Vanhan koulukunnan pc-pelit elävät edelleen vahvasti itäeurooppalaisessa pelituotannossa. Sieltä tulee edelleen sellaisten lajityyppien pelejä, jotka ovat suurten pelihittien varjossa ajautuneet ainakin suurten kustantajien taholla paitsioon. Toki laadussa, etenkin teknisellä puolella, on usein toivomisen varaa, mutta vuosien varrella myös pelien laatu on tasaisesti kasvanut, ja ajoittain eteen tulee myös todellisia pelihelmiä.
Tietyillä varauksilla venäläisen 1C Companyn
Elven Legacy on tällainen pelihelmi. Se on vuoropohjainen fantasiastrategiapeli suoraan legendaarisen
Generals-sarjan, etenkin
Fantasy Generalin, hengessä.
Standardifantasiaa
 |
| Suippokorvaiset sankarit. Välianimaatiot on tehty varsinaisella pelimoottorilla. |
1C Company ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa fantasiastrategian parissa, sillä se on tehnyt myös
Elven Legacyn edeltäjän
Fantasy Warsin. Moni asia on kuitenkin muuttunut, ja vain parempaan suuntaan.
Peli kertoo Illiksen maailmasta, jossa tapahtuu kummia. Ihmisvelho vapauttaa tuhansia vuosia lukittuna olleen loitsun, joka voi tuhota koko maailman. Loitsun vartijoina toimivat haltijat lähettävät kaksi sankariaan joukkoineen velhon perään ja joutuvat taistelemaan tiensä läpi ihmisten, kääpiöiden ja örkkien maiden. Tarinallisesti kyseessä on siis melko tavallista kioskifantasiaa, jota vielä korostetaan kammottavalla ääninäyttelyllä. Onneksi tämä ei kuitenkaan estä nauttimista pelin strategia-antimista.
Peli ei kulje täysin suoraviivaisesti taistelusta toiseen, sillä tapahtumien kulkua voi määrittää kampanjakartan kautta. Pelaajalla on usein valittavana useita eri reittejä ja taisteluita. Lisäksi hyvin suoritetut päätehtävät voivat avata pelimaailman historian tapahtumia valottavia tehtäviä sekä muita sivutehtäviä. Tehtävien valinnaisuus tietenkin lisää uudelleenpelattavuusarvoa, kuten myös se, että haltijakampanjan jälkeen pelattavaksi avautuvat vielä ihmisten ja örkkien omat kampanjat. Ne valottavat tapahtumia aivan uudesta näkökulmasta.
Jos metsään haluat mennä nyt...
 |
| Heksashakkia. Heksaruudut saa pois näkyvistä, jos ne haittaavat kartalla omaa visuaalista silmää. |
Itse taistelut tapahtuvat vuoropohjaisesti heksaruudukoihin jaetulla kartalla. Joukot jakautuvat perinteisiin osiin, eli jalkaväkeen, ratsuväkeen, piiritysaseisiin ja ilmavoimiin. Jalkaväki on tietenkin jaettu lisäksi lähitaistelijoihin ja jousimiehiin. Maasto näyttelee taisteluissa tärkeää roolia, sillä useimmilla yksiköt saavat tuntuvia bonuksia tietyssä maastossa, kuten vaikkapa haltijat, joiden jalkaväki ja jousimiehet ovat kuin kotonaan metsäruuduissa.
Generals-sarjan tyylisesti jousimiehet ja muut kaukohyökkäysyksiköt, kuten velhot, tukevat vieressä olevien joukkojen puolustusta. Tämä yhdistettynä maaston ominaisuuksiin tekee sotimisesta tarkkaa puuhaa, jossa suurin osa ajasta menee joko omia joukkojaan vihollisen hyökkäyksiltä mahdollisimman tehokkaasti puolustaen, tai yleisimmin aukon tekemisessä vihollisen puolustukseen.
Vihollisia ei onneksi tarvitse aina tuhota heti kättelyssä. Pelissä on moraalijärjestelmä, jossa liian paljon tappioita ottanut yksikkö tai liian kovan hyökkäyksen kohteeksi joutunut yksikkö ei taistele viimeiseen mieheen, vaan ottaa jalat alleen, kunnes se saa rivinsä kasattua. Tämä auttaa etenkin vihollisen puolustusrivin aukaisemisessa.
Joukkojaan ja sankareitaan voi kehittää kokemuksella, jonka myötä niiden ominaisuudet paranevat tai jonka myötä ne oppivat uusia kykyjä. Kokeneet joukot ovatkin selkeästi vihreitä yksiköitä tehokkaampia, joten oman armeijansa haluaa pitää elossa taistelusta toiseen. Yksiköitä voi myös rahalla muuttaa uudemmiksi, paremmiksi yksiköiksi. Taisteluista kerätyllä rahalla voi myös ostaa tietenkin uusia joukkoja. Voipa tehtävistä ansaita rahan lisäksi myös taikaesineitä, joilla voi antaa tietylle yksikölle tuntuvia bonuksia tai erikoiskykyjä.
Ei armoa - pelaajalle
 |
| Tasolta toiselle. Kokemustasojen karttuessa hahmoille ja yksiköille voi valita monenlaisia erikoiskykyjä ja bonuksia. |
Kaikki tämä tuleekin tarpeeseen, sillä peli on myös sekä vaikea että armoton. Tekoäly hyökkää taisteluissa päälle veret hampaissa ja pyrkii armotta tuhoamaan pelaajan joukot. Lisäksi pelaaja on lähes joka tehtävässä joukkomääräisesti alakynnessä. Taisteluiden alussa mukaansa saa ottaa vain rajatun määrän yksiköitä. Ylimääräiset saa onneksi mukaan täydennyksinä kesken taistelun.
Kaiken tämän lisäksi tehtävissä on vielä tiukka aikarajoitus. Aikarajassa on kolme eri tasoa, joista viimeisimmän läpäisy ei paljoa rahaa tai bonuksia jakele. Parhaalla suorituksella rahan lisäksi saa yleensä myös uusia ilmaisia yksiköitä. Koska tuhoutuneet yksiköt poistuvat joukoista lopullisesti sankareita lukuun ottamatta, ei onnistumisen ja rahan merkityksen tärkeyttä voi vähätellä. Rahaa ei myöskään koskaan ole liikaa, sillä uudet yksiköt ja taisteluiden aikana tappioita ottaneiden joukkojen täydentäminen maksavat.
Taistelut ovat siis melkoista vääntöä ja nykypelien helppouteen tottuneet kotikenraalit voivat aluksi saada niissä todella kylmää kyytiä. Kunhan totuttautuu pelaamaan hampaat irvessä, alkaa pelin haasteellisuudesta nauttia - vaikka välillä tuskanhiki uhkaakin muuttua kyyneleiksi, etenkin kampanjoiden lopputehtävien kohdalla. Onneksi joka taistelun alussa voi aina valita halutun vaikeusasteen, joten jos meno meinaa jossakin kohtaa käydä liian kovaksi, voi kokeilla helpommalla vaikeusasteella.
Häikäisevän komea
 |
| Ja minnehän seuraavaksi? Kampanjakartaltalta voi valita haluamansa tehtävät. Tarinaa edistävät taistelut on aina merkattu selkeästi. |
Ulkoisesti
Elven Legacy on todella komeaa katsottavaa. Grafiikka on värikästä, yksityiskohtaista ja yksiköt on animoitu kauniisti. Hauskana yksityiskohtana yksiköt skaalautuvat sen mukaan, kuinka lähelle tai kauas kamerakulman vie. Läheltä katsottuna näkee joukkojen kaikki yksiköt, mutta kamerakulmaa tarpeeksi kauas vietäessä ne muuttuvat yhdellä yksiköllä kuvatuiksi, mikä helpottaa tilanteen hahmottamista taistelukenttää tarkasteltaessa. Lisäksi peli zoomaa automaattisesti lähitasolle jonkun tärkeän taistelun tai erikoiskyvyn yhteydessä.
Pelin ulkoasu on siis kunnossa eikä äänimaailmassakaan ole liiemmin valittamista ääninäyttelyä lukuun ottamatta. Miekat ja haarniskat kilisevät, hevoset hirnuvat ja taustalla pauhaa sopivan fantasiahenkinen musiikki.
Teknisesti pelissä on silti pieniä bugeja, kuten harjoitustehtävien puhe venäjäksi tai ajoittaiset kaatumisongelmat. Peliin on kuitenkin jo julkaistu päivitys korjaamaan näitä seikkoja.
Myös
Elven Leagacyn moninpeli edustaa vanhaa koulukuntaa. Vuoropohjaisena pelinä se toimii parhaiten samalla koneella pelattuna. Verkkopelikin toki onnistuu, mutta siihen peli on hieman liian hidastempoinen. Vuorot vaativat paljon pähkäilyä, jonka aikana verkon toisessa päässä istuva pelaaja joutuu käymään vaikka kahvilla, etenkin suurissa moninpeliotteluissa.
Elven Legacy on kokonaisuutena komea, monipuolinen ja sekä hyvässä että pahassa erittäin haastava strategiapeli. Kolme kampanjaa ja valinnaiset tehtävät tarjoavat pelattavaa pitkäksi aikaa. Mukana tulee vielä pätevä kartta- ja tehtäväeditori.
Vuoropohjaisen strategian ystäville peli on todellinen itäpelien helmi, kunhan ei vain satu olemaan allerginen kioskifantasialle.
Miika Huttunen... on pelannut jokaista julkaistua
Generals-sarjan peliä.
