Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: CDV / Ascaron
Kotisivut: http://www.sacred2.com
Laitteistovaatimukset: Xbox 360
Testattu: Xbox 360
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: PS3, pc

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Saksalaisen Ascaronin useamman vuoden takainen Diablo-klooni Sacred on tietyissä piireissä vähintäänkin kulttimaineessa. Kyseinen toimintaroolipeli menestyi kaupallisesti myös Saksan ulkopuolella, joten jatko-osa oli odotettavissa. Tällä kertaa sen kuitenkin ilmoitettiin tulevan ajan hengen mukaisesti myös pelikonsolille. Sacred 2:n pc-versio ilmestyi jo viime vuoden lopulla, mutta Xbox 360 -versiota saatiin odottaa kesän alkuun. Kannattiko odotus?

Kipinöitä. Pc-versioon nähden erikoiskykyjen efektejä on karsittu eniten.

Sacred 2:n konsoliversio ei juuri eroa tietokonepelistä. Toki pc-version huiman komeaa grafiikkaa on jouduttu karsimaan, muttei peli konsolillakaan rumalta näytä. Suurin muutos on ehkä ohjaus, jossa pelihahmoa ohjataan nyt suoraan hiirellä naksuttelun sijaan. Siinä missä pc-version esikuva on selkeästi Diablossa, konsoliversiossa ne ovat Baldur's Gate: Dark Alliancessa sekä Champions of Norrathissa - vaikka toki nekin ovat paljon velkaa Diabloille.

Sacred 2:ta kuvaa parhaiten sanomalla sen olevan sisällöltään lähes loppumaton peli. Jos koluaa kaiken sen, mitä Ancarian jättimäisellä pelimaailmalla on tarjottavana, vierähtää pelin parissa aikaa liioittelematta vajaat 200 tuntia. Kun tähän otetaan huomioon kuusi tyystin erilaista hahmoluokkaa, eroavaisuudet hyvän ja pahan kampanjoissa niin juonessa kuin tehtävissä sekä mahdollisuus yhteispeliin verkossa tai ilman, on selvää, että pelattava ei lopu kesken!

Tekemisen määrä kuitenkin hävittää alleen tarinallisen punaisen langan. Kaikenlaisia sivutehtäviä ja tutkittavia paikkoja tulee eteen sellaisella tahdilla, että pelaaja unohtaa todella nopeasti, mitä sitä tässä nyt varsinaisesti oltiinkaan tekemässä. Hahmoluokkakohtaiset- ja tarinatehtävät eivät muutoinkaan eroa muista niin merkittävästi, että ne jotenkin erottuisivat muiden tusinatehtävien joukosta.

Pelimaailmassa seikkaillessa saa myös sietää saksalaista käsitystä huumorista. Pelihahmot ja hirviöt heittelevät kaikenlaista läppää, josta osa on ihan hauskoja heittoja, mutta suurimpaan osaan kyllästyy hyvin nopeasti. Myös erittäin vaihteleva ääninäyttely vaikuttaa asiaan. Jotkut hahmot, kuten inkvisiittori, on juuri sopivan kliseisesti ääninäytelty, mutta useimpien puheet aiheuttavat jonkinasteista vaivaantuneisuuden tunnetta pelaajassa.

Niin tai näin, ainakaan peli ei ota itseään liian vakavasti. Onpa mukaan saatu myös pelin tunnuskappaleen tehnyt saksalainen metallipumppu Blind Guardian, joka esiintyy pelissä parin tehtävän ja kokonaisen konsertin voimin.

Inkvisitiosta päivää. Joka hahmoluokalla on oma, persoonallinen ratsu. Inkvisiittorilla se on jättiläishämähäkki.

Sacred 2:n maailma on hyvin perinteistä kioskifantasiaa haltioineen, örkkeineen, peikkoineen, velhoineen ja miekkoineen. Mukaan on kuitenkin ympätty juuri sopivasti piristävän erilaista steampunk-henkistä menoa kaiken takana olevan T-energian muodossa. Kyseinen voimanlähde mahdollistaa niin taikuuden, teknologian kuin erilaisten kummallisten eliömuotojen syntymänkin. Niinpä esimerkiksi yksi pelihahmoista, Temple Guardian, on eräänlainen kyborgi, ja pelin pitkänmatkan aseisiin kuuluu myös sädepistooleita. T-energia on myös varsinaisen juonen takana, sillä taistelu sen hallinnasta on sen ohuen punaisen langan pää, jota pelin tarinaksi kutsutaan. Loppuratkaisu T-energian hallinnasta on tietenkin hyvälle ja pahalle erilainen.

Pelin painopiste on kuitenkin jatkuvassa hahmon kehityksessä kokemustasojen, uusien taitojen, kykyjen ja varusteiden muodossa. Vanha Diablo-fraasi "jotain uutta hahmon päälle pantavaa putoaa 15 minuutin välein" pitää tasan tarkkaan paikkansa myös Sacred 2:ssa. Tavaraa putoaa vihollisilta ja tehtävistä sitä tahtia, että pelissä on apuna näppärä toiminto, jolla napin painalluksella kerätään kantoon kaikki maassa oleva, tietyllä säteellä pelihahmosta sijaitseva tavara.

Jokaisella pelin kuudesta hahmosta on kolme eri luokkaa erilaisia erikoiskykyjä ja -hyökkäyksiä. Joka luokasta löytyy viisi erilaista kykyä. Tämän lisäksi jokaista erikoiskykyä voi vielä muokata ja parantaa - siis sen lisäksi, että kaikilla kyvyillä on oma tehokkuusasteensa, jota parannetaan pelatessa löytyvien riimukivien avulla.

Hahmoluokkakohtaisten kykyjen lisäksi jokainen hahmo voi oppia yhteensä 15 erilaista taitoa, joita on tietenkin paljon enemmän valittavana. Nämä taidot sisältävät niin aseidenkäsittelytaitoja, hahmoluokan omien erikoiskykyjen erikoistumisia kuin ratsastustaitoja ja niin edelleen. Peli ei myöskään pelkää näyttää numeroita kaiken takaa. Jokainen vaihtoehto ja uusi varuste heittää pelaajan eteen tiedot siitä, kuinka se muuttaa hahmon ominaisuuksia.

Torilla tapahtuu. Pelin suurin kaupunki on pelimaailman tavoin todella suuri. Sinne päästyään pelaajalta ei hetkeen lopu tekeminen.

Pelin hahmonkehitys hakeekin monipuolisuudessaan - ja samalla monimutkaisuudessaan - vertoja verkkoroolipelien kanssa. Samasta hahmosta voi rakentaa kaksi tyystin erilaista kokonaisuutta, puhumattakaan siitä, jos pelaa peliä uudestaan eri hahmolla. Toisaalta aloittelijalla menee helposti sormi suuhun kaikkien varusteiden, päätösten ja muuttujien kanssa. Välillä on vaikea hahmottaa, mitä ihmettä kaikilla näillä kyvyillä ja taidoilla oikein tekee, ja on ikävä huomata kokemustason 101. kohdalla, että on tehnyt vääriä valintoja. Ei ihme, että pelin keskustelualueilta löytyykin paljon vinkkejä hahmojen erilaisten tehokkaiden taito- ja kyky-yhdistelmien rakentamiseksi. Hahmoja kun voi korkeimmilla vaikeustasoilla kehittää tasoon 200 asti.

Ime energiasädettä, roisto! Temple Guardian -hahmo on muinainen, asekädellä varustettu kyborgi.

Pelaaminen sujuu näppärästi. Tekijät ovat onnistuneet tekemään pelin konsolikäyttöliittymästä jopa pc-versiota paremman, sillä erikoiskykyjä ja hyökkäyksiä voi nyt käyttää paljon enemmän kerralla. Kyvyt, aseet ja muut hyökkäykset sijoitetaan ohjaimen värillisten nappien alle, ja kummankin liipaisimen alle saa vielä yhden vastaavan valikoiman lisää. Pikanäppäinten alle saa siis asetettua kaikkiaan 12 erikoiskykyä, mikä riittää pelissä vallan mainiosti. Mukana on vielä lisäksi mahdollisuus ketjuttaa kykyjään erilaisiksi itse valitsemikseen komboiksi, mikä tuleekin joidenkin hahmojen kohdalla tarpeeseen.

Näppärä ratkaisu on myös olla käyttämättä minkäänlaista erikoiskykyjen tai taikojen vaatimaa taikaenergiaa tai manaa ollenkaan. Osumapisteiden lisäksi muusta ylimääräisestä ei siis tarvitse huolehtia. Erikoiskykyjen ja taikojen käyttö perustuu kykyjen latausaikoihin, hieman verkkoroolipelien tavoin. Niiden palautumisaikaan voi luonnollisesti vaikuttaa monilla eri taidoilla ja esineillä.

Miinusta pelille pitää sen sijaan antaa varusteiden hallinnasta, joka on auttamattoman kömpelöä. Se on melkoista listarumbaa, ja etenkin päällä olevien varusteiden vertailu repussa tai kaupassa oleviin on mahdotonta. Koska pelissä joutuu pähkäilemään varusteiden kanssa tuon tuosta, korostuu tämä ongelma jatkuvasti.

Pelin ongelmat eivät jää tähän. Peli ja etenkin sen ympäristöt näyttävät hyviltä, mutta hintana on ajoittain tökkivä ruudunpäivitys etenkin näyttävillä efekteillä varustettuja erikoiskykyjä käytettäessä. Peli myös latailee aina maan alle siirryttäessä tai sieltä poistuttaessa sekä liian nopeasti suurissa kaupungeissa liikuttaessa.

Aina ei myöskään ole selvää, mitä kaikissa tehtävissä pitää tehdä, ja valittaa voi myös saattotehtävistä, joissa saatettava syöksyy liian usein surmansuuhun ennen kuin pelaaja ehtii väliin. Näitä tehtäviä ei voi tehdä uudestaan, sillä pelissä vain tarinatehtävät voi uusia epäonnistumisen jälkeen. Tämä armottomuus sivutehtävissä antaa pelin maailmalle kuitenkin myös toden tuntua.

Lintunäkymä. Kameran voi viedä aivan pelihahmon lähelle, mutta yleisin pelinäkymä on kaukaa hahmon yläpuolella.

Sacred 2:sta löytää paljon vikaa, jos haluaa etsiä, mutta lopulta pelissä on sisältöä niin valtavasti, etteivät viat juuri haittaa. Tietynlainen tarinallinen värittömyys ja tekniset ongelmat eivät poista sitä tosiasiaa, että peliä on hauska pelata. Valtava pelimaailma suorastaan huutaa tutkimista, ja joka nurkan takaa voi löytää jotain uutta ja ihmeellistä. Etenkin sivutehtävät saavat tutkimaan maailmaa. Avuksi saa myös hyvin nopeasti ratsun, jonka selästä voi myös taistella ja jokaisen hahmoluokan omat persoonalliset ratsut tuovat lisää väriä hahmoihin. Myös kaukosiirtymäpisteet auttavat pelaaja liikkumaan pelimaailmassa.

Parasta on se, ettei pelaajan tarvitse seikkailla yksin. Peliä voi pelata yhteispelinä niin verkossa kuin samalla koneellakin. Samalla koneella voi pelata yhden kaverin hahmon kanssa, verkossa kolmen muun. Moninpeliin voi siirtyä milloin haluaa ja palata takaisin kerättyjen kokemuspisteiden ja varusteiden kera. Tavaraa voi tietenkin myös vaihdella toisten pelaajien kanssa. Voipa peliä vielä lisäksi pelata verkkoroolipelien PvP-asenteella, eli taistella muiden pelaajien hahmoja vastaan.

Vioistaan huolimatta kyseessä on lopulta erinomainen toimintaroolipeli. Jos pelihahmon jatkuva optimointi varusteiden, kykyjen ja taitojen yhdistelmillä ja parannuksilla on se, mitä peliltä haluat, on Sacred 2 tehty sinua varten - kunhan et odota tarinallisesti mitään kioskifantasiaa laadukkaampaa etkä ole allerginen saksalaiselle huumorille.

Miika Huttunen... viehättyi Temple Guardianin omituisiin lausahduksiin.