Vuosi sitten Valve julkaisi
Left 4 Deadin, joka oli suunnilleen kaikkien aikojen paras zombipeli. Nyt peli on saanut jatkoa, ja kuinkas muutenkaan, sekin on suunnilleen kaikkien aikojen paras zombipeli! Tiedän, että jotkut ovat kovasti käärmeissään siitä, että jatko-osa julkaistiin niin nopeasti, mutta onneksi kyse ei ole rahastuksesta: pelin hinnalle saa todella vastinetta.
Peruskaava on toki yhä sama: kaikenkattava tuho ja kuolema ovat käsillä, kun zombit täyttävät maan, mutta eräs rohkea nelikko on immuuni tartunnalle: zombipöpö ei tapa heitä, mutta pöpön kantavat zombit sen sijaan voivat sen tehdäkin. Jos joukko siis haluaa selvitä, on syytä löytyä rohkeutta, herkkä liipaisinsormi ja halukkuutta yhteistyöhön.
Tutut perusteet
 |
| Uusi peli, uudet hahmot. Tuore hahmonelikko näyttää hyvältä ja kuulostaa persoonalliselta. |
Peli on suunniteltu pelattavaksi verkossa niin, että jokaista selviytyjää ohjaa ihmispelaaja. (Pelaaminen onnistuu myös yksinpelinä, jolloin tietokone ohjaa kavereita, mutta se on aika älytön tapa pelata - yhtä hyvin voisi ostaa auton, mutta jättää moottorin pois tarpeettomana.) Vastassa ovat joko pelkän tietokoneen ohjastamat zombilaumat tai toisen pelaajanelikon ohjastamat erikoiszombit. Selviytyjät voittavat, mikäli onnistuvat selviämään hengissä läpi pelin noin tunnin kestävistä kampanjoista, joita on viisi erilaista. Zombit taas voittavat, mikäli koko kööri saadaan kanveesiin.
Kaikkein tärkeintä on molemmilla puolilla yhteistyö: sooloilija ei pärjää pitkään, ja selviytyjien peli on suunniteltu niin, että kuseen joutuva pelaaja tarvitsee aina muiden apua päästäkseen taas tolpilleen. Jos sitä siis harhautuu liian kauas muusta joukosta, pelaaja on helppoa riistaa zombeille. Toisaalta sama pätee myös zombeihin: yksittäiset möröt eivät saa selviytyjiä mitenkään hengiltä, mutta hyvin koordinoitu yhteishyökkäys onkin jo asia erikseen.
Tussareita ja tunkinvarsia
 |
| Peli on hyvin, hyvin verinen – mutta niinhän zombipelin kuuluukin olla. Ei niissä ole karkkia sisällä. |
Selviytyjillä on käytössään koko joukko ampuma-aseita, joiden avulla hommat hoituvat usein melko helposti: yksittäinen keskivertozombi hyytyy helposti. Ikävä kyllä zombit liikkuvat yleensä laumoissa, ja pelin tavaramerkki, loputtomalta tuntuvat, inhottavan nopeasti kohti juoksevat elävien kuolleiden aallot, ovat yhä vahvasti kuvassa mukana. Tuntuu juuri oikealla tavalla kurjalta röpötellä rynnäkkökiväärillä sarjaa joukkoon ja tajuta, että vaikka tulinopeus on melko huima, se ei silti ole niin kova, että aallon kärki lakkaisi lähestymästä.
Uutuutena mukana ovat myös lähitaisteluaseet, kuten vaikkapa palokirves, sorkkarauta tai poliisin pamppu. Niistä on riemua, kun ammukset alkavat olla loppu, ja ne ovatkin hyvin tehokkaita: yhdellä huitaisulla voi pilkkoa useita zombeja palasiksi. Verta siis piisaa, ja toisin kuin edellisessä pelissä, nyt hurmeen lisäksi lentelevät myös raajat. Peli on pullollaan splatteria.
Uusi heitettävä ase on pullollinen boomerin oksennusta, joka tunnetusti vetää zombilaumaa puoleensa, ja niinpä sen heittämällä voi ohjata raivopäiset viholliset muualle. Pelimaailmasta löytyy myös viholliset tuleen sytyttäviä ja räjähtäviä luoteja - ja moottorisaha.
Uudet tuttavuudet
 |
| Tuli kirveelle töitä. Hyvin tasapainotetut lähitaisteluaseet tekevät pelistä entistä hauskemman. |
Yksi tärkeimmistä uudistuksista ovat uudet erikoiszombit. Edellisestä pelistä tutut Boomer, Smoker, Hunter, Witch ja Tank ovat yhä kuvassa mukana, mutta nyt niiden seuraan liittyvät happoa sylkevä Spitter, älytöntä vauhtia kohti rynnivä Charger sekä niskaan hyppäävä ja selviytyjällä ratsastava Jockey.
Mukana on myös joukko epätavallisia tartunnan saaneita, jotka eivät muuten eroa peruszombeista, mutta joilla on jokin erikoinen kyky, kuten suojapukunsa vuoksi tulelle immuuni zombi, luodinkestäviin liiveihin pukeutunut poliisizombi ja meteliä pitävä, muita zombeja houkutteleva klovni. Tämänkaltainen vaihtelu piristää peliä kummasti.
Myös selviytyjäpuolella on uudistuksia: edellisen pelin hahmoja ei nähdä, vaan nyt tarjolla on aivan uusi nelikko. Peli on käsikirjoitettu erinomaisesti, ja niinpä hahmot kehittyvät hauskasti pelin viiden kampanjan kuluessa, etenkin kun ne muodostavat tällä kertaa selkeän tarinallisen kokonaisuuden: ihan aluksi paetaan Georgian osavaltiossa sijaitsevan Savannahin kaupungin hylätyltä evakuointiasemalta, minkä jälkeen on tarkoitus suunnata kohti Louisianaa ja New Orleansia. Sen jälkeen kuljetaan läpi zombien täyttävän huvipuiston ja päädytään ennalta-arvattavan heikossa hapessa olevien rämejunttien täyttämälle suoalueelle. Kun siitä on selvitty, joudutaan hakemaan bensaa pakoveneeseen rankkasateessa, ja lopulta päästään vihdoin New Orleansiin, jossa taistellaan tie läpi kaupungin ja yritetään päästä viimeiseen evakuointikopteriin.
Enemmän vaihtelua
 |
| Ahdistaa. Kun lauma on kunnolla kimpussa, tietynlainen primitiivireaktio kohottaa päätään. |
Sisältönsä puolesta kampanjat ovat myös hyvin hauskoja. Edellisessä pelissä seurattiin koko ajan samaa kaavaa: juostiin läpi kampanjan kentät, ja lopulta odotettiin pelastusta ja taisteltiin jatkuvaa zombilaumaa vastaan. Nyt tarjolla on paljon enemmän pelillistä vaihtelua: esimerkiksi eräässä kampanjassa pitää ensin juosta pelialueen läpi yhteen suuntaan, ja sitten suunnataankin takaisin hirmumyrskyssä, jolloin näkyvyys on surkea ja paikka on veden vallassa. Ihan pelin lopussa ei odotella yhtikäs mitään, vaan tarjolla onkin armoton kujanjuoksu läpi sillan, jonka toisella puolella odottaa helikopteri, mutta välissä on tsiljardi zombia.
Mukana on myös pari uutta pelitilaa, kuten Survival, jossa täytyy yksinkertaisesti pysytellä mahdollisimman pitkään hengissä, ja Scavenge, jossa neljän hengen selviytyjätiimi yrittää jatkaa peliaikaa syöttämällä bensakanistereita generaattoriin samalla, kun neljän hengen zombitiimi yrittää heitellä kapuloita rattaisiin.
Erinomainen jatko-osa
 |
| Lemmentunnelissa voi kohdata esimerkiksi vanhan kunnon Tankin. Se on rakkautta ensi silmäyksellä! |
Ensimmäinen
Left 4 Dead näytti loistavalta, ja jatko-osa jatkaa surutta samaa rataa. Uudet hahmot, uudet zombit ja uudet ympäristöt ovat komeita, ja tunnelma on huipussaan. Source on tässä vaiheessa jo melko iäkäs pelimoottori, mutta Valven luottamus siihen, että sitä voidaan kehittää jatkuvasti paremmaksi teknologian kehittyessä, ei tätä peliä katsoessa tunnu mitenkään hölmöltä.
Left 4 Dead 2:ta pelatessa huomaa myös sen, että Valvella panostetaan pc-puoleen rankasti. (Ja mikäs siinä panostaessa, jos sattuu omistamaan myös parhaan pc-puolen sähköisen levityskanavan, joka rajoittanee pc-pelejä vaivaavaa piratismia melkoisesti...) On paljon sellaisia pelejä, joiden kohdalla on lopulta melko sama, millä laitteella niitä pelaa, mutta
Left 4 Dead 2 ei ole yksi niistä peleistä. Sen pc-versio tuntuu konsoliversion jälkeen kaikin puolin vetävämmältä: grafiikka on tarkempaa, latausajat ovat lyhyemmät ja kaikki toimii muutenkin sujuvammin.
Älkääkä käsittäkö väärin, sillä Xbox 360 -versio on myös erinomainen, eikä vähiten siksi, että Xbox Liven kautta pelaaminen kavereiden kanssa käy kiitettävän mutkattomasti. Jos kuitenkin pitää valita puhtaasti laadun perusteella, kumman hankkii, vaaka kallistuu aika armottomasti pc-version puolelle.
Ylipäätänsä tässä on tuote, josta tulee hyvä mieli:
Left 4 Dead 2 parantaa pakettia oikeastaan jokaisella osa-alueella.
Mikko Rautalahti... tykkää siitä, että Valvelta tulee aina silkkaa laatua. Sellaisia takeita ei kovin usein nykyisin näe.
