikea-aikaista painelua eli Quick Time Event -jaksojen selvittämistä. Ratkaisu ei ole turhauttava, vaan se istuu hyvin osaksi peliä. Nyt nimittäin on mahdollista epäonnistua QTE-jaksoissa, jolloin ei joudukaan uusintayrityksen eteen. Sen sijaan peli jatkaa siitä, mitä hahmolle tapahtuu seuraavaksi. Jaksoissa on myös hehkuvaa intensiteettiä, joka hyötyy oivallisesti sijoitetuista nappien painamiskäskyistä. Ne eivät ole koskaan tylsästi keskelle ruutua, vaan elävät tapahtumissa mukana. Esimerkiksi taistelun tuoksinassa, kun nyrkit viuhuvat, heiluvat niissä myös kiinni vaadittavat QTE-komennot, ja jos hahmo on vaikkapa liukastumaisillaan, tulevat napit jalkojen kohdalle estämään kaatumisen. Ohjausjärjestelmä toimii mainiosti. Se ei ole lainkaan niin tylsä tai toiminnasta etäännyttävä kuin voisi aluksi helposti kuvitella. Päinvastoin, pelaaja myötäelää jatkuvasti mukana tapahtumissa, kun takaraivoon on iskostunut epäonnistumisen tai huomion herpaantumisen kohtalokkaat seuraamukset.

Pelin päähenkilöiden takaa löytyy oikeita ihmisiä. Näyttelijät lainasivat hahmoilleen äänen lisäksi myös ulkomuodon, kasvot ja liikkeet.

Pelaaminen on kiireellistä, kun pelaajalta vaaditaan kovienkin ratkaisujen päättämistä nopeassa tahdissa. Peli elää kuin aito elämä. Pelihahmoilla on vain rajallinen aika miettiä toimiaan - kuten pelaajallakin. Hahmojen mukana elää tunteella, ja valintoja saa miettiä tosissaan. Vaihtoehdot tekoihin ja keskusteluihin ilmestyvät pelihahmon pään ympärille pyörimään. Yksittäisistä sanoista poimitaan mieleiseltä tuntuva valinta, jonka mukaisesti hahmo käyttäytyy. On myös mukavaa muovata pelihahmoista haluamansa tapaisia. Peliä voi pelata omalla tyylillään eli istuttaa itseään osaksi hahmoja. Tarina muuttuu pelaajan ratkaisujen takia, vaikka luonnollisestikaan kaikkeen ei voi vaikuttaa. Pelistä muodostuu silti oma persoonallinen matkansa läpi hahmojen koettelemusten. Heavy Rain onnistuu kertomaan tarinan niin jämäkästi, ettei läpäisyn jälkeen tullut intoa tutkia jokaista mahdollista juonikuviota tai erilaista loppua. Jäljelle jäi vahva tunne hahmoista ja tarinasta, eikä sitä halunnut rikkoa katsomalla kohtauksia erilaisesta vinkkelistä. Mahdollisuuksia tähän olisi ollut kuitenkin paljon, sillä pelihahmot voivat jopa kuolla.

Aika kului Heavy Rainin parissa kuin siivillä. Tarinan keskushahmojen mielentiloja säntillisesti kuvaava peli imee päättäväisesti mukaansa eikä hellitä otettaan kunnes loppuratkaisu on nähty. Se on rikas kokemus, jossa käsitellään peleissä harvoin nähtyjä teemoja. Kaiken aikaa vankassa avainasemassa on elokuvamainen tyyli sekä pelaajan ja pelihahmojen tunteet. Poiketen valtaosasta pelejä, lopputulos kykenee puhuttelemaan pelaajaa aidosti ja väkevästi. Heavy Rain jättää jälkeensä muiston, joka piirtyy pelaajan tajuntaan lähtemättömästi. Aikuiseen makuun soveltuva Heavy Rain on erinomainen peli, joka luo tärkeän pohjan pelikerronnan kehittämiselle entistä pidemmälle.

Johannes Valkola ...vakuuttui pelistä niin paljon, ettei halua nähdä sen vaihtoehtoisia loppuja.